Mitähän tästäkin yöstä tulee? En pysty nukkumaan, kun suren niin paljon tuon mieheni sairautta

No miksei saisi surra, jos on vakava tilanne?

Olen todella pahoillani tilanteestasi. Kuulostaa siltä että koet syyllisyyttä siitä että suret, mutta koeta muistaa että vaikka sairas on se näkyvästi huonovointinen, niin läheisen kärsimys ei ole mikään vähättelyn aihe. Löytyisikö sinulle vertaistukea mistään? Siellä muut sairaan omaiset voisivat antaa näkökulmia tai edes huomaisit ettet ole ihan yksin.

Kovasti voimia teille! Kaikkiin tunteisiin on oikeus. 

Anna itsesi surra. Mitä yksi yö on tässä elämässä. Jos et jaksa huomenna töihin, ilmoitat ettet kykene. Ehkä seuraavana yönä tulee uni. Jos ei, hae lääkäristä apua nukahtamiseen tai apteekista melatoniini. Mulla auttoi melatoniini paremmin. 

Eli, sure rauhassa. Ei tarvi vaatia itseltä suoriutumista täydellisen hillitysti jos on paha tilanne. 

Älä sure. Irrottaudu välillä. Yritä ajatella että ehtii myöhemmin murehtia jos se on tullakseen. Et sinä täysin yksin jää, on vielä muita ihmisiä. On. Jopa eläimiä ja puu tuolla ulkona. Sukulaisellekin voi soitella joskus jos niitä on, kaikilla ei tietysti ole. Mutta voi keksiä jotain lohdutusta.

Kiitos, kun laitoitte viestejä.

- ap

Mieheni menettää minut todennäköisesti lähivuosina, ellei jopa tän vuoden puolella. Suren häntä, koska hän on aivan ihana mies, kiltti isä ja uskollinen kumppani. En halua, että jää yksin. Yritän kannustaa häntä vertaistukeen. Hänen isoa surua on vaikea seurata vierestä, kun toinen yrittää tsempata itseään minun edessä. Huomaan, ettei sairastuneen läheiset uskalla näyttää musertavaa sujua avoimesti ja jopa häpeävät sitä, koska minunhan se pitäisi olla, joka saa surra - ainakin enemmän. Vaikeita tilanteita. Meilläkin monet yöt jääneet unettomiksi ja itku voi tulla kesken kauppareissun. Vertaistukea löytyy, mutta se pitää jaksaa hakea silloin kun tuntuu sopivalta. Sairaalalta varmasti saa neuvoa vertaistuesta.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni menettää minut todennäköisesti lähivuosina, ellei jopa tän vuoden puolella. Suren häntä, koska hän on aivan ihana mies, kiltti isä ja uskollinen kumppani. En halua, että jää yksin. Yritän kannustaa häntä vertaistukeen. Hänen isoa surua on vaikea seurata vierestä, kun toinen yrittää tsempata itseään minun edessä. Huomaan, ettei sairastuneen läheiset uskalla näyttää musertavaa sujua avoimesti ja jopa häpeävät sitä, koska minunhan se pitäisi olla, joka saa surra - ainakin enemmän. Vaikeita tilanteita. Meilläkin monet yöt jääneet unettomiksi ja itku voi tulla kesken kauppareissun. Vertaistukea löytyy, mutta se pitää jaksaa hakea silloin kun tuntuu sopivalta. Sairaalalta varmasti saa neuvoa vertaistuesta.

Näitä tunteita käyn läpi. Mies pärjää paljon paremmin kuin minä. Kaikkea hyvää sinullekin.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Mieheni menettää minut todennäköisesti lähivuosina, ellei jopa tän vuoden puolella. Suren häntä, koska hän on aivan ihana mies, kiltti isä ja uskollinen kumppani. En halua, että jää yksin. Yritän kannustaa häntä vertaistukeen. Hänen isoa surua on vaikea seurata vierestä, kun toinen yrittää tsempata itseään minun edessä. Huomaan, ettei sairastuneen läheiset uskalla näyttää musertavaa sujua avoimesti ja jopa häpeävät sitä, koska minunhan se pitäisi olla, joka saa surra - ainakin enemmän. Vaikeita tilanteita. Meilläkin monet yöt jääneet unettomiksi ja itku voi tulla kesken kauppareissun. Vertaistukea löytyy, mutta se pitää jaksaa hakea silloin kun tuntuu sopivalta. Sairaalalta varmasti saa neuvoa vertaistuesta.

"todennäköisesti lähivuosina".  Mihin on kuolemassa?  Kyllä itsekukin voi kuolla lähivuosina.