Liikuntarajoitteisen auttaminen?
Olen joskus tarjonnut apua liikuntarajoitteiselle, eikä henkilö ottanut hyvällä.
Eilen yhdessä paikassa oli tällainen henkilö. Mietin kysynkö tarvitseeko hän apua, mutta en kehdannut. Ajattelin, että hän kysyy kyllä itse jos tarvitsee.
Hän lähti sitten pois. Myöhemmin huomasin hänen saavan apua kiireiseltä henkilökunnalta.
Kysyvätkö he itse, jos tarvitsevat apua?
Minulle jäi hieman huono omatunto etten tarjonnut apuani aiemman kokemukseni pohjalta.
Kommentit (11)
Toivon että joku kysyy asiakkaaltakin apua. Paitsi jos toinen ei pysty auttamaan.
Mä pyydän apua jos tarvin, mutta jos joku huomaa että mulle on jokin hankalaa ja tarjoutuu auttamaan niin kiitän ja annan auttaa vaikka itse selviäisinkin asiasta lopulta.
Eiköhän tuossa pärjää ihan normaalilla tilannetajulla ja kommunikaatiolla. Eli jos henkilö ei näytä siltä, että tarvitsee apua tai joku on hankalaa, niin hän tuskin tarvitsee apua. Jos taas näyttää siltä, että apu voisi kelvata, kannattaa kysyä voinko auttaa.
Nämä on vaikeita tilanteita. Yleensä ihminen pyytää itse apua, jos haluaa.
Luin tämän eilen ja itseäkin kiinnostaisi vastaukset.
Olen antanut ihmisten itse pyytää apua ellei nyt täysin selkeätä ole, että apua tarvitaan. Kerran luulin niin olevan, mutta apuani ei tarvittu, joten en ole enää kysynyt.
Ei saa auttaa ilman avunpyyntöä. Ja silloinkin pitää kysyä, että paljonko maksat.
Itse kysyin lauantaina kahvilassa ohimennen, että tarvitseeko pyörätuolissa oleva apua. Sain
Vastaukseksi mulkaisun ja kiukkuisen ein. En ottanut henkilökohtaisesti. Varmaan ärsyttävääkin, kun ihmiset ajattelee, ettei pärjää itsekseen. Toisaalta koen, että on velvollisuus tarjota apua, jos toinen vaikuttaa, että voisi sitä tarvita.
Näin käsittääkseni menee (en itse ole liikuntavammainen mutta sivistänyt itseäni):
-Älä tartu pyörätuoliin/apuvälineeseen kysymättä, vaan kysy aina ensin tarvitseeko henkilö apua: apuvälineen yllättävä liikuttelu voi johtaa jopa putoamiseen
-Puhu ihmiselle itselleen, älä mahdolliselle avustajalle
-Älä pyydä henkilöä kertomaan sinulle yksityisiä diagnoosejaan
Avun tarjoaminen on ok, mutta ei ole ok jäädä inkuttamaan. Sinäkin varmaan tiuskisit joissain tilanteissa, joten siitä ei aina tarvitse loukkaantua.
Eivät halua apua. Pyytävät kyllä, jos tarvitsevat. Avun tarjoaminen otetaan säälinä. Koskee siis pysyvästi pyörätuolissa olevia, mutta itse olin kerran polvileikkauksen jäljiltä siinä kunnossa, että kaupassa oli helpointa käyttää pyörätuolia ja itse nautin siitä positiivisesta erityiskohtelusta ja avusta, mitä kohteliaat kansakulkijat tarjosivat.
Minusta kuuluu normaaleihin käytöstapoihin tarjota apua, jos toinen näyttää, että voisi tarvita. Ihan sama kuka on kyseessä. Mutta ei ole ok ajatella, että esim. liikuntarajoitteinen automaattisesti tarvitsisi apua.
Olen kerran kysynyt ja kiukkuinen vastaus tuli. Kyllä minä saan.