Mies tulee paikalle syyttelemään, jos suutun lapsille
Jos korotan ääntä lapsille, niin mieheni tulee paikalle syyttelemään minua lasten kuullen ja nähden. Esim. tänään 9v ei suostunut pesemään hampaita, niin sanoin tiukasti että mene nyt jo pesemään ne hampaat. Mies suuttui tästä ja alkoi syyttelemään lapsen nähden, että aikuisen ihmisen pitää pystyä hillitsemään tunteensa. Riita äityi siitä sitten oikein kunnolla ja miehen ratkaisu on ottaa lapset ja lähteä kotoa pois.
Minusta tuo on tosi epäreilua, tuntuu, että hän haluaa jonkun pelastajan roolin lasten silmissä ja minä olen hänelle riidoissa joku hirviö. Ymmärrän, ettei lasten ole hyvä olla aikuisten riitojen keskellä, mutta hän vie minulta mahdollisuuden ensinnäkin puhua lapsen kanssa hammaspesun tärkeydestä ja toiseksi lapset eivät pääse näkemään sovintoa, vaan saavat sen kuvan, että äiti teki jotain aivan kamalaa. Mitä ajatuksia herättää? Tuntuu, että en saisi koskaan ärsyyntyä, suuttua, näyttää tunteita....
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on oikeassa. Jos näytät lapsille koko ajan tunteitasi tehden selväksi sen, että lapsesi ovat huonoja eikätkä kelpaa sinulle ja että keskustelu hampaiden pesemisen tärkeydestä on oikeastaan pelkkää komentelua, niin miehen tehtävänä on näyttää, että asiat voi tehdä toisinkin.
Kasvattaminen ei ole tunteiden näyttämistä, kasvattaminen tehdään silloin, kun omat emootiot eivät ole pinnassa. Sinun tyylisi on lapsille vahingollinen.
Minulla menee hermot hyvin harvoin. Mutta niinä harvoina kertoina saan kyllä kuulla kunniani.. - ap
ei kai se sitten suuri ongelma ole, jos mt-ongelmasi esiintyy vain harvoin
Vierailija kirjoitti:
Niin siis tuota komennustani edelsi se, että lapselle olin sanonut jo monen monta kertaa, että hammaspesun aika, mutta hän viivytteli ja viivytteli ja oli kuin ei olisi koko asiaa kuullutkaan. Ap
Tässä tapauksessa voisi vaikka mennä lapsen tasolle, katsoa silmiin, hymyillä ja sanoa, että nyt mennään. Ottaa kädestä tmv. Tilanteeseen ei kannata jumittua. Ja puhua siitä, mitä tehdään hampaiden pesun jälkeen. Ehkä teillä on molemmilla petrattavaa?
Mitä lässytystä. Kyllä lapselle saa, ja pitää ärähtää jos ei tottele. Painukaa lässyttäjät sinne minne päivä ei paista.
Ap, mies ei kertomasi perusteella halua enää olla kumppanisi ja liittolaisesi.
Ihme vastauksia. Ihmiselle on ihan normaalia suuttua välillä. Tottelematon lapsi käy hermoille. Mies toimii järkyttävän väärin syyllistäessään äitiä. Voiko tämä olla tottakaan? Hän olisi voinut ottaa hammaspesut hoitaakseen jos oli sitä mieltä ettei äiti siihen kykene.
Kasvatatteko te lapsenne pumpulissa jossa aikuinen ei ikinä koe negatiivisia tunteita? Teette silloin pahan virheen. Äänen korottaminen ei ole mitään väkivaltaa.
ajan mittaan irtopisteiden keruu eskaloituu. mies kehittää kilpailutilanteita ja pelauttaa lapsia sinua vastaan. koska ei tykkää sinusta enää. minun eksä sai äitinsäkin mukaan leikkiin. kesti vuosia saada kypsyvien lasten kanssa suhteet normalisoitua. sovi miehen kanssa pelisäännöt ja kokeilkaa niiden toimivuus.
Mies on mielestäni ylipäätään sellainen ns. "kaverivanhempi". Hyvä isä, mutta jotkut asiat kyllä hiertää, kuten tämä etten minä (ainaki siltä minulle vaikuttaa) saisi näyttää ärtymystä, suuttumusta,jne.... Ap
Joku saanut sen uskomaan että äitin pitää olla tietynlainen aina? Säyseä, lempeä ah niin johdonmukainen ja aiheestakasn ei saa korottaa ääntään. Ja toki jos lapsi itse aloittaa kiukuttelun ilman syytä on äiti ilkeä ja turhaan äksyilee takaisin?
