Lue keskustelun säännöt.
Onko väärin puhua lapselle muuta kuin omaa äidinkieltä?
25.01.2025 |
Lähipiirissäni on perhe, missä äiti puhuu lapselle suomea koska se on hänen äidinkielensä. Mutta myös isä puhuu lapselle suomea, vaikka hänen äidinkielensä on ruotsi. Eikö isän pitäisi puhua lapselle ruotsia, kun periaatteessa jokaisen pitäisi puhua lapselleen sitä omaa äidinkieltään?
Kommentit (26)
Mielestäni ainakin jommankumman vanhemman pitää puhua lapselle johdonmukaisesti äidinkieltään, jotta lapselle kehittyy syvä, oma kielentaju ja ajattelukyky mahdollisesti laajankin käytännön kielitaidon pohjana/ohella. Kieliympäristö, jossa molemmat vanhemmat puhuvat keskenään ja lapsilleen itselleen vierasta kieltä eli useimmiten englantia, ei ole hyväksi, enkä missään tapauksessa suostuisi sellaiseen käytäntöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enemmänkin näissä on kysymys siitä, ettei vanhempien pidä puhua lapsilleen sellaisia kieliä, joita eivät osaa kyllin hyvin ilmaistakseen itseään tunnetasolla.
Ei se lapsi varmastikaan tuosta pilalle mene, varsinkaan jos suomi on pariskunnan yhteinen kieli. Useammin taitaa mennä juuri toisin päin, ruotsia suositaan perheissä, jotta lapsi pääsee ruotsinkielisiin kouluihin.
Ruotsinkieliset koulut ovat huonompia.
Sano isälle että se on isän tunnekieli, että se on hyväksi lapselle!
Mitä sitten? Minunkin isäni äidinkieli on ruotsi, mutta olen kuitenkin aina puhunut suomea hänenkin kanssaan. Isän vanhempien ja muiden sukulaisten kanssa puhun ruotsia.
Ei tuosta varmaan mitään haittaa ole, jos suomi on perheen yhteinen kieli, mutta kyllä kovasti ihmetyttää, miksi lapselle ei tarjota mahdollisuutta oppia kahta kieltä äidinkielen tasoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten? Minunkin isäni äidinkieli on ruotsi, mutta olen kuitenkin aina puhunut suomea hänenkin kanssaan. Isän vanhempien ja muiden sukulaisten kanssa puhun ruotsia.
Miten sitten olet oppinut ruotsia niin hyvin, jos isäsi ei puhunut sitä sinulle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten? Minunkin isäni äidinkieli on ruotsi, mutta olen kuitenkin aina puhunut suomea hänenkin kanssaan. Isän vanhempien ja muiden sukulaisten kanssa puhun ruotsia.
Miten sitten olet oppinut ruotsia niin hyvin, jos isäsi ei puhunut sitä sinulle?
Lähinnä näiden isän sukulaisten kanssa puhuessa, sitten koulussa. Myös kesäpaikka sijaitsee ruotsinkielisessä ympäristössä, joten se oli kuin kielikylpy. Luin myös kirjoja ruotsiksi ja pienenä katsoin ruotsinkielisiä lastenohjelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sano isälle että se on isän tunnekieli, että se on hyväksi lapselle!
Äidinkieli ei välttämättä ole tunnekieli, jos sitä ei esimerkiksi ole aktiivisesti käyttänyt varhaislapsuuden jälkeen.
Miehen kaveri ei puhunut lapsilleen ruotsia koska häpesi kotipaikkansa murretta, oli siis ruotsalainen. Lapsi on nyt aikuinen ja kyllä häntä harmittaa kun ei saanut ilmaiseksi kahta kieltä ja isän puolen sukulaisten kanssa kommunikointi on vaikeaa. Ihmiset tekevät outoja päätöksiä välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua huvittaa, miten ollaan eletty jo pitkään globaalissa maailmassa ja etenkin Suomen kaltaisessa virallisesti kaksikielisessä maassa, jossa monikielisety perheet eivät varsinaisesti ole mikään uusi juttu... Ja silti on paljon ihmisiä joiden mielestä lapselle olisi jotenkin haitallista että arkea eletään useammalla kielellä rinnakkain. Kun tässä vaiheessa on jo paitsi tutkimusta myös runsaasti arkikokemusta siitä, miten lapset imevät useamman äidinkielen helposti.
Tiedän pariskunnan, jossa isä on suomenruotsalainen, äiti espanjalainen, kotona puhuvat keskenään englantia ja asuvat saksassa. Heidän kouluikäiset lapsensa puhuvat vaivatta suomea, ruotsia, espanjaa, englantia ja saksaa. Eikä heidän erikseen tarvinnut miettiä että mikä nyt olisi pääkieli eikä lapsilla ole vaikeuksia monikielisyydestä huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuosta varmaan mitään haittaa ole, jos suomi on perheen yhteinen kieli, mutta kyllä kovasti ihmetyttää, miksi lapselle ei tarjota mahdollisuutta oppia kahta kieltä äidinkielen tasoisesti.
