Onko lastesi kiltteys ja rauhallisuus mielestäsi omaa ansiotasi?

minäkin olen jotenkin vaikuttanut asiaan.

Jälkimmäinen asia ei ole niin yksiselitteinen kuitenkaan.

Kolmessa tyttäressäni on hämmästyttävän paljon samaa kuin minussa lapsena ja vaimoni jo edesmenneessä äidissä samanikäisenä.

ja musta mä en ole syyllinen ollenkaa. Ei ne luonteelleen mitään voi.

Ja jotkut villipetojen vanhemmat ovat tosiaan epäonnistuneet kasvatustyössään, osa taas ei.



LApsi kasvaa geeniensä ja ympäristön vuorovaikutuksessa. Joillakin lapsilla on hyvin haastava temperamentti jo syntyessään, siihen ei paljoa kasvatuksella voi vaikuttaa.



Toisaalta aika rauhallisenkin lapsen saa "pilattua", jos aktiviteettia on liikaa ja yöunia liian vähän, lasta kasvatetaan epäjohdonmukaisesti ja lapsen stressivaste "pilataan" ympäristön kaoottisuudella ja ehkä välinpitämättömyydellä/väkivallan uhalla.

Lapsi reagoi silloin ympäristöön esim. käytösongelmilla ja/tai ylivilkkaudella. Mutta niitä voi esiintyä myös lapsella, jolla on kaikin puolin hyvä kasvatus ja vuorovaikutussuhde vanhemiinsa. Samantyyppinen ulkoinen käytös voi johtua monesta eri asiasta, eikä sen perusteella voi suoraan vetää johtopäätöksiä vanhempien osallisuudesta käytökseen, ellei tunne paremmin tilannetta.

Temperamentti ei yksinään selitä sitä miten lapsi käyttäytyy nyt kun hän on jo 13 vuotias. Olen omalta osaltani opettanut lapselleni hyviä käytöstapoja, vanhempien ja muiden auktoriteettien kunnioittamista. Rauhallisuudesta hän on myös saanut mallia molemmista vanhemmistaan.



"villi" lapsi on todennäköisesti synnynäiseltä temperamentiltaan vilkkaampi kuin rauhallinen lapseni. Häntä tulee kasvattaa eri tavalla kuin rauhallista lasta. Jokaista lasta itse asiassa tulee kasvattaa huomioiden jokaisen oma temperamentti. Jokaisen kohdalla vanhempi kohtaa erilaisia haasteita. Jos lapsi on temperamentiltaan vauhdikkaampi, se ei kuitenkaan ole syy olla opettamatta käytöstapoja ja sosiaalisia taitoja lapselle. Ei voi piiloutua vain lapsen villeyden taakse ja sanoa, että meidän lapsi nyt vain on tällainen.

Kouluiässä kaikilta vaaditaan koulun järjestyssääntöjen noudattamista, istumista hiljaa paikallaan tarvittaessa jne.

Minä uskon, että vilkkaallekin lapselle nuo taidot kyetään sinnikkäällä ja pitkämielisellä harjoittelulla opettamaan.

Epäonnistuminen ei ole hedelmällinen ilmaisu. Sellaista en käyttäisi.

Täällä tosiaan puhaltaa uudet tuulet : D



Mulla ne "villipedot", lapsilla tosiaan tuli hännän alla koko ajan. Pakko se vaan hyväksyä, ei ne kasvatuksella rauhoitu. Ja onko se joku hyve?



Lapset on energisiä ja liikkuvia.

Tuhan on ihan tutkittu juttu, että käyttäytymis mallit opitaan vanhemmilta. Lapsi oppii matkimalla kurilla ja kasvattamisella ei ole mitään merkitystä, jos vanhemmat toimii vasten opetuksiaan.

Mulla ei ole tapana etuilla, eikä huudella, en myöskään ole ensimmäisenä kommentoimassa enkä kyselemässä. Katson mielummin ennen, kuin toimin, jos tilanne on uusi. Selvitän säännöt ja menen vasta sitten. Kasvattaa tuskin osaan mitenkään erityisesti.

Voitte kai arvata, että laoseni ovat suht rauhallisia ja kysyvät ennen, kuin menevät, eivät etuile, eivätkä ahmi, eivät huuda ja riehu julkissilla paikoilla jne.

Kiltteyden voi tulkita niin monella tapaa...

Jos mun lapset näkee jonkun pitkän suoran tilan, niin tasan tarkkaan eivät pysty olemáan juoksematta?



Ei vaikka me kumpikin kiljutaa, kävelkää!



Ne ei vaan pysty, mä laitan ne aina juoksemaan talon ympäri kymmenen kertaa kun virtaa rupeaa purkautumaan liialti.

mutta muiden lasten keskuudessa kiltti ja rauhallinen joutuu helposti kiusatuksi, jos on ujo ja ei-sanavalmis.

Mulla on suht rauhalliset lapset mutta johtuen siitä että ovat saaneet sen piirteen perimässään (sekä minä että mies oltu rauhallisia lapsia). Kyllä ne geenitkin vaan vaikuttaa asiaan!

Kiltteyden voi tulkita niin monella tapaa...

Vierastan koko sanaa, vähän samalla tavalla kuin vierastaan "tottelevaista". "Kiltti ja rauhallinen" lapsi voi olla passiivinen ja flegmaattinen, ja on varmaan vanhempia joille sellainen sopii vallan hyvin.

Kyllä meidän lapset on kasvatettu ottamaan muita huomioon, luottamaan itseensä, käyttäytymään hyvin sekä kotona että maailmalla. He ovat luonteiltaan erilaisia, yksi on rauhallisempi kuin muut.

