En pysty ajattelemaan mitään muuta kuin ruokaa

Mikä ihme mua vaivaa, kun koko ajan ruoka mielessä? Olen koko elämäni ollut lihava, viimeksi ehkä 2-3-vuotiaana normaalipainoinen. Olen onnistunut nyt muuttamaan elintapojani, eikä oikeastaan tee edes tiukkaa olla syömättä herkkuja, mutta ongelma on ajatukseni. Vaikka en nyt koko ajan ajattele, mitä herkkua ostan kaupasta tai tilaan woltilla tai pääsen kotiin tultuani ahmimaan, ajattelen lähes pakkomielteisesti ruokaa silti. Nyt elämä pyörii niitten päivän aterioiden ympärillä. Kun olen kylässä, jossa on vaaka, käyn aina vessassa käydessä vaaalla (siis useita kertoja päivässä). En ole tämän takia uskaltanut hankkia omaa vaakaa, vaikka tiedän, että lihavana olisi hyvä käydä puntarilla kerran viikossa. Mietin koska on taas aika syödä, mitä syön. Olen tyytyväinen kun syönkin iltapalaksi vain yhden leivän neljän sijaan. En pysty olemaan ajattelematta ruokaa näin paljon. Tuntuu että koko elämä pyörii ruokailujen ja kilojen ympärillä. Toisaalta taas olen tyytyväinen, että pystyn nyt pysymään terveellisemmässä ravinnossa, mutta mietin, että onko tämä kaikilla tätä? Onko tämä joku laihdutuksen aikainen juttu, joka unohtuu kun pääsee normaalipainoon ja ruokailusta tulee rutiini?  

Mihinkään terapeutille en tämän takia jaksaisi hakeutua, sillä en koe, että minua varsinaisesti vaivaa mikään. Kävin nuorempana terapiassa masentuneisuuden takia, enkä koe että siitä oli mitään apua. Terapeutti yritti väkisin keksiä minulle traumoja varhaisesta lapsuudestani, vaikka minulla on ollut onnellinen lapsuus. 

Miten muilla lihavilla, laihduttajilla, onnistuneesti laihduttaneilla tai koko elämän normaalipainossa pysyneillä? Onko nämä ajatukset jokaisen elämässä mukana, helpottuuko joskus? 

N20