Miten toimia tällaisen työkaverin kanssa?

"turpa kiinni, en puhu nyt sulle!", jos se kommentoi keskusteluun, jota käyt toisen kanssa.

korrektisti, että noin suoraan ei voi sanoa.



Olisko muita hyviä ideoita?

kerran sanot hänelle suoraan: "miksi sinä aina pyrit mitätöimään sen, mitä minä sanon? Huomaatko edes, miten sinä liiskaat sen, mitä minä ehdotan ja pidät ajatuksiani typeränä? Mistä toi oikein johtuu, osaatko kertoa?"



Menee kyllä ihan vaikeaksi ja yrittää taas väittää, että puhut soopaa - mutta siihen voi tietysti sanoa, että "sinähän teit niin äsken ja nyt TAAS!"



Ole ihan rauhallinen, puhu kohteliaalla äänensävyllä ja anna hänen vastata. Jos keskustelu menee asiattomaksi, poistut vaan rauhallisesti paikalta.



Saat hänestä kyllä vihamiehen, mutta toisaalta pääsetpä hyypiöstä eroon.

korrektisti, että noin suoraan ei voi sanoa. Olisko muita hyviä ideoita?

Olen itse joutunut kerran vastaavaan tilanteeseen, ja vedin kollegan sivummalle ja sanoin että "meitä muita on ruvennut hieman ärsyttämään, että kommentoit silloinkin, kun sinulta ei kysytä".

Hyvä idea, täytynee kuivaharjoitella ennen kuin osuu tilanne kohdalle, vaatinee hyviä hermoja:D

korrektisti, että noin suoraan ei voi sanoa. Olisko muita hyviä ideoita?

Olen itse joutunut kerran vastaavaan tilanteeseen, ja vedin kollegan sivummalle ja sanoin että "meitä muita on ruvennut hieman ärsyttämään, että kommentoit silloinkin, kun sinulta ei kysytä".

Puhu vaan omasta puolestasi.

Ala kursailemaan ja aiheuta se, että niitä uteliaisuutta aletaan oikein pyytämällä pyytää. Eli sanot: "Mulla olisi yksi ehdotus, mutta ei se teistä varmaan ole hyvä. (puhu koko jengille tiimissä)", jos jonkun uteliaisuus jo herää, niin sano, "Ehkä se ei ole kovin hyvä kuitenkaan....", "Ettehän sitten naura tälle idealle!" ,...,"Nää on nyt ihan mun höpinöitä, ei tarvi ottaa vakavasti ideaani. Tää olisi vaan tällainen heitto. Jos en sittenkään sano sitä.", "Tuli vaan mieleeni yks juttu, mutta en tiedä sittenkään." ... jne... kyllä joku alkaa maanittelemaan, kun on riittävän utelias. Kursaile ja vaadi toisia lähes lupaamaan, että harkitsevat asiaa, jos suostut sanomaan ehdotuksesi.



Toinen vaikeampi kikka on yrittää saada oma ehdotus toisen ehdotukseksi. Sitä en ole vielä keksinyt, mutta hyvä alainen pyörittää pomoaankin sormensa ympäri, jos osaa sen kikan, että pomo kuvittelee ideoiden alunperin olevan omiansa. Ja antaa toisen ottaa kunnian, jotta saa pidettyä sen salaperäisen vallan itsellään. Tämän kun osaisi. :)

Kun teen yhden kollegan kanssa yhdessä hommia ja yhteistyömielessä infoan häntä suunnitelmistani, hän kai tulkitsee sen hyväksynnän pyytämiseksi ja lähes tulkoon aina keksii jonkun muun suunnitelman ja esittää asian päätettynä. Argh, olisi kai parempi olla kertomatta mitään, mutta mun tyyliin vaan kuuluu keskustella asioista.

Ihan varmuudeksi.



Ovatko ideasi muiden työkaiffojen mielestä toteuttamiskelpoisia? Toteutetaanko ideoitasi koskaan? Ihan vaan jos se besserwisser onkin ainoa joka uskaltaa puhua ääneen mitä muitakin turhauttaa, tosin hieman töksähtäen.



Lillukanvarsityypit on kanssa työelämässä aika raivostuttavia, varsinkin kun tedhään hyvällä draivilla kiireessä tehokkaasti asioita. Olen parille lillukalle kuullut ärähdettävän juurikin näitä "tämä on itsestäänselvää", muut korrektisti hiljenevät, mutta komppaavat mielessään.

tullut "ohjeet" tällaisten ratkomiseen. niiden mukaan syytöstä parempi on kertoa miltä sinusta tuntuu eli EI:

kerran sanot hänelle suoraan: "miksi sinä aina pyrit mitätöimään sen, mitä minä sanon? Huomaatko edes, miten sinä liiskaat sen, mitä minä ehdotan ja pidät ajatuksiani typeränä? Mistä toi oikein johtuu, osaatko kertoa?"

VAAN "minulla on tunne, että haluat mitätöidä sanomiseni ja se tuntuu minusta ikävältä. Mitä mieltä sinä olet?"

Ja tuo on ehdoton, että puhut vain omasta puolestasi, et vedä muita mukaan, vaikka siitä saisitkin pontta puheillesi.