Lapsilla siis omat luonteensa ja tempreamenttinsa, lisäksi heitä kasvattavat muutkin kuin minä (esim heidän isänsä), joten mitään ansiota en voi ottaa yksin omaan piikkiin.

Meillä esikoinen kiltti ja rauhallinen. En muista, olisinko koskaan edes huutanut saati tarvinnut jäähylle laittaa. Sellainen hiljainen ja rauhallinen, aina mieliksi. Sitten kakkonen... uhmaikä alkoi 1-vuotissynttäreiden aikaan ja sitä on kestänyt. Tosi voimakastahtoinen "ilkiö" ja villi kuin mikä. Kuten mies asian kuvasi, niin "tätä toista tarvii varmaan kasvattaakin". Niin on tarvinnut. Vilkkaus ja voimakas tahto on hyviä ominaisuuksia, kunhan vanhemmat vaan jaksaa kasvattaa, eikä anna periksi.

synnynnäinen temperamentti tietysti vaikuttaa paljonkin, mutta miettikääpä millaisia lapset olisivat jos heitä ei kasvatettaisi ollenkaan?

kolme lasta, poika ja kaksi tyttöä. Molemmat tytöt ovat olleet lapsesta asti suht meneviä, mutta kuitenkin ns. helppoja tapauksia.

Poika on sitten ollut se villi, ja melkoista kasvatustyötä on vaadittu, ja erittäin pitkää pinnaa. Mutta nyt 9lk:lta päästessä todistuksen käytösnumero oli 9. Vieläkin pitää hieman olla tuntosarvet koholla mitä nuori mies milloinkin keksii, mutta onneksi se aika alkaa olla vähitellen ohi.

Kaikki lapset ovat olleet "kilttejä", eli eivät tahallaan tai ilkeyttään ole pahoja tehneet. Uteliaisuuttaan ja ymmärtämättömyyttään kyllä. Rauhallinen heistä ei ole ollut kukaan, paitsi tarvittaessa.

Meidän vanhempien ansioksi luen sen että he osaavat käyttäytyä eri tilanteissa. Villikin saa olla, kunhan ymmärtää missä ja ymmärtää että silti ei kaikkea saa tehdä.

Meidän lapset on kiltisti koulussa, ystävällisiä muille, mutta kyllä me muuten oikein kannustetaan myös villiyteen ja luovuuteen.

rauhallinen ja yksi vilkas lapsi.

Kumpikin on saanut kiitosta käytöstaidoistaan pk:ssa ja koulussa. Varsinkin yksi kommentti vanhempainvartista on jäänyt mieleen: "jos kaikki lapset olisivat samanlaisia kuin teidän Kalle, työmme olisi helppoa".



Parhaamme mukaan yritämme opettaa lapsille hyviä tapoja sitä kuinka eri tilanteissa käyttäydytään, välillä onnistutaan paremmin ja välillä huonommin.



Liikkumiseen kannustetaan päivittäin. Olen sitä mieltä että lapset tarvitsevat riehumisaikaa (= paljon liikuntaa) joka päivä. Jos joskus eivät saa sitä riehumisaikaansa (esim. reissussa jostain syystä) näkyy se käyttäytymisessä levottomuutena ja huonona käytöksenä :/



Temperamenttiin emme voi vaikuttaa, mutta moniin muihin asioihin kyllä.

No meillä on yksi helppo kasvatettava. Noudatti jo pienestä ohjeita hyvin, kasvatus on helppoa. Tykkää keskittyä lukemaan, palapeleihin omiin leikkeihin.



Toki kai kasvatuksella olisi saanut kai tuon perusluonteen murrettua johonkin rajaan asti, mutta kyllä mä luulen, että hän nyt on vaan luonnostaan tuollainen.

rauhallinen - on siis vilkas ja koko ajan toiminassa, mutta toiminta on järkevää eikä lasta tarvitse valvoa koko ajan. Numero kakkonen on rauhallinen, mutta tottelematon, kolmonen on pitelemätön; koko ajan pahanteossa. Kaikkia on yritetty kasvattaa temperamenttinsa vaatimalla tavalla, kolmosessa tulokset vaan ovat huonoja. Siksi ärsyttää usein se väite, että huonosti käyttäytyvää lasta "ei ole opetettu". Joillakuilla ne opit alkavat painua selkäytimeen vasta aikuisena, sikäli en ole kirvestä vielä kaivoon nakannut.

että oma esimerkkini on olla rauhallinen ja mitä tahansa sattuukin, otetaan asiat niin kuin ne tulevat.

Olen pitänyt lapsia mukana eri tilaisuuksissa jo heidän ollessaan pieniä ja vauvoja esim. kokouksissa, kun olin luottamustehtävissä.

Mielestäni levottomat lapset ovat turvattomia ja sylin tarpeessa. Kauhulla katson, kun jo alle 2-vuotiaat säntäilevät ees taas ja äidit perässä. Lapsihan oppii, että kyseessä kiva leikki. Kyllä se on aikuinen, joka katkaisee riehumiset.

Myös kauniit käytöstavat opitaan aikuisen esimerkin kautta.

Yksikään vierailu tai vastaava ei ole peruuntunut lasten huonon käytöksen takia. Toki kolme lasta saa välillä ääntä ja liikehdintää aikaan, mutta turhat riehumiset pitää kitkeä pois.

Meillä varmaankin lasten rauhallisuuteen on vaikuttanut se, että heille on luettu todella paljon jo vauvaikäisestä alkaen.