Onko miehesi myös sellainen, että ei osaa tehdä eroa raivohuutamisen ja äänen korottamisen välillä?
Ehdottomasti no no on tietenkin aikuisten ja lasten kuten myös aikuisten ja aikuisten välillä fyysinen käsiksi käyminen, Uhkaaminen suullisesti väkivallalla tai todella rumasti haukkuminen tai jatkuva kiroilemimen. (ei se että kerran viikossa kiroilee lasten kuullen)
Jokainen aikuinen varmaan tajuaa tuollaisen
Onko miehesi ottanut sen valvojan roolin vähön niinkuin tutullani? Tulee mieleen tuttavani perhe.
Hehheh kaikki mikä ei ollut ihanteellisesti yritettiin pistää äidin syyksi ja isä muka pääsi pälkähästä sillä että teki töitä sen 160h kuukaudessa, eikä osallistunut lasten hoitoon? Toki valvojan rooli hänelle suotiin, koska oli liikkeellä emävaleita liittyen äitiin! Törkeitä sellaisia!
Ei kuulemma tuota äitiä haitannut että ei osallistunut, mutta joskus se isän valvojan rooli oli hilpeää, ottaen huomioon että ainoat oikeat vakavat haitat perheen elämään tulivat kyllä isän omista toilailuista.
Ei niistä sen enempää tässä paitsi ylimalkaisesti pientä ylivihaisuutta mitättömistä naurettavista asioista ja syyttelyä äitiä sellaisista asioista välillä, mitkä eivät liittyneet häneen, eikä edes lapsiin, kuten opiskelu ja työkuviot. Hah ja monet kai vielä uskoivat että ainoa, joka ajoi kunnollisia asioita oli mies ja kaikki mikä vaikka oli negatiivista lasten kannalta eli ei vaikka harrastusta tai kavereita johtui äidistä, joka ei edes kenenkään kanssa tekemisissä, joten se että olisi riidoissa ihmisten kanssa oli puppua! Öö no miksi oli niin paljon valheita ja outoa suhmurointia perheen ympärillä?
No jotkut osaa arvioida vähän paremmin ja realistisemmin tilanteita. Tosiasia että monet oli järjestetty koska perheelle haluttiin vastoinkäymisiä! Gang stalking!!!!
Koska oli tahoja joiden tarkoitus on ollut mollata koko perhettä, niin mikä sen mukavampaa kun kummatkin mollasivat toisiaan ja ulkopuoliset siihen päälle vielä!
Tuossa tapauksessa oli myös tietty taho, joka oli oikein manipuloimalla yrittänyt isän saamaan uskomaan, että äidin käytös tai lapsista huolehtiminen olisi moutittavampaa mitä ikinä oli. Ja nekin mitkä ei ollut kiitettävästi vedetty, vedettiin potenssiin kymmenen.
Noh, kyllä jotkut tiesivät nousta kuvioita ja siitä että varsinkin tuo äiti oli ollut jo vuosikymmeniä valheiden ja tietyn ns. vainonkin kohde! Huom! perhe ei ollut edes lastensuojelun asiakas. Oli eräs taho joka keksi että tuolla tavalla oivat syyt järjestää paheksuntaa koko perheelle kuka myt halusi kohdistaa paheksunnan eniten ja kenelle.
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesi ottanut sen valvojan roolin vähön niinkuin tutullani? Tulee mieleen tuttavani perhe.
Hehheh kaikki mikä ei ollut ihanteellisesti yritettiin pistää äidin syyksi ja isä muka pääsi pälkähästä sillä että teki töitä sen 160h kuukaudessa, eikä osallistunut lasten hoitoon? Toki valvojan rooli hänelle suotiin, koska oli liikkeellä emävaleita liittyen äitiin! Törkeitä sellaisia!
Ei kuulemma tuota äitiä haitannut että ei osallistunut, mutta joskus se isän valvojan rooli oli hilpeää, ottaen huomioon että ainoat oikeat vakavat haitat perheen elämään tulivat kyllä isän omista toilailuista.