Minun mielestäni taas on hieman ylimielistä ajatella, että kun kotona isä juttelee arjen asiat ruotsiksi, siinä on kaksi ihan oikeaa äidinkieltä. Kuten olemme uutisista oppineet, moni yksikielinenkin lapsi jää vaille kunnollista sanastoa ja nyanssien tajua, kun kotona ei lueta ja vapaa-aika kuluu ruutujen äärellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua huvittaa, miten ollaan eletty jo pitkään globaalissa maailmassa ja etenkin Suomen kaltaisessa virallisesti kaksikielisessä maassa, jossa monikielisety perheet eivät varsinaisesti ole mikään uusi juttu... Ja silti on paljon ihmisiä joiden mielestä lapselle olisi jotenkin haitallista että arkea eletään useammalla kielellä rinnakkain. Kun tässä vaiheessa on jo paitsi tutkimusta myös runsaasti arkikokemusta siitä, miten lapset imevät useamman äidinkielen helposti.
Tiedän pariskunnan, jossa isä on suomenruotsalainen, äiti espanjalainen, kotona puhuvat keskenään englantia ja asuvat saksassa. Heidän kouluikäiset lapsensa puhuvat vaivatta suomea, ruotsia, espanjaa, englantia ja saksaa. Eikä heidän erikseen tarvinnut miettiä että mikä nyt olisi pääkieli eikä lapsilla ole vaikeuksia monikielisyydestä huolimatta.
Missä ihmeessä nuo lapset ovat oppineet suomen ja miksi?
Tutkitusti ylivoimaisesti parasta on se, että jokainen puhuu lapselleen omaa äidinkieltään. Varsinkin isät valitettavasti ovat tässä asiassa laiskoja.
Toki suomenruotsalainen isä epäilemättä puhuu hyvin myös suomea, mutta hänen tunnekielensä se ei ole. Samalla hän jättää käyttämättä ainutlaatuisen mahdollisen siihen, että lapsi saisi myös äidinkielen veroisen "isänkielen".
Näin kävi aikoinaan omien serkkujeni perheessä. Nyt aikuisina serkut ovat hyvin harmissaan siitä, että ovat joutuneet opiskelemaan ruotsia koulussa ikään kuin vieraana kielenä sen sijaan, että olisivat saaneet sen jo "isänmaidossa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutkitusti ylivoimaisesti parasta on se, että jokainen puhuu lapselleen omaa äidinkieltään. Varsinkin isät valitettavasti ovat tässä asiassa laiskoja.
Toki suomenruotsalainen isä epäilemättä puhuu hyvin myös suomea, mutta hänen tunnekielensä se ei ole. Samalla hän jättää käyttämättä ainutlaatuisen mahdollisen siihen, että lapsi saisi myös äidinkielen veroisen "isänkielen".
Näin kävi aikoinaan omien serkkujeni perheessä. Nyt aikuisina serkut ovat hyvin harmissaan siitä, että ovat joutuneet opiskelemaan ruotsia koulussa ikään kuin vieraana kielenä sen sijaan, että olisivat saaneet sen jo "isänmaidossa".
Miten tämä, että isän "tunnekieli" ei ole suomi, sitten ihan käytännössä näkyy sen isän ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa? Miten se vaikuttaa siihen? Kyselee tuo aiemmin kommentoinut joka puhui isän, jonka äidinkieli taas on ruotsi, kanssa suomea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä ihmeessä nuo lapset ovat oppineet suomen ja
RAutalangastako taas pitää...No missä! Åihalla, hiekkalaatikolla, päiväkodissa, kerhossa, eskarissa, koulussa, lastenohjelmat, Aku Ankka...huoh taas
Onko isän ruotsinkielen osaaminen riittävän hyvällä tasolla? Onko hänen äitinsä ollut suomenkielinen, joka on pakotettu käyttämään ruotsia, vaikka sen osaaminen on ollut heikkoa? Jos on näin, niin isän on parempi puhua suomea.
Tärkeintä olisi, että kieli olisi monipuolinen kommunikaation väline, ja ainakin minulle olisi tärkeää, että perhe pystyisi keskustelemaan yhdessä yhteisellä kielellä. Siksi tuntuu vähän surulliselta ajatus, että isän ja äidin tunnekielillä jutellaan ne haluatko maitoa -jutut, isä ja äiti puhuvat keskenään kolmatta kieltä ja sitten koulukielellä opitaan vaikkapa lukemaan kirjallisuutta ja erittelemään monimutkaisia käsitteitä. Mikä silloin on lapsen tunnekieli?
Toinen juttu on sitten, jos taustalla on vahvat perheyhteisöt, ja lapsi pääsee vaikka viikottain päivällispöytään kuuntelemaan, kun isän suku puhuu kaikenlaisia asioita auton korjaamisesta rakkaustarinoihin omalla kielellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä ihmeessä nuo lapset ovat oppineet suomen ja
RAutalangastako taas pitää...No missä! Åihalla, hiekkalaatikolla, päiväkodissa, kerhossa, eskarissa, koulussa, lastenohjelmat, Aku Ankka...huoh taas
Kaikki tämä Saksassa?
Enemmänkin näissä on kysymys siitä, ettei vanhempien pidä puhua lapsilleen sellaisia kieliä, joita eivät osaa kyllin hyvin ilmaistakseen itseään tunnetasolla.
Ei se lapsi varmastikaan tuosta pilalle mene, varsinkaan jos suomi on pariskunnan yhteinen kieli. Useammin taitaa mennä juuri toisin päin, ruotsia suositaan perheissä, jotta lapsi pääsee ruotsinkielisiin kouluihin.