Lemmikin kuolemasta on nyt joitain päiviä
Mutta en saa arjesta kiinni millään.
Lisäksi tulin kipeäksi,eli todellakin sohvan pohjalla mennyt pari päivää.
Miten muut olette selvinneet?
Kommentit (41)
Otan osaa suruusi :(. Suuri menetys.
Menee kauan, vuosien jälkeen tulee vielä itku.
Minulla auttoi päivittäiset kävelylenkit. Toki silloin oli kesä, niin ulkona viihtyikin paremmin. Ei sinne kävelylle varsinaisesti siis innostanut mennä, mutta tuntui vaan siltä että se on tarpeen.
Lisäksi välillä piti vain tietoisesti ignooraata koko asiaa. Ja sitten taas välillä itkeä ihan täysiä (katsoa kuvia ja muistella menneitä vuosia).
Aika auttaa myös. Voimia sinne!
Oliko kyse koirasta?, jos niin joutikin pois! Niitä elukoita on liikaa.
Otan osaa. Minulla sama edessä tänään. Eläinlääkäri tulee kotiin. En tiedä miten selviän tästä. Itkettää koko ajan
Vierailija kirjoitti:
Oliko kyse koirasta?, jos niin joutikin pois! Niitä elukoita on liikaa.
Oletpas ilkeä ihminen
kohta 1,5 vuotta koiran poismenosta :( hiljalleen alkaa helpottaa ja mukavat muistot tulevat mieleen! mutta oli niin kova paikka menetys, että en usko enää ottavani koiraa !
Mäkin menetin rakkaan kissani 27.12. 😢
Yllättäen tuli kaikki, sillä oli jokin laaja häiriö keskushermostossa, ei vastannut enää mihinkään eikä oikein reagoinut. Ainoa oire ennen oli se, ettei halunnut syödä, mutta sitäkin kesti vain aamun, illalla taas jo ruoka maistui. Söi vähemmän pari päivää, sitten palautui. Kun se noin 3-4 viikon kuluttua toistui, oli juuri jouluaatonaatto ja sain kun sainkin hänet lääkäriin. Otettiin kaikki kokeet, ei näy niissä mitään poikkeavaa. Mutta aamulla 27.12. tilanne olikin sitten jo niin paha, ettei edes takatassut enää toimineet. Ei refleksejä, ei varannut niillä pöytään edes pideltynä. Pupilleissa ei reaktiota valoihin. Sain siis kissan silloinkin uudelleen eläinlääkäriin.
Vein Eviraan tutkittavaksi, mikä oli varsinainen kuolinsyy. Tosi pahalta tuntuu hänen puolestaan.
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Minulla sama edessä tänään. Eläinlääkäri tulee kotiin. En tiedä miten selviän tästä. Itkettää koko ajan
Kiitos<3 meillä kans tuli eläinlääkäri kotiin..oli onneksi illalla se aika niin oli päivä vielä siinä viettää. Annoin voita kissalle ja kerroin kuinka ihana hän on.Silittelin niin paljon kun pystyin. Rauhallisesti lähti. Sydän ei meinannut millään lakata kylmästä ja siihen joutui antamaan lääkettä.
Onko sinulla kissa vai koira?ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Minulla sama edessä tänään. Eläinlääkäri tulee kotiin. En tiedä miten selviän tästä. Itkettää koko ajan
Kiitos<3 meillä kans tuli eläinlääkäri kotiin..oli onneksi illalla se aika niin oli päivä vielä siinä viettää. Annoin voita kissalle ja kerroin kuinka ihana hän on.Silittelin niin paljon kun pystyin. Rauhallisesti lähti. Sydän ei meinannut millään lakata kylmästä ja siihen joutui antamaan lääkettä.
Onko sinulla kissa vai koira?ap
Koira minulla on. Kohta vielä pieni viimenen lenkki ja silittelyä ja halaamista. Eläinlääkäri tulee iltapäivästä
Vierailija kirjoitti:
Mäkin menetin rakkaan kissani 27.12. 😢
Yllättäen tuli kaikki, sillä oli jokin laaja häiriö keskushermostossa, ei vastannut enää mihinkään eikä oikein reagoinut. Ainoa oire ennen oli se, ettei halunnut syödä, mutta sitäkin kesti vain aamun, illalla taas jo ruoka maistui. Söi vähemmän pari päivää, sitten palautui. Kun se noin 3-4 viikon kuluttua toistui, oli juuri jouluaatonaatto ja sain kun sainkin hänet lääkäriin. Otettiin kaikki kokeet, ei näy niissä mitään poikkeavaa. Mutta aamulla 27.12. tilanne olikin sitten jo niin paha, ettei edes takatassut enää toimineet. Ei refleksejä, ei varannut niillä pöytään edes pideltynä. Pupilleissa ei reaktiota valoihin. Sain siis kissan silloinkin uudelleen eläinlääkäriin.
Vein Eviraan tutkittavaksi, mikä oli varsinainen kuolinsyy. Tosi pahalta tuntuu hänen puolestaan.
Saako kysyä mitä ruokaa söi? Meilläkin tuli kissalle tuossa syksyllä outoja neurologisia oireita, pissasi alleen, jalat ei kantaneet, suurentuneet pupillit. Piti lopettaa.
Meidän koiran kuolemasta on nyt neljä vuotta, mutta vieläkin joskus iskee haikeus. Koira kuoli 15-vuotiaana ja oli meidän eka koira, ehkä siksi jotenkin erityisen tärkeä.
Voimia paljon sinne <3 Rakkaan lemmikin menetys on todella karmeaa, mutta onneksi ajan saatossa mukavat muistot valtaavat mielessä tilaa enemmän kuin suru. Itse olen toiminut sillä tavalla "väärin" että olen ottanut aika nopeasti uuden lemmikin vanhan poismenon jälkeen mutta se omalla tavallaan auttaa toipumaan nopeammin, ainakin itseäni. Selviät kyllä ap, mutta ota rauhassa aikaa surra.
Vierailija kirjoitti:
Oliko kyse koirasta?, jos niin joutikin pois! Niitä elukoita on liikaa.
Ei, kun kilpikonna.
Olisko se saanut Sinin mielestäsi elää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko kyse koirasta?, jos niin joutikin pois! Niitä elukoita on liikaa.
Ei, kun kilpikonna.
Olisko se saanut Sinin mielestäsi elää?
Äh. Siis sinun mielestäsi- olisiko kilpikonna ansainnut elää?
Vierailija kirjoitti:
Oliko kyse koirasta?, jos niin joutikin pois! Niitä elukoita on liikaa.
Monien mielestä maapallolla on liikaa ihmisiä. Sanotko sinä jollekin, jolta kuolee esim. lapsi, että joutikin pois?
18v koiruli lähti vuosi sitten. En pääse yli. Kauhea ikävä. Toivon että tulisi takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Minulla sama edessä tänään. Eläinlääkäri tulee kotiin. En tiedä miten selviän tästä. Itkettää koko ajan
Kiitos<3 meillä kans tuli eläinlääkäri kotiin..oli onneksi illalla se aika niin oli päivä vielä siinä viettää. Annoin voita kissalle ja kerroin kuinka ihana hän on.Silittelin niin paljon kun pystyin. Rauhallisesti lähti. Sydän ei meinannut millään lakata kylmästä ja siihen joutui antamaan lääkettä.
Onko sinulla kissa vai koira?ap
Koira minulla on. Kohta vielä pieni viimenen lenkki ja silittelyä ja halaamista. Eläinlääkäri tulee iltapäivästä
VOIMIA sinulle!
Otan osaa :(