Mies tulee paikalle syyttelemään, jos suutun lapsille
Jos korotan ääntä lapsille, niin mieheni tulee paikalle syyttelemään minua lasten kuullen ja nähden. Esim. tänään 9v ei suostunut pesemään hampaita, niin sanoin tiukasti että mene nyt jo pesemään ne hampaat. Mies suuttui tästä ja alkoi syyttelemään lapsen nähden, että aikuisen ihmisen pitää pystyä hillitsemään tunteensa. Riita äityi siitä sitten oikein kunnolla ja miehen ratkaisu on ottaa lapset ja lähteä kotoa pois.
Minusta tuo on tosi epäreilua, tuntuu, että hän haluaa jonkun pelastajan roolin lasten silmissä ja minä olen hänelle riidoissa joku hirviö. Ymmärrän, ettei lasten ole hyvä olla aikuisten riitojen keskellä, mutta hän vie minulta mahdollisuuden ensinnäkin puhua lapsen kanssa hammaspesun tärkeydestä ja toiseksi lapset eivät pääse näkemään sovintoa, vaan saavat sen kuvan, että äiti teki jotain aivan kamalaa. Mitä ajatuksia herättää? Tuntuu, että en saisi koskaan ärsyyntyä, suuttua, näyttää tunteita....
Kommentit (56)
Miehen vika tietysti kun nainen on surkea, aggressiivinen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Mies on oikeassa. Jos näytät lapsille koko ajan tunteitasi tehden selväksi sen, että lapsesi ovat huonoja eikätkä kelpaa sinulle ja että keskustelu hampaiden pesemisen tärkeydestä on oikeastaan pelkkää komentelua, niin miehen tehtävänä on näyttää, että asiat voi tehdä toisinkin.
Kasvattaminen ei ole tunteiden näyttämistä, kasvattaminen tehdään silloin, kun omat emootiot eivät ole pinnassa. Sinun tyylisi on lapsille vahingollinen.
Minulla menee hermot hyvin harvoin. Mutta niinä harvoina kertoina saan kyllä kuulla kunniani.. - ap
Vierailija kirjoitti:
Miehen vika tietysti kun nainen on surkea, aggressiivinen äiti.
Perustelu kiitos? - ap
narsku..hakee irtopisteitä lasten edessä että äiti on vähän hullu. Sitten kun lapset hampaat aiheuttaakin laajempaa ongelmaa syyttää sua siitä ettet huolehdi lasten hyvinvoinnista. Eli ihan sama mitä teet, teet väärin. Normaali mies olisi tullut sanomaan että nyt hopi hopi sinne hammaspesulle kuten äiti käski.
Naisten ei kannata asua miehen kanssa koska eivät tule toimeen.
Vierailija kirjoitti:
narsku..hakee irtopisteitä lasten edessä että äiti on vähän hullu. Sitten kun lapset hampaat aiheuttaakin laajempaa ongelmaa syyttää sua siitä ettet huolehdi lasten hyvinvoinnista. Eli ihan sama mitä teet, teet väärin. Normaali mies olisi tullut sanomaan että nyt hopi hopi sinne hammaspesulle kuten äiti käski.
Niin, tätä minäkin olen vähän pohtinut, että olisko sellasia piirteitä. Mikään umpinarsisti ei todellakaan ole kyseessä. Mutta tämä asia häiritsee minua todella paljon... Tekee sen lähdön kans silleen, että lapsille tulee mielestäni jollain tapaa pelokas olo, kun muutenki tietysti aikuisten tiukka sananvaihto hämmentää. Ja kun sanon, että minusta on epäreilua vaan ottaa lapset ja lähteä, niin heidän edessä saattaa sanoa esim. "mä en todellakaan jätä lapsia tuollaisen kanssa" tms... Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on oikeassa. Jos näytät lapsille koko ajan tunteitasi tehden selväksi sen, että lapsesi ovat huonoja eikätkä kelpaa sinulle ja että keskustelu hampaiden pesemisen tärkeydestä on oikeastaan pelkkää komentelua, niin miehen tehtävänä on näyttää, että asiat voi tehdä toisinkin.
Kasvattaminen ei ole tunteiden näyttämistä, kasvattaminen tehdään silloin, kun omat emootiot eivät ole pinnassa. Sinun tyylisi on lapsille vahingollinen.
