Lue keskustelun säännöt.
Tiedättekö ketään "ikisinkkua"? Mä taidan olla sellainen :(
03.06.2011 |
Sinkkuna olen ollut jo seitsemättä vuotta, eikä vaan loppua näy. Enkä mä pysty käsittämään, miksi mä en vaan löydä ketään.
Mä oon ihan perusnätti ja huolehdin ulkonäöstäni ja itsestäni. Mulla on ammatti ja työ, mulla on koti ja lapset ja kaikki elämässä ok. Mulla on paljon ystäviä ja tuun helposti toimeen kaikkien kanssa. Mielestäni mä oon myös ihan huumorintajuinen ja mukava eikä siis luonnekaan ole kamalimmasta päästä.
Mutta ei. Tuntuu, ettei edes ole olemassa yhtäkään miestä, joka kiinnostuis ja ihastuis, rakastumisesta puhumattakaan. Nettideittisivustoilla en saa yhteydenottoja. Jos kirjoitan jollekin viestin, en saa vastauksia. Elävässäkään elämässä ei kukaan tule "iskemään". Baareissa en käy.
Tää on niin lohdutonta :( Tuntuu tosi pahalta jotenkin. Tuntuu siltä, että jos mä edes tajuaisin syyn tälle ikuiselle yksinolemiselle, niin tän kestäis paremmin. Mut ei kai sitä valaistumisen hetkeä koskaan tule :(
Paha päivä. Surettaa.
Kommentit (12)
Tiedän tuon tunteen, kun tuntuu, ettei kellekään "kelpaa". Luulen, että sulla on vain kuitenkin korkea taso. :) Ja ihan hyvä niin, siis kunhan odotukset kuitenkin ovat realistiset. Ihmettelen kyllä, miten et nettideittisivustoillakaan saa yhteydenottoja? Kirjoitatkin kuitenkin hyvin. Missä sulla on ilmoitus? Entä mikset baareissa kävisi? Kyllä niissä voi tavata fiksujakin miehiä, ei vain juoppoja. Joku alkuillan gastropub esimerkiksi, ei ehkä yökerhosta niinkään. Tai mikä ettei sieltäkin voisi! :)
Tiedän, että olo voi olla tosi yksinäinen, mutta ajattele niin päin, että sulla on nyt kuitenkin kaikki tsänssit olemassa: et ole huonossa suhteessa, vaan valmiina, sitten kun kohtaat sen jonkun hyvä, itsellesi sopivan miehen!
Niin, tietysti kukaan ei voi sellaista luvata, mutta yritä jaksaa pysytellä positiivisena. Kuulostat hyvältä naiselta, älä luovuta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli ilmoitus kahdella eri nettipalstalla. Lähinnä mulle tulleet viestit oli tasoa "moi mitä kuuluu" tai " fantasioin maksulisesta seksistä olen terve ja luotetava mies koska nähdän?"
Että joo.
Mun ilmoitus oli kuvallinen ja mun mielestä ihan mukava profiilitekstikin, jossa olin kertonut itsestäni ja siitä millaista parisuhdetta ja miestä haen (=ihan tavallista, huumorintajuista ja rauhallista miestä). Kävijöitä oli, mutta tuon kummempia vastauksia ei tullut. Turhauduin jo viikon sisällä ja poistin profiilini kokonaan.
Täytyy yrittää ajatella positiivisesti. Kuitenkin kun tätä sinkkuna olemista on jatkunut näin kauan, niin välillä toivottomuus iskee :(
että toivottomuus voi iskeä. Eikä siihen oikein sanoja ole, tekis mieli luvata sulle että joku hyvä on matkalla sun elämäntielle, kun vaan maltat odottaa. Mutta kun kuitenkaan ei voi luvata. :(
Olen tässä elämäni aikana ollut itsekin sinkkuna useammankin vuoden, tunteesi ovat kyllä tuttuja. Mäkin olen kaikin puolin ihan hyvä nainen (se etu meillä sun kanssa, että me sentään itse lähtökohtaisesti arvostetaan itseämme! :) ) ja ottajia ois kyllä ollut (no mä kävinkin baareissa...), mutta kun ei kukaan oikein säväyttänyt mitenkään. Kyllä tuli mietittyä, että missä vika; odotanko oikeasti liikaa, olenko turhan nirso, pitäisikö vaan jatkaa jonkun suht otollisen kanssa vaikka se ei tunnu missään, rakastuisinko, voiko ihastua väkisin ja pakottamalla, tarviiko siinä olla edes rakkautta jos muuten toinen on hyvä tyyppi... Mutta eihän huonoon voi tyytyä. Mieluummin yksin, vaikka loputtomiin, niin lohduton vaihtoehto kuin sekin oli.
