Tunnetko olevasi vanha? Ikäsi?

että en ole enää mikään nuori. En nyt kovin vanhakaan mutta aikuinen nyt ainakin ;D

Sen ikänenhän sitä on ku miltä tuntuu ;D

mutta viimeisen vuoden aikana on tullut paljon vastaan tilanteita, joissa tunnen olevani vanha. Alkaa ilmeisesti vähän ikä ahdistaa, kun uusi kymmen lähenee.



29 v.

t. 49 v joka ei tunne itseään vanhaksi

aina on mahdollista tehdä ja oppia

Olen vasta 46-vuotias. Ehkä elämässäni noin puolivälissä, suvun naiset järjestään elelleet yli 9-kymppisiksi ja mullakin vielä iso-äiti elossa. Hän on vanha, mutta äitini ei vielä kovin vanha ole. Tuo määrite vanha jotenkin kuuluu sille mun iso-äidilleni vielä.

Olen vanha vaikken olekaan. 26 tuli täyteen muutama kuukausi sitten. Tuntuu että elämä alkaa olemaan eletty; olen naimisissa ja lapsilukukin on täysi. Mitä hittoa tässä enää tekemään??

Just noin käy kun elää nuorena sen takia, että pääsis naimisiin ja sais lapsia. JOs on muutakin elämää niin voi olla nuori vaikka vujosia kertyiskin.

Mutta en mä ihan nuorikaan ole, ikää 51.

Huomaan jättämeeni asioita jo taakse enkä edes kaipaa niitä enää. En odota villejä bileiltoja kesäterassilla, shoppailua ystävättären kanssa, vertaile mahanahkani kokoa muiden mahoihin. NIiinkun kuvittelin joskus, etten aio koskaan keski-ikäistyä tylsäksi.



Aionpas. Tykkään nimenomaan olla itsekseni, harrastaa yksikseni joitakin juttuja, nousta varhain kirjoittamaan tekstejä tai olla uimarannalla isoiksi kasvaneiden nuorten kanss, kun vain lähtevät.



Nautin elämästä. Olen pulskea, niin on mieskin. Tykkään siitä tasaisen varmasti ja välillä vähän kyllästyttää, mutta haluan silti olla sen kanssa loppuelämän.



Aion opetella vielä monta uutta taitoa... Matkustaa maailmalla. Myös kohentaa kuntoani, etten saa sairasta vanhuutta.



Tosi kivaa aikaa elämässä.



-70

vaan päivä päivältä lähempänä hautaa. Toisaalta olisi kamalaa olla nuori tällä elämänkokemuksella, väkisinkin kyynistyisi.

täytän heinäkuussa 23.:D

Nyt olen eläkeiässä ja tunnen olevani nuori. Leikin niitä leikkejä, mitkä olisi pitänyt leikkiä teini-iässä, mutta silloin ei todellakaan ollut aikaa eikä "ilmaa" leikkiä yhtään mitään.

Tuntuu ettei elämällä ole mitään tarjottavaa. Haaveita on, mutta tuskin niitä saan ikinä toteutettua.

Elämä on viuhunut liian nopeaan ohi. Olen jo 25v. Eikä mulla ole kestävää parisuhdetta, ei lapsia, ei asuntosäästöjä, Eikä edes todennäköisyyttä että mitään tolliasta olisi muutaman vuoden sisään. Tunnen hukanneeni nuoruuteni, enkä aina jaksaisi elää tätä turhaa elämää jossa en ole saavuttanut mitään.

mutta nyt en enää, oli joku ohimenevä ikäkriisi. Nyt koen itseni nuoreksi ja olen 31-vuotias.



Musta oli hassua, kun täällä palstalla eilen joku 36-vuotias kuvaili itseään keski-ikäiseksi... jaiks.

Elän kyllä elämäni parasta aikaa.



t: vm -69 eli 42 v

Koen ajan ajaneen ohitseni. On yksinkertaisesti liian myöhäistä monelle asialle eikä tämä tule enää muuksi muuttumaan. Viime vuonna syntymäpäivän lähestyessä sain paniikkikohtauksen, kun tajusin etten enää koskaan tulisi olemaan 22-vuotias.



Hoitohenkilökunnan mukaan minulla on ikäkriisi kymmenen vuotta liian aikaisin.

Olen 37v, mutta ei tuo vanhaksi tunteminen iästä johdu.