Onko syöpä niin paha, kuin annetaan ymmärtää

Syöpä on juuri niin paha kun " annetaan ymmärtää".

Vierailija kirjoitti:

Syöpä on juuri niin paha kun " annetaan ymmärtää".

Eihän tämä vastannut aloitukseen mitenkään

Jokainen syöpä on yksilöllinen. Esim. Yksi selvisi munasarjasyövästä " pelkällä" leikkauksella ( ei säde eikä sytost hoitoja). Toinen voi kuolla siihen, jos jo levinnyt. 

Sama rintasyövässä. Haimasyöpä usein antaa oireita niin myöhään, ettei enää pystytä parantamaan.

Säde ja sytostaattihoidot on rankkoja, mutta jokainen reagoi omalla ta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syöpä on juuri niin paha kun " annetaan ymmärtää".

 

Eihän tämä vastannut aloitukseen mitenkään

Lue otsikko

Neljän syöpäpotilaan matkaa olen viime vuosina seurannut ja heistä kolme siihen kuoli. Eli on paha.

Sen mitä mä tiedän, niin keskimääräisesti on juuri niin paha kuin puhutaan. Joku harva pääsee helpommalla ja osan sairaus on vielä pahempi kuin ulkopuolelta osaa edes hulluimmissa peloissaan ajatella

ON

Syöpä ei ole yksi sairaus vaan monta sairautta. Riippuu aivan siitä missä ruumiinosassa syöpä on ja onko levinnyt löytöhetkellä.

Tunnen neljä naista, jotka ovat sairastuneet rintasyöpään vuosia sitten. Kaikki ovat vielä hengissä.

Ei pilkkua kuin-sanan eteen kuulu panna.

Jokainen syöpä on erilainen ja joistakin pääsee eroon pelkällä leikkauksella ilman sytoja.

Itselläni ollut suolistosyöpä ja etäpesäkkeet maksassa. Kahdella leikkauksella ja noin vuoden kestänellä sytohoidoilla pääsin syövästä, ainakin toistaiseksi. Jos ei olisi ollut paranemismahdollisuutta, en olisi niitä hoitoja kestänyt, niin huonoon kuntoon ne vetvät, mutta toive paranemisesta sai minut kestämään ne.

Syöpä voi olla kovin erilainen riippuen syövän laadusta ja ihmisestä itsessään. Voi olla hyvin vakava ja johtaa nopeastikin kuolemaan ja voi myös olla hyvin ja nopeasti parannettavissa. Ystäväni kuoli haimasyöpään parin kuukauden kuluttua syövän toteamisesta. Toinen ystäväni on elänyt parikymmentä vuotta siitä kun melanooma leikattiin. Itselläni on suolistosyöpä, joka leikattiin reilu kaksi vuotta sitten. Kivut olivat kovat ennen taudin toteamista. Muita oireita ei ollut. Toisilla taas suolistosyöpä ei aiheuta ollenkaan kipuja. Kävin läpi suuren leikkauksen, sädehoidon ja sytostaattikuurin. Hoidot eivät olleet minulle kovinkaan rankkoja ja useimmille kai taas ovat. Mutta jälkitautina lääkkeistä sain neuropatian jalkoihin, joka on taas aika kivulias. Paitsi itse tauti niin taudin arvoituksellisuus on useimmiten stressaavaa ihmisille kuten myös heidän läheisilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syöpä on juuri niin paha kun " annetaan ymmärtää".

 

Eihän tämä vastannut aloitukseen mitenkään

vastasi aloitukseen 100%sesti.

Itse tauti ei aiheuttanut mitään oireita. Jos en olisi ollut muista syistä jatkuvassa kontrollissa, en olisi edes osannut syöpää epäillä ennen kuin olisi ollut liian myöhäistä. 

Leikkaukset ja hoidot aiheuttavat haittaa sitäkin enemmän. Kolme leikkausta ja kaksi kierrosta hoitoja, joista toinen on vielä kesken. Vointi on jossain kurjan ja kamalan välillä. Eli on niin paha tauti kuin väitetään, ainakin omalla kohdallani.

Syövissä on eroa, osa vakavia,  osa ei. 

54 ikää ja kymmenkunta tuttua töistä tai omasta piiristä jo kuollut syöpään, paska tauti. 

Minulle itse syöpä ei ehtinyt aiheuttaa mitään oireita. En siis kärsinyt itse taudista mitenkään.

Sen sijaan sytostaatti- ja sädehoidot veivät olon ihan äärirajoille. Vuoden verran olin ihan raato. Siinä mielessä hoidot olivat "pahempia" kuin itse sairaus.

Mutta vain ja ainoastaan hoitojen ansiosta paranin syövästä, joka muuten olisi tappanut minut. Joten hoidot olivat tietysti ennen kaikkea suuri kiitollisuuden aihe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syöpä on juuri niin paha kun " annetaan ymmärtää".

 

Eihän tämä vastannut aloitukseen mitenkään

Täydellinen vastaus kysymykseesi. 

Kysy paremmin niin vastataan paremmin. 

Mitä tuohon nyt sanoisi, siitä riippuu mistä roikkuu. Tapauskohtaista. Isosedällä todettiin eturauhassyöpä jo kymmenen vuotta sitten. Anoppi parani rintasyövästä ja ollut terveen paperit kaksikymmentä vuotta. Isotäti kuoli rintasyöpään, ja äiti kuoli haimasyöpään.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuohon nyt sanoisi, siitä riippuu mistä roikkuu. Tapauskohtaista. Isosedällä todettiin eturauhassyöpä jo kymmenen vuotta sitten. Anoppi parani rintasyövästä ja ollut terveen paperit kaksikymmentä vuotta. Isotäti kuoli rintasyöpään, ja äiti kuoli haimasyöpään.

Ja jotta vastaisin aloitusviestin kysymyksiin, niin hoidot kyllä ovat todella rankkoja ja syöpäsairaus itsessäänkin voi oireilla pahasti. Esim. äitini laihtui aivan luurangoksi, koska haiman kasvain painoi muita elimiä eikä mahalaukkuun mahtunut paljoa mitään. Ravinnon imeytyminenkin oli vähän niin ja näin. Diabetes puhkesi sairauden seurauksena, sytostaateista tuli neuropatiaa, sädehoito pilasi suoliston.