Ei niistä sen enempää tässä paitsi ylimalkaisesti pientä ylivihaisuutta mitättömistä naurettavista asioista ja syyttelyä äitiä sellaisista asioista välillä, mitkä eivät liittyneet häneen, eikä edes lapsiin, kuten opiskelu ja työkuviot. Hah ja monet kai vielä uskoivat että ai
Huh, kuulostaa rajulta. Varmaan tietyllä tavalla on joo mies ottanut "valvojan" roolin. Minun vastuulla lapset on aina pääosin olleet, mies tekee paljon töitä. Tuntuu, ettei hän kestä oikein mitään "negatiivista". Minun mielestä pienet nahinat kuuluu elämään, kunhan niitä ei ole ihan joka päivä... Kuten myös asiaan kuuluu asioiden selvitys, sopiminen, snteeksipyytäminen...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos häntä häiritsee, niin hänen pitäisi sanoa asiasta kahden kesken. Tuollaisessa tilanteessa ratkaisua ei helposti synny.
Itse olen päiväkodissa töissä, jossa kerran oli 247 huutava (ei äänen korotus, vaan vihainen huuto) ope. Lapset olivat tottakai tottuneet huutoon, joten eivät kuunnelleet normaalia ääntä. Uutena työntekijänä menin tilanteeseen (lapset voivat huonosti), ja he eivät kuunnelleet joten jouduin korottamaan ääntä (lempeä ääni silti, ei vihainen). Erityisopettaja oli paikalla. Tämä noita-ope sitten kauhisteli "lopeta lapsille huutaminen!!!!" (En ollut edes vihaisen kuuloinen / vihainen, vain korotin ääntä jotta lapset kuulisi).
Tässä tarkoitus oli siirtää omat vikansa muualle. En jäänyt tähän paikkaan töihin,vaikka halusivat.
Eri tilanne. Tilanteita on monia. Äänen korotus ja aggressiivinen huuto on eri asioita.
Itsellä
Joopa joo, päiväkoti-ikäiset lapset muka pohtivat, että käyttääkö hoitaja huumeita.
Vierailija kirjoitti:
Joku saanut sen uskomaan että äitin pitää olla tietynlainen aina? Säyseä, lempeä ah niin johdonmukainen ja aiheestakasn ei saa korottaa ääntään. Ja toki jos lapsi itse aloittaa kiukuttelun ilman syytä on äiti ilkeä ja turhaan äksyilee takaisin?
Onko miehesi myös sellainen, että ei osaa tehdä eroa raivohuutamisen ja äänen korottamisen välillä?
Ehdottomasti no no on tietenkin aikuisten ja lasten kuten myös aikuisten ja aikuisten välillä fyysinen käsiksi käyminen, Uhkaaminen suullisesti väkivallalla tai todella rumasti haukkuminen tai jatkuva kiroilemimen. (ei se että kerran viikossa kiroilee lasten kuullen)
Jokainen aikuinen varmaan tajuaa tuollaisen
Miehen äiti on tuollainen säyseä ihminen...sieltä se malli varmaan tulee. Yh:n kasvattama mies, niin elämässään äidin rooli on ollut suuri. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mies on oikeassa. Jos näytät lapsille koko ajan tunteitasi tehden selväksi sen, että lapsesi ovat huonoja eikätkä kelpaa sinulle ja että keskustelu hampaiden pesemisen tärkeydestä on oikeastaan pelkkää komentelua, niin miehen tehtävänä on näyttää, että asiat voi tehdä toisinkin.
Kasvattaminen ei ole tunteiden näyttämistä, kasvattaminen tehdään silloin, kun omat emootiot eivät ole pinnassa. Sinun tyylisi on lapsille vahingollinen.
Tuntuu, että sellaisessa perheessä, jossa vanhemmat eivät juurikaan näytä tunteitaan, ei opi tunnetaitoja. Toki riippuu myös siitä, miten vanhemmat sen tekee.
Omat vanhempani aina huusivat, itkin tai ilmaisin kielteisiä ajatuksia, kaikki äityi huudoksi. He varmaan olivat tilanteissa huolestuneita, ja työstressiäkin oli, mutta enhän minä sitä tajunnut lapsena.
Vanhemmat eivät koskaan ottaneet syliin tai pyytäneet anteeksi jälkikäteen. Heistä huutaminen oli varmaan normaalia. Jos he olisivat tehneet noin uskoisin, että minusta ei olisi tullut niin tunteellisesti estynyttä ja tunteiden pullottajaa, mitä olen nyt. Tuntuu, että se olisi korjannut tilannetta jälkikäteen paljon, ja minäkin olisin uskaltanut ilmaista omia tunteitani lapsena, mikäli vanhempani olisivat korjanneet tilanteen.
