Kun vuorovaikutuksesta tulee paha olo, vaikka pintatasolla ei sanota suoraan mitään ikävää
Narsisti? Toisaalta olen halunnut uskoa, että toinen ihminen tarkoittaa hyvää, mutta toisaalta hänen sanomisensa ovat herättäneet minussa epävarmuutta. Hän käyttää kieltä, joka jättää paljon tulkinnanvaraa ja joka on saanut minut miettimään, olenko vain kuvitellut hänen negatiivisen asenteensa minua kohtaan. Esimerkiksi, kun olen avautunut jostain henkilökohtaisesta asiasta, hän on saattanut sanoa pian sen jälkeen, että kylläpä hänen kissansa nyt tuossa harmissaan naukuu.
Kommentit (7)
Perseessäs on narsisti. Narsisti on nolo muotisana, jonka on keksinyt joku huuhaa jenkkipsykologi.
Se, että joku on erilainen ihminen kuin sinä, ei automaattisesti tarkoita että hän olisi narsisti tai muutenkaan persoonallisuushäiriöinen. Tapasi ajatella on oikeastaan aika itsekeskeinen.
Olisiko jotain muuta esimerkkiä antaa? Tuo kissan naukuminen ei nyt ihan uponnut, niin että missä kohtaa se narsistius näkyy?
Sinulla on aavistuksen pitkäveteinen ja vaikeaselkoinen ilmaisu. Siinä on autistinen twist. Jos kaveri on kärsimätön luonteeltaan ja ns putkiaivo, aiheesta poukkoilu voi johtua tästä. Yritä olla kärsivällinen.
Eritahtisuus ei estä kommunikaatiota, mutta tuo siihen haastetta.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko jotain muuta esimerkkiä antaa? Tuo kissan naukuminen ei nyt ihan uponnut, niin että missä kohtaa se narsistius näkyy?
Puhui ikävästi näennäisesti kissastaan, vaikka tarkoitti keskustelukumppania.
Narsistin määritelmä ei todellakaan ole se, että sä nyt et vaan tykkää.
Mistä teitä lumihiutaleita sikiää ? Pysy yksinään niin ei pidä analysoida toisten puheita ja kuvitella piilovittuilua.