Lue keskustelun säännöt.
Mikä sinua ahdistaa juuri nyt? Avautumisketju.
23.01.2025 |
Täällä saa avautua mistä vain. Kirjoita vain rehellisesti, jos se helpottaisi.
Minua on ahdistanut monta päivää se, että olen niin hukassa elämäni kanssa. Olen sairaslomalla vakituisesta työstäni ja se hävettää mutta en pysty menemään sinne enää. Kaikki haluavat minut takaisin mutta se lisää tunnontuskia koska rehellisesti etsin jo uutta työtä. Nyt tuli valonpilkahdus, että pääsisin mahdollisesti sellaiseen työhön, joka sytyttää kipinän taas sisälläni henkiin mutta pelkään, jos minua ei valita niin en tiedä yhtään mitä sitten teen. Rukoilen ja tsemppaan mutta taustalla on pelkoa siitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Haluaisin yrittää vain luottaa. Sisällä on kuitenkin jostain syystä toiveikas olo mutta silti huoli monesta asiasta kun kaikki on aika "leväällään" omassa elämässä.
Mistä te muut tunnette ahdistusta?
Kommentit (30)
Työpaikka ahdistaa. Henkilöstöä vähennetty mutta töitä lisätään. Vaatimuksia tulee joka suunnasta. Ilmapiiri ankea ja ilkeilyä ja tiuskintaa päivittäin.
En vain tiedä paraneeko vaihtamalla ja olen ollut liikaa työttömänä. Oli onnenpotku, että sain edes tämän työn. Vai kehtaisiko 4kk jälkeen hakea uutta työpaikkaa? Tietenkin kysyttäisi, miksi lähdin edellisestä ja tätä ennen oli 6kk pätkätyö. Sirpaleinen CV ei näytä hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh. Tässä ap:n aiempia ketjuja:
https://www.vauva.fi/keskustelu/5900010/haluaisin-niin-paljon-miehen-mu…
https://www.vauva.fi/keskustelu/5903364/mulla-jotenkin-todella-turvaton…
Sen viimeisimmänhän poistatitkin kun avauduit kännissä liikaa touhustasi ja olit kerrankin rehellinen
Ahdistaa, mutta pieni osa minusta on myös toiveikas. Lataan pian taas deittisovellukset, en jaksaisi millään, mutta pakko taas yrittää josko sieltä tällä kertaa löytyisi kumppani.
Minulla on ollut ahdistuneisuushäiriö kymmeniä vuosia, mutta puoleentoista vuoteen ei ole ahdistanut lainkaan, kun minulle oikeasti tapahtui asia, jota olin pelännyt melkeinpä kaikkein eniten. Ahdistuslääkkeetkin lopetin kesällä. Surua ja stressiä on kyllä ollut muttei ahdistusta, ja enimmäkseen normaali tai ihan hyvä meininki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työpaikka ahdistaa. Henkilöstöä vähennetty mutta töitä lisätään. Vaatimuksia tulee joka suunnasta. Ilmapiiri ankea ja ilkeilyä ja tiuskintaa päivittäin.
En vain tiedä paraneeko vaihtamalla ja olen ollut liikaa työttömänä. Oli onnenpotku, että sain edes tämän työn. Vai kehtaisiko 4kk jälkeen hakea uutta työpaikkaa? Tietenkin kysyttäisi, miksi lähdin edellisestä ja tätä ennen oli 6kk pätkätyö. Sirpaleinen CV ei näytä hyvältä.
Sinulla on vain yksi elämä ja mielenrauhasi on korvaamattoman arvokas, ehkä uusiutumaton luonnonvara.
sairauteni eteneminen, kuinka pitkään tulen pysymään suht järjissäni. milloin sairauteni etenee niin pitkälle että tarvitsen joka asiaan apua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin lisääntymään totaalisen idiootin kanssa. Vauva on toki aivan ihana ja annan hänelle koko elämäni, mutta ahdistaa se että hänellä ei kai tule olemaan ehjää perhettä :(
Vierailija kirjoitti:
Työpaikka ahdistaa. Henkilöstöä vähennetty mutta töitä lisätään. Vaatimuksia tulee joka suunnasta. Ilmapiiri ankea ja ilkeilyä ja tiuskintaa päivittäin.