Mua helpotti sitten nimenomaan se ajatus, että mä kuljen silmät ja sydän avoinna, mutta odottamatta yhtään mitään tapahtuvaksi. Se ottaa aikansa, mutta kun mä pysyn vapaana enkä ajaudu suhteeseen ihmisen kanssa, jota kohtaan en tunne Sitä Jotain vain siksi, ettei tarvitsisi olla yksin - silloin mun mahdollisuudet olla tuosta noin vaan otettavissa, kun se Tapaus löytyy!
Ja löytyihän se. :)
nro 3
Mitä vikaa oli 'moi, mitä kuuluu vastauksessa'? Ujo mies ehkä. Millä sanoilla sinä avaisit keskustelun?
Valitettavasti kaikki tapaamani miehet ovat olleet liian huonoja tai en ole ollut kiinnostunut heistä tarpeeksi.
Huonolla tarkoitan, että ovat olleet pettureita ja häntäheikkejä. Ja jos en ole miehestä tarpeeksi kiinnostunut, ei ole mitään järkeä aloittaa suhdetta. Mielummin olen ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-mutta olisi mukavaa, että ensimmäisessä viestissä olisi vähän jotain muutakin. Esim. viestinlähettäjästä itsestään, tai muutamia sanoja siitä, mikä mun profiilissa kiinnosti ja sai vastaamaan tms. Huumorikaan ei olis pahitteeksi.
Mä kuitenkin vastailin parillekin "moimitäkuuluu"-miehelle, ja keskustelut meni kutakuinkin näin:
-moi mitä kuuluu
-kiitos kysymästä, leppoisaa sunnuntaipäivää ollaan vietelty. kertoisitko hiukan lisää itsestäsi tai siitä, millaisen naisen toivot löytäväsi?
-en mä osaa sanoa kysy jotain
-no millainen sä oot luonteeltasi?
-kiltti
jne. Siis en mä jaksa lypsämällä lypsää tietoja ja yrittää pitää keskustelua väkisin yllä kun toinen ei viitsi vastailla kuin yhdellä tai kahdella sanalla. Puhumattakaan siitä, että kysyis vastavuoroisesti multa yhtään mitään.
Mäkin oon hiukan ujo vieraiden ihmisten kanssa, mutta kyllä mä sentään uskallan ihmisille netissä kirjoittaa. Ei kai niin ujoa voi edes olla, ettei kykenis kirjoittamaan oikeita lauseita ja jopa kysymyksiä?
No, olen kyllä susiruma, että sekin selittää, mutta silti ihmettelen, että kohdalle ei osu edes kaveripohjalta miehiä, joiden kanssa ajatusmaailma ja huumori kohtaisivat. Toisaalta olen varmaan kranttu, mutta toisaalta jos kemiat eivät kohtaa, niin turhaanpa sitä mitään suhdetta alkaa viritellä, mieluummin olen sitten sinkkuna vaan.
Vaikea enää näin vanhempana vaan miettiä, että missä ihmiset oikein tapaavat ja tutustuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
netistä löysin yhden luuserin, joka osoittautui olevansa täysverinen sika. Munkaan netti-ilmoitus ei uudella kierroksella tuottanut mitään tulosta ja baaritiskillä törmäsin mieheen. Nyt tätä tyttöä viedään ja lujaa.
Älkää luovuttako, älkääkä lähtekö ihan ekan mukaan!
Yksi mun kaverini ei ole ikinä ollut pitkässä parisuhteessa. Hänen pisin parisuhteensa on tainnut kestää 4 kk. Ikää on "jo" 42. Hän taitaa olla jo liian isenäinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olin eilen lavatansseissa, enkä edes mitenkään ekstralaittautuneena- kaksikin ukkoa pyöri ympärillä, hakivat yhtaikaa tanssimaan ja olivat kovasti tekemässä itseään tykö.
Olen naimisissa ja neljän lapsen äiti...
Minäkin olen ollut sinkku monta vuotta. Olen kaunis ja saan aina paljon huomiota miehiltä varsinkin baareissa. Ei se silti tarkoita sitä että ne olisi valmiita parisuhteeseen mun kanssa! Kunhan flirttailevat.
olin eilen lavatansseissa, enkä edes mitenkään ekstralaittautuneena- kaksikin ukkoa pyöri ympärillä, hakivat yhtaikaa tanssimaan ja olivat kovasti tekemässä itseään tykö.
Olen naimisissa ja neljän lapsen äiti...
Hän on hyvännäköinen, laiha, timmi, fiksu ja sinkku. Etsii kyllä itselleen puolisoa, mutta sopivaa ei vain ole löytynyt. Ei ole mun mielestä mikään ylikranttu enkä käsitä mitenkään miksi hän ei ole löytänyt vielä sitä oikeaa.