Minulla menee hermot hyvin harvoin. Mutta niinä harvoina kertoina saan kyllä kuulla kunniani.. - ap
Kun suutut siitä, että lapsi ei pese hampaitaan, ei kyse ole enää normaalista vanhemmuudesta, vaan sairaasta tavasta kasvattaa lapsia. Kyllä, huomauttaa saa ja saa vaatia pesemään hampaat, mutta koska sinä suutut asiasta, niin jotain on pahasti vialla. On hyvä, että miehesi on valmis pelastamaan lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
narsku..hakee irtopisteitä lasten edessä että äiti on vähän hullu. Sitten kun lapset hampaat aiheuttaakin laajempaa ongelmaa syyttää sua siitä ettet huolehdi lasten hyvinvoinnista. Eli ihan sama mitä teet, teet väärin. Normaali mies olisi tullut sanomaan että nyt hopi hopi sinne hammaspesulle kuten äiti käski.
Niin, tätä minäkin olen vähän pohtinut, että olisko sellasia piirteitä. Mikään umpinarsisti ei todellakaan ole kyseessä. Mutta tämä asia häiritsee minua todella paljon... Tekee sen lähdön kans silleen, että lapsille tulee mielestäni jollain tapaa pelokas olo, kun muutenki tietysti aikuisten tiukka sananvaihto hämmentää. Ja kun sanon, että minusta on epäreilua vaan ottaa lapset ja lähteä, niin heidän edessä saattaa sanoa esim. "mä en todellakaan jätä lapsia tuollaisen kanssa" tms... Ap
jep ja seuraavaksi kerrotaan sitten koulussa/tarhassa että meidän pitää lähteä isin kanssa karkuun kun äiti suuttuu..ja soppa on valmis. Mies tietää tasan tarkkaan mitä tekee. Tollasesta kun lähtee eroamaan niin tietää mitä siellä huoltajuuspuolella sitten argumentoidaan. Lapsia on helppo manipuloida. Ja nämä alkaa aina sellaisesta vähän viattomasta tilanteesta ja pahenee sitten pikkuhiljaa.
Jos häntä häiritsee, niin hänen pitäisi sanoa asiasta kahden kesken. Tuollaisessa tilanteessa ratkaisua ei helposti synny.
Itse olen päiväkodissa töissä, jossa kerran oli 247 huutava (ei äänen korotus, vaan vihainen huuto) ope. Lapset olivat tottakai tottuneet huutoon, joten eivät kuunnelleet normaalia ääntä. Uutena työntekijänä menin tilanteeseen (lapset voivat huonosti), ja he eivät kuunnelleet joten jouduin korottamaan ääntä (lempeä ääni silti, ei vihainen). Erityisopettaja oli paikalla. Tämä noita-ope sitten kauhisteli "lopeta lapsille huutaminen!!!!" (En ollut edes vihaisen kuuloinen / vihainen, vain korotin ääntä jotta lapset kuulisi).
Tässä tarkoitus oli siirtää omat vikansa muualle. En jäänyt tähän paikkaan töihin,vaikka halusivat.
Eri tilanne. Tilanteita on monia. Äänen korotus ja aggressiivinen huuto on eri asioita.
Itsellä on tunteet mukana kasvatuksessa, en ole vanhan ajan ihminen. En häpeä tunteita. Mutta lasten kanssa toimin lasten tarpeiden ja tunteiden kautta rajat pitäen.
En ole pelottava aikuinen, vaikka auktoriteettia onkin. Jotkut silti maalailee kuvaa että olisin ilkeä. Ovat itse ilkeitä. Yksikään lapsi ei ole minua pelännyt. :)
Koska kuritus on kielletty, niin usein ainoa keino millä sanomaa voi vahvistaa on se, että alkaa huutaa lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
narsku..hakee irtopisteitä lasten edessä että äiti on vähän hullu. Sitten kun lapset hampaat aiheuttaakin laajempaa ongelmaa syyttää sua siitä ettet huolehdi lasten hyvinvoinnista. Eli ihan sama mitä teet, teet väärin. Normaali mies olisi tullut sanomaan että nyt hopi hopi sinne hammaspesulle kuten äiti käski.