En vain tiedä paraneeko vaihtamalla ja olen ollut liikaa työttömänä. Oli onnenpotku, että sain edes tämän työn. Vai kehtaisiko 4kk jälkeen hakea uutta työpaikkaa? Tietenkin kysyttäisi, miksi lähdin edellisestä ja tätä ennen oli 6kk pätkätyö. Sirpaleinen CV ei näytä hyvältä.
Mikset voisi hakea uutta työpaikkaa? Eihän sinun tarvitse nykyisestä sitä varten irtisanoutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelottaa ja ahdistaa että oma jaksaminen oikeasti loppuu sairastamisen keskellä. Jäätävää stressiä kuolinpesän kanssa. En pelkää flippaavani, vaan todellakin kuolevani/loppuvani ennen kuin saan tämän paskakasan hoidettua alta.
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Tässä ap:n aiempia ketjuja:
https://www.vauva.fi/keskustelu/5900010/haluaisin-niin-paljon-miehen-mu…
https://www.vauva.fi/keskustelu/5903364/mulla-jotenkin-todella-turvaton…
Sen viimeisimmänhän poistatitkin kun avauduit kännissä liikaa touhustasi ja olit kerrankin rehellinen
Mikä ihme sinua vaivaa? Et todellakaan ole itse ainakaan mistään terveemmästä päästä, että jatkuvasti mustamaalaat ihmisiä. Ongelmia nyt vain on erilaisia, niistä voi kirjoittaa.
Eikä tässä avauksessa edes keskitytä aloituksen asioihin vaan tarkoituksena, että jokainen voi kirjoittaa mitä on sydämen päällä jos niin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajan henki haisee ja se ahdistaa joskus.
Niin turhanpäinen asia ettei ole jälkiruoaksi jäätelöä ja suklaata tänä iltana. Ahmin kolmessa päivässä neljän päivän määrän. Pakkasta on -20 enkä viitsi lähteä kauppaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emansipaatio ja feministit. Heiltä ei kuule mitään positiivinen. Purrahymy on opittu.
Talvi! 2kk ja viikko seuraavaan 8 viikon reissuun. Inhoan tätä sisällä kökkimistä ja kylmän aiheuttamia särkyjä!
Olen eräässä teknologia-alan yrityksessä pääosakas ja haluaisin muuttaa firman pois Suomesta. Ahdistaa muiden osakkaiden nihkeys ajatuksen suhteen. Oma äänimääräni ei yksin riitä tavoitteen toteuttamiseen.
Juuri tällä sekunnilla, kun kirjoitan tätä viestiä, niin ahdistaa se, että kukaan ei voi ymmärtää asiaa minun kannalta, mitä yritän jotenkin selittää.... Alapeukkuja sataa, ja lisää ahdistusta...
Olen toisten silmissä hyväosainen. Ja niin olenkin, mutta kaikki omalla työllä ja koulutuksella+yrityksellä aikaansaatuja. MUTTA.
Työt erittäin kiireellisiä, ei vapaa-aikoja, ikuinen ahdistus tekemättömistä töistä. Lisäksi ilman parisuhdetta noin 10 v. No, miten edes semmoisen löytäisin, kun koko ajan töissä... En edes enää muista mitä sillä miehellä edes tekisi.
Tämä oravanpyörä. Olen niin työniorja ja myös identiteettini koostuu sitä kautta, joten hankalaa.
Rahasta ei ole mitään ongelmaa, mutta se vaatii juuri tämän vapaa-ajasta luopumisen. Niin ja rentoudun alkoholilla. Sekin vielä
On vapaapäivä mutta työt pyörii mielessä. En jaksa lähteä kauppaan enkä baariin.
Luulin jo päässeeni yli siitä että tulin syksyllä jätetyksi. Äsken kuitenkin tapasin pitkästä aikaa ystävää, jolle kertasin nyt suhteen loppuaikoja, ja menin uudelleen rikki. Tai ehkei tämä ole ahdistusta, vaan surua. En ole koskaan ollut yhtä ihastunut ja kiintynyt kehenkään.