Lue keskustelun säännöt.
Olen alkoholisti ja tahdon tosissani raitistua. Onnistunko itsekseni?
28.01.2025 |
Olen paljon lukenut aiheesta, käynyt etänä AA:ssa ja pahan paikan tullen myös soittanut AA:n auttavaan puhelimeen.
Teen itselleni päivittäin raitistumislupauksen ja kiitän itseäni jokaisesta selvästä päivästä.
Mielestäni en tarvitse muuta apua ja on hyvin selvinnyt näin selvänä toistaiseksi. Tämä tuntuu nyt ainakin helpolta ja tietoisesti käsittelen tunteitani ilman alkoholia ja annan kaiken tulla.
Riittääkö tämä? Miltä sanoo muut raitistuneet?
Kommentit (40)
Niin ja minulle on tässä tullut lisästressiä monesta asiasta mutta se ei ole sortunut juomaan koska olen päättänyt, että tunnen tunteeni niin kuin ne tulevat, en anna vastoinkäymisten antaa syytä juomiselle koska ymmärrän täysin ettei se oli mikään tapa käsitellä yhtään mitään enkä ratkaise sillä tavalla mitään. Tämä on todella lohduttavaa ja turvallista olla pitkästä aikaa itsensä kanssa ja on mielestäni joka ikinen aamu ihanaa herätä ilman krapulaa ja jokainen päivä on tärkeä kun on selvänä. Olen todella kiitollinen jokaisesta selvästä päivästä vaikka olisi ollut muuten huono päivä. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko koskaan kuullut perseviinasta?
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan kuullut perseviinasta?
En ole? -ap
Jos tarpeeksi tahdot, niin pystyt. Tulee kuitenkin vaikeita hetkiä, ja silloin luultavasti tarvitsisit tukea. Jos sitä ei ole, voit ratketa. Jos niin käykin, ei muuta kuin jatkat sitten. Sitä raittiutta siis.
Ap, jos oikeasti haluat raitistua, raitistut vaikka juuri nyt. Ei se ole sen kummempaa. Addiktio on valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos oikeasti haluat raitistua, raitistut vaikka juuri nyt. Ei se ole sen kummempaa. Addiktio on valinta.
Addiktio ei ole valinta, mutta toiminta on. Vaikeaa tulee olemaan, mutta leukaa pystyyn vain.
Jos olet ns yksinäinen susi ja olet ryypiskellytkin itseksesi, niin se voi hyvinkin onnistua. Ryhmissä on niin monen näköistä perseilijää, että se voi olla hyvinkin parempi keino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin huikkaa päivittäin yli 30 vuotta. Tuli yksi elokuinen päivä tossa pian 10 v. sitten. Kyllästyin ottamaan, enkä ole retkahtanut. Sinäkin pysyt alkoholistina siihen asti kun joko delaat tai kyllästyt ottamiseen.
Mikä on se asia,joka saa sinut yrittämään yksin? Häpeä? Miten käsittelet sitä yksin? Yksin ei tässä elämässä pärjää kukaan, elämässä tulee kaikkea. Mitä jos menisit vertaisryhmään ja olisit rehellisesti sitä,mitä olet.
Saatat yllättyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletkin käynyt AA-ryhmissä. AA on auttanut monia alkoholisteja raitistumaan. Itseäni auttoi jopa enemmän kuin kunnan päihdetyö, vaikka molemmissa kävin. Toki jos on pahat vieroitusoireet, niin silloin katkolla käynti voi olla järkevää, mutta ilmeiseti olet jo ylittänyt sen vaiheen.
Vierailija kirjoitti:
Jos tarpeeksi tahdot, niin pystyt. Tulee kuitenkin vaikeita hetkiä, ja silloin luultavasti tarvitsisit tukea. Jos sitä ei ole, voit ratketa. Jos niin käykin, ei muuta kuin jatkat sitten. Sitä raittiutta siis.
Juu. En minä halua ratketa mutta en myöskään muuta voi kun mennä päivä kerrallaan jokainen päivä kun elän. Jokainen päivä teen päätöksen ja se on niin lohdullista. Teen tämän täysin oman elämäni vuoksi ja tässä on alkanut rakastamaan jo nyt itseään ihan eri tavalla kun tunnen ja tiedän olevani oikealla tiellä.
Kun niitä vaikeita hetkiä tulee, minulla on tuolla itse kirjoitettu lista miksi en halua enää juoda ja lisäksi se auttava puhelin. Minua jotenkin ahdistaa olla ryhmissä ja väsyn todella helposti ihmisten parissa, siis en jaksa jauhaa ja kuunnella jatkuvasti kaikkea sitä mitä siellä käsitellään niin siksi säännöllinen ja fyysinen ryhmä tuntuu ajatuksena puuduttavalta, nuo etäryhmät on kyllä ihan kiva välillä.
Jos kuitenkin jostain syystä ratkean (jota en missään nimessä toivo/halua) niin katson täytyykö sitten tosiaan ottaa "kovemmat" otteet käyttöön ja alkaa menemään myös fyysisesti ja säännöllisesti kerhoihin. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on se asia,joka saa sinut yrittämään yksin? Häpeä? Miten käsittelet sitä yksin? Yksin ei tässä elämässä pärjää kukaan, elämässä tulee kaikkea. Mitä jos menisit vertaisryhmään ja olisit rehellisesti sitä,mitä olet.
Saatat yllättyä.
Hänhän on käynyt vertaisryhmissä verkon välityksellä.