N19
Lasten on hyvä nähdä, että aikuisillakin on kaikenlaisia tunteita laidasta laitaan. Lasten pitäisi myös nähdä se miten aikuinen sitten ottaa tunteet hallintaansa ja pääsee tunnekuohun yli niin oppivat itse käsittelemään tunteita. Se, että toinen vanhempi tulee syyttelemään ja eskaloimaan tilannetta tekee vain hallaa.
T. Ammattikasvattaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis tuota komennustani edelsi se, että lapselle olin sanonut jo monen monta kertaa, että hammaspesun aika, mutta hän viivytteli ja viivytteli ja oli kuin ei olisi koko asiaa kuullutkaan. Ap
Tässä tapauksessa voisi vaikka mennä lapsen tasolle, katsoa silmiin, hymyillä ja sanoa, että nyt mennään. Ottaa kädestä tmv. Tilanteeseen ei kannata jumittua. Ja puhua siitä, mitä tehdään hampaiden pesun jälkeen. Ehkä teillä on molemmilla petrattavaa?
Tuollainen on curling-kasvatusta. Jos lapsi ei koskaan näe toimintansa seurauksena muille syntyviä tunteita niin milloin lapsen on tarkoitus oppia empatiaa ja muiden tunteiden ymmärtämistä? Hänhän oppii, että elämässä muut ihmiset ovat aina kärsivällisiä ja hymyileviä, vaikka hän käyttäytyisi huonosti. Hänellä ei pää kestä siinä vaiheessa, kun koulussa käsketään, että nyt kaikki tekevät tietyn asian.
Miksi sanot moneen kertaan, mistä se lapsi tietää, millä kerralla olet tosissasi?
Meillä sanotaan kerran ja jos siitä ei aiheudu toimintaa, niin lapsi ohjataan pesemään hampaat. Ei riuhtomalla ja huutamalla, vaan viemällä hammasharjan äärelle, katsomalla silmiin ja huomioimalla lapsi. Tätä pitää tehdä äärimmäisen harvoin, koska lapset tietävät, että ennen uloslähtöä sanottu "pue sukat" ihan oikeasti tarkoittaa sukkien pukemista eikä ole mitään sattumanvaraista juttelua. Ja jos lapsi sanoo, että ei pue sukkia, koska ulkona on lämmin, niin sitäkin sanomista kuunnellaan ja siihen vastataan.
Seuraavalla kerralla jos lapsi ei tottele, käyt sanomassa miehelle. Että lapsi ei nyt halua pestä hampaita, sun vuoro hoitaa asia. Tai jos mies alkaa sinulle saarnaamaan, älä sano mitään. Yhtään mitään. Siinähän sitten yksin riitelee. Se yrittää saada sinut suuttumaan ja näyttämään huonolta.
Miksi olet tuollaisen miehen kanssa? Lapsillekkin parempi elää riidattomassa kodissa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet tuollaisen miehen kanssa? Lapsillekkin parempi elää riidattomassa kodissa.
Ihanko pokkana väität, että on olemassa koteja, joissa ei KOSKAAN riidellä? Mä en usko. Tai sitten puhut jostain robottiperheistä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mies on oikeassa. Jos näytät lapsille koko ajan tunteitasi tehden selväksi sen, että lapsesi ovat huonoja eikätkä kelpaa sinulle ja että keskustelu hampaiden pesemisen tärkeydestä on oikeastaan pelkkää komentelua, niin miehen tehtävänä on näyttää, että asiat voi tehdä toisinkin.
Kasvattaminen ei ole tunteiden näyttämistä, kasvattaminen tehdään silloin, kun omat emootiot eivät ole pinnassa. Sinun tyylisi on lapsille vahingollinen.
No ois tehny hampaiden pesun eteen jotain. Nyt lähti lasten kans ja lie lapsilla pesemättömät hampaat. Näkyy apn mies olevan hyvä esimerkki toisen vanhemman mitätöinnissä. Ja eihän tuo itsestäänkään hyvää vanhemman kuvaa anna. Mu-na-ton mies. Hame kangasta ostamaan!
Herättää sellaisen ajatuksen, että miksi on oikein mieheltä näyttää tunteita, sinulta ei.
Herättää myös sellaisen ajatuksen, että miksi sinä 'teet väärin' ,kun mies itse osaisi sen paremmin.