Niin, tätä minäkin olen vähän pohtinut, että olisko sellasia piirteitä. Mikään umpinarsisti ei todellakaan ole kyseessä. Mutta tämä asia häiritsee minua todella paljon... Tekee sen lähdön kans silleen, että lapsille tulee mielestäni jollain tapaa pelokas olo, kun muutenki tietysti aikuisten tiukka sananvaihto hämmentää. Ja kun sanon, että minusta on epäreilua vaan ottaa lapset ja lähteä, niin heidän edessä saattaa sanoa esim. "mä en todellakaan jätä lapsia tuollaisen kanssa" tms... Ap
Miksi mies jättäisi lapset umpisuuttuneen äidin armoille tilanteessa, jossa sen vimman on saanut aikaan niinkin pieni asia kuin hampaiden pesu? Ja vieläpä sellaisen äidin, jolle keskustelu on synonyymi komentelulle.
Niin siis tuota komennustani edelsi se, että lapselle olin sanonut jo monen monta kertaa, että hammaspesun aika, mutta hän viivytteli ja viivytteli ja oli kuin ei olisi koko asiaa kuullutkaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
narsku..hakee irtopisteitä lasten edessä että äiti on vähän hullu. Sitten kun lapset hampaat aiheuttaakin laajempaa ongelmaa syyttää sua siitä ettet huolehdi lasten hyvinvoinnista. Eli ihan sama mitä teet, teet väärin. Normaali mies olisi tullut sanomaan että nyt hopi hopi sinne hammaspesulle kuten äiti käski.
Niin, tätä minäkin olen vähän pohtinut, että olisko sellasia piirteitä. Mikään umpinarsisti ei todellakaan ole kyseessä. Mutta tämä asia häiritsee minua todella paljon... Tekee sen lähdön kans silleen, että lapsille tulee mielestäni jollain tapaa pelokas olo, kun muutenki tietysti aikuisten tiukka sananvaihto hämmentää. Ja kun sanon, että minusta on epäreilua vaan ottaa lapset ja lähteä, niin heidän edessä saattaa sanoa esim. "mä en todellakaan jätä lapsia tuollaisen kanssa" tms... Ap
Siis oikeastiko sinä jättäisit lapset sellaiselle ihmiselle, joka suuttuu näille aivan pienistä asioista ja aiheuttaa vakavaa henkistä kärsimystä? Ja näin pitää tehdä, koska muuten petailee huoltajuuskiistassa lapsia itselleen?
Jätättekö te lapset väkivaltaisen isän kanssa kotiin, jotta voitte pelastaa edes itsenne? No ei ihme, että lapset voivat huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Jos häntä häiritsee, niin hänen pitäisi sanoa asiasta kahden kesken. Tuollaisessa tilanteessa ratkaisua ei helposti synny.
Itse olen päiväkodissa töissä, jossa kerran oli 247 huutava (ei äänen korotus, vaan vihainen huuto) ope. Lapset olivat tottakai tottuneet huutoon, joten eivät kuunnelleet normaalia ääntä. Uutena työntekijänä menin tilanteeseen (lapset voivat huonosti), ja he eivät kuunnelleet joten jouduin korottamaan ääntä (lempeä ääni silti, ei vihainen). Erityisopettaja oli paikalla. Tämä noita-ope sitten kauhisteli "lopeta lapsille huutaminen!!!!" (En ollut edes vihaisen kuuloinen / vihainen, vain korotin ääntä jotta lapset kuulisi).
Tässä tarkoitus oli siirtää omat vikansa muualle. En jäänyt tähän paikkaan töihin,vaikka halusivat.
Eri tilanne. Tilanteita on monia. Äänen korotus ja aggressiivinen huuto on eri asioita.
Itsellä on tunteet mukana kasvatuksessa, en ole vanhan ajan
Tunnen tyyppisi, omilla lapsilla oli päiväkodissa tuollainen omahyväinen hoitaja, jolle lapset eivät uskaltaneet kertoa edes vessahädästä. Hoitaja veti koko ajan isolla tunteella ja lapset kysyi kotona, miksi se on tuommoinen, käyttääkö se huumeita.
Mihin se mies lapsineen lähti?