Kyllä se yksinkin onnistuu. Mutta retkahduksia voi tulla. Jokainen niistä on vaikea, koska silloin on taas vaikeaa jonkin aikaa kun se Alkon saanti pysyy mielessä. Mitä pidempiä jaksoja pystyt olemaan ilman, opit niistä kaikista, mieti mikä meni vikaan. Mikä on pisin aika kun olet ollut ilman?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on se asia,joka saa sinut yrittämään yksin? Häpeä? Miten käsittelet sitä yksin? Yksin ei tässä elämässä pärjää kukaan, elämässä tulee kaikkea. Mitä jos menisit vertaisryhmään ja olisit rehellisesti sitä,mitä olet.
Saatat yllättyä.
:D Minä sain yllättyä kun asioitani oli juoruttu eteenpäin AA-ryhmästä. Tyhmä olin kun puhuin aikoinani rehellisesti menneisyydestäni sille umpisairaalle pershäröporukalle. Kymmenen vuotta raittiutta tulisi kesällä ja ihan ilman aivopesu-AA:ta. Elämänlaatu lähti heti muutenkin paranemaan kun jätin sen sakin ja ryhmissä ramppaamisen. Karmii nykyään ajatellakin. -eri
Vierailija kirjoitti:
Mikä on se asia,joka saa sinut yrittämään yksin? Häpeä? Miten käsittelet sitä yksin? Yksin ei tässä elämässä pärjää kukaan, elämässä tulee kaikkea. Mitä jos menisit vertaisryhmään ja olisit rehellisesti sitä,mitä olet.
Saatat yllättyä.
Ei minua enää hävetä oikeastaan edes. Olen kaikille läheisilleni myöntänyt tilanteeni sen jälkeen kun itse sen myönsin. Voisin mennä aa-ryhmään siis ihan fyysisesti mutta tiedä sitten vielä. Jos tuntuu etten pärjää itsekseni niin menen mutta toistaiseksi ainakin tuo etäryhmä silloin tällöin on ollut ihan ok ja olen siellä myös itse jutellut tunteistani. Mutta en jotenkin ehkä jaksa sitä ajatusta että koko ajan vellon siinä "olen alkoholisti ja tunnen näin ja niin". Tiedostan sen koko ajan olevani alkoholisti mutta sen jauhaminen jatkuvasti ei oikein tunnu siltä että jaksaisin mutta aika näyttää, jos tarvitsee mennä niin menen sitten ja aloitan säännölliset ryhmäkäynnit. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tarpeeksi tahdot, niin pystyt. Tulee kuitenkin vaikeita hetkiä, ja silloin luultavasti tarvitsisit tukea. Jos sitä ei ole, voit ratketa. Jos niin käykin, ei muuta kuin jatkat sitten. Sitä raittiutta siis.
Juu. En minä halua ratketa mutta en myöskään muuta voi kun mennä päivä kerrallaan jokainen päivä kun elän. Jokainen päivä teen päätöksen ja se on niin lohdullista. Teen tämän täysin oman elämäni vuoksi ja tässä on alkanut rakastamaan jo nyt itseään ihan eri tavalla kun tunnen ja tiedän olevani oikealla tiellä.
Kun niitä vaikeita hetkiä tulee, minulla on tuolla itse kirjoitettu lista miksi en halua enää juoda ja lisäksi se auttava puhelin. Minua jotenkin ahdistaa olla ryhmissä ja väsyn todella helposti ihmisten parissa, siis en jaksa jauhaa ja kuunnella jatkuvasti kaikkea sitä mitä siellä käsitellään niin siksi säännöllinen j
Ei oo mikään pakko käydä fyysisesti paikan päällä ryhmissä, nuo etäryhmät on myös hyviä. Ja suosittelen, että rupeaa myös tekemään sitä AA:n 12 askeleen ohjelmaa ohjattuna, eikä pelkästään käy ryhmissä.
Harrastatko mitään liikuntaa? Auttaa ainakin alkuun, mutta silti voi tulla retkahduksia.
Minkälaisia syitä sulla on tuossa kirjoittamassasi listassa, miksi et halua juoda?
Itsellä olen toistaiseksi "vain" viikonloppujuoppo, mutta tää elämä on laittanut mielenterveyden lisäksi fysiikan pskaksi ja olen traumatisoitumisen ja muun kivan lisäksi nykyään vähän väliä lamaavissa kivuissa, johon en saa hoitoa mutta en myöskään toimivaa särkylääkettä. Mulla alkaa mieli jo kääntymään siihen että miksi ei kun en mä itse osaa parantaa itseäni eikä terveydenhuolto siinä ainakaan auta.
Mun äiti aina joskus aina sanoi, että elämä ei koskaan niin huonosti, etteikö sitä vielä juomisella saa vieläkin huonompaan tilaan.
Monesti mietin, että miten ihmiset siihen koukkuun joutuu. Meneekö se niin, että ensin nuorena ystävien kanssa aloitellaan ja siitä vähitellen joka viikonloppu vaikka yksinkin. Ja sitä rataa kun mennään useampi vuosi niin soppa on valmis?
Tuossa mietin sitä, että kun alkoholin vaaroista kyllä tiedetään, niin eikö siinä vaiheessa kun homma alkaa olla joka viikonloppuista, tule mieleen, että alan olla koukussa alkoon? Eikö viimeistään silloin pitäisi vähentää reilusti?
Ainoa mitä huomaan tässä niin olen aivan valtavan väsynyt. Koko keho on ihan uupunut ja nukun päiväuniakin. Olen kuitenkin varma tästä enkä halua alkoholia ollenkaan, joitain ohimeneviä automaattisia "himoja" ehkä joskus tulee mutta tiedostan sen menevän ohi ja kertovan vain siitä riippuvuudesta ja koko psyyke sekä fyysinen puoli totuttelee tähän uuteen tapaan elää. -ap