Olisit ystävällisesti ilmoittanut miehelle, että sinä hoidat nyt hammaspesun ja kävellyt itse ulos. Oikeasti jättäisin. Tässähän oli kyse nimenomaan siitä, että mies ollut väkivaltainen vaan päin vastoin, tuohtui jo liian tiukasta puhuttelusa.
Kyllä lapsille pitää sanoa tiukasti, jos sovitut, itsestään selvät asiat ei toteudu. Jos sittenkään ei lapsi tottele niin siitä annetaan seuraus, mikä toteutetaan. Tuossa tilanteessa se on esim herkkupäivän peruuntuminen. Tietyt asiat on mistä aikuinen päättää ja asettaa seuraukset.
Vierailija kirjoitti:
Niin siis tuota komennustani edelsi se, että lapselle olin sanonut jo monen monta kertaa, että hammaspesun aika, mutta hän viivytteli ja viivytteli ja oli kuin ei olisi koko asiaa kuullutkaan. Ap
Oletko koskaan kuullut sellaisesta asiasta kuin kasvatus? Ei 9v:lle sanota kuin kerran. Eihän ne sun lapset usko sua yhtään, kun sanot moneen kertaan ja sitten suutut, ne odottaa sitä suuttumista, koska olet näyttänyt lapsille, että huomaat heidät vain pahassa eli suuttumalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
narsku..hakee irtopisteitä lasten edessä että äiti on vähän hullu. Sitten kun lapset hampaat aiheuttaakin laajempaa ongelmaa syyttää sua siitä ettet huolehdi lasten hyvinvoinnista. Eli ihan sama mitä teet, teet väärin. Normaali mies olisi tullut sanomaan että nyt hopi hopi sinne hammaspesulle kuten äiti käski.
Niin, tätä minäkin olen vähän pohtinut, että olisko sellasia piirteitä. Mikään umpinarsisti ei todellakaan ole kyseessä. Mutta tämä asia häiritsee minua todella paljon... Tekee sen lähdön kans silleen, että lapsille tulee mielestäni jollain tapaa pelokas olo, kun muutenki tietysti aikuisten tiukka sananvaihto hämmentää. Ja kun sanon, että minusta on epäreilua vaan ottaa lapset ja lähteä, niin heidän edessä saattaa sanoa esim. "mä en todellakaan jätä lapsia tuollaisen kanssa" tms... Ap
Mies sotkeentuu liikaa sun ja lasten välisiin asioihin. Voitte ottaa tämän keskustelun aiheeksi vaikka koko suvun kesken, jos et muuten voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on oikeassa. Jos näytät lapsille koko ajan tunteitasi tehden selväksi sen, että lapsesi ovat huonoja eikätkä kelpaa sinulle ja että keskustelu hampaiden pesemisen tärkeydestä on oikeastaan pelkkää komentelua, niin miehen tehtävänä on näyttää, että asiat voi tehdä toisinkin.
Kasvattaminen ei ole tunteiden näyttämistä, kasvattaminen tehdään silloin, kun omat emootiot eivät ole pinnassa. Sinun tyylisi on lapsille vahingollinen.
Minulla menee hermot hyvin harvoin. Mutta niinä harvoina kertoina saan kyllä kuulla kunniani.. - ap
Kun suutut siitä, että lapsi ei pese hampaitaan, ei kyse ole enää normaalista vanhemmuudesta, vaan sairaasta tavasta kasvattaa lapsia. Kyllä, huomauttaa saa ja saa vaatia pesemään hampaat, mutta koska sinä suutut asiasta, niin jotain on paha
Miksi mies ei huolehdi lapsen hampaittenpesusta?
Ei olisi mitään ongelmaa, jos sinä et sekaantuisi asiaan enää siinä vaiheessa kun huomaat, että ei se homma sinulta onnistu.
Mies on oikeassa. Jos näytät lapsille koko ajan tunteitasi tehden selväksi sen, että lapsesi ovat huonoja eikätkä kelpaa sinulle ja että keskustelu hampaiden pesemisen tärkeydestä on oikeastaan pelkkää komentelua, niin miehen tehtävänä on näyttää, että asiat voi tehdä toisinkin.
Kasvattaminen ei ole tunteiden näyttämistä, kasvattaminen tehdään silloin, kun omat emootiot eivät ole pinnassa. Sinun tyylisi on lapsille vahingollinen.