Toisen lapsen syntymä; kauanko kesti että arki alkoi rullaamaan?

muutamassa päivässä. Vauvalla oli hyvin selkeä rytmi jo synnäriltä lähdettäessä ja vaikka esikoinen kaahottikin koko ajan vauvan ympärillä, ei se mitenkään ärsyttänyt. Eikä esikoinen muutenkaan hakenut sen kummemmin huomiota kun sai sitä ihan muutenkin.

oli aikamoista mylläkkää, meillä kakkonen oli tosi vaativa vauva, koliikkinen ja alkoi vasta vuoden iässä nukkumaan edes jotenkuten..ensin oli aivan kauhea ikävä esikoista kun oli tottunut olemaan hänen kanssaan niin paljon ja sitten yks kaks vauva itki ja itki enkä saanut sitä rauhaa olla esikoisen kanssa, vauvaan ei ollut vielä niin vahvaa sidettä ja se tuntui tottapuhuen vähän rasitteelta. Sitten alkoi esikoisella hirveä uhma ja hän jätti päiväunetkin pois, silloin olisi tehnyt mieli lähettää vuorostaan esikoinen timbuktuun ja nukkua vauvan kanssa univelkoja pois päivisin:D no kyllä se siitä tasoittui puolen vuoden jälkeen paljon. Kaverin kakkonen nukkui vaan nukkumistaan ekat kuukaudet ja hän pystyi touhuamaan esikoisensa kanssa ihan entiseen tapaan, silloin varmasti muutos ei ole niin suuri.

meillä tämä kakkonen on tosiaan vaativa, ja minusta tuntuu että meillä on nykyään taukoamaton itku ja vikinä tässä talossa; kun vauvalla on asiat hyvin, on esikoisella taas joku hätänä ja toisinpäin. Me tsempataan miehen kanssa ihan tosissamme, että esikoisen kanssa oltais läsnä ja vietettäis aikaa, mut eihän millään huomioimisella nyt voi poistaa sitä asiaa, että esikoiselle on iso kriisi tämä vauvan syntymä.



No joo, tää nyt sitten kestää sen minkä kestää...vaikka joskus mietin että mikä mahtava idea tehdä toinen lapsi tai lapsia ylipäänsä, jos tää nyt on sitten näin vaativaa tästä eteenpäin aina.

Ok, arki lähti rullaamaan, kun TOTUIN kun nuorempi oli 3 vuotta, mutta jatkuvaa taistelua tämä on sisarusten välillä ja tulee varmaan olemaankin kunnes ovat aikuisia ja muuttavat omilleen.

Alku oli raskas, koska kuopuksella oli koliikki ja oli talvi ja niin kova pakkanen, ettei esikoista päässyt viemään ulos. Lisäksi tuli yllättäen muutto toiseen kaupunkiin :O



Noin 3-4 kuukauden jälkeen, kun kuopus alkoi nukahtamaan aikaisin illalla ja elämä uudessa kaupungissa vakiintui, asiat helpottuivat. Nyt kun vauva on 6kk on taas jo monin tavoin helpompaa! yhä on välistä raskasta koska vauva on ajoittain vaativa, mutta hyvin menee silti. Nyt olo on jo levännyt ja energinen, side kuopukseen on muodostunut ja todella nautin äitiyslomastani!! Ekoina viikkoina tuntui etten koskaan tule nauttimaan siitä.



Eli kyllä se helpottaa! Tsempatkaa toisianne, levätkää kun pystytte ja uskokaa, että tilanne paranee. Niin se tekee :)

varmaan sen n.6kk. Sitten alko helpottamaan. Lykkyä pyttyyn, kyllä se siitä.

kohdallakaan ei vielä rullaa mitenkään. Esikoinen on valtavan mustis ja yrittää joka päivä, monta kertaa päivässä, vakavasti satuttaa pikkusisarustaan. Ja huutaa käytännössä koko ajan silloin, kun en voi täysipainoisesti huomioida häntä. Hän oli jo vauvana vaativa eikä ikinä ole viihtynyt yksikseen, vaan aina pitäisi olla seurana, siitä johtunee nämä hankaluudet. Uhmaikä sitäpaitsi alkoi juuri kuukausi ennen pikkusisaruksen syntymää. Pikkusisarus on monella lailla helpompi vauva kuin esikoinen, vaikkakin keskosena vaatii kyllä paljon hoitoa ja erikoisjuttuja, kuten fysioterapiaa jne. mikä on sitten tietysti esikoisen kanssa vietetystä ajasta pois.

Isommat eivät ole ikinä järjestäneet mitään erikoistemppuja vauvan synnyttyä, ihan samaa arkea elettiin uuden tulokkaan kanssa.

arki alkoi rullaamaan melko pian, nopeammin kuin esikoisen kanssa. Kuitenkin vauvaa piti hoitaa enemmän siinä kaiken sivussa, ja huomioida esikoista ja pyörittää sitä arkea hänen ehdoillaan.



Itse otin sen asenteen että annan mahdollisimman paljon huomiota esikoiselle ja pyrin touhuamaan hänen kanssaan yhtä paljon kuin ennenkin. Vauvaa pidin paljon kantoliinassa, niin että se oli ikään kuin esikoiselta "piilossa" ja pystyin keskittymään esikoiseen. Itsellenihän se aika oli raskasta, mutta ainakin esikoisen kanssa selvisimme ilman suurempia mustasukkaisuuksia.

Lapsilla ikäeroa 1v 8kk.



Paljon juohevammin elämä alkoi rullata kuopuksen syntymän jälkeen kuin esikoisen, sillä esikoisen tarkka päivärytmi piti meidät kaikki raiteilla. Ekan vauvan synnyttyä tuli haahuiltua sinne tänne noin puoli vuotta.



En silti kaipaa kummankaan vauva-aikaa, tunnustan...

Meillä ikäeroa 1v9kk. Eka viikko oli ihan kamala, ajattelin etten ikinä selviä kahden lapsen äitinä olemisesta. Sitten vähän helpotti... Ekat pari kk meni miten meni; uhmaa, mustasukkaisuutta, imetystä imetystä imetystä, hermot oli monesti riekaleina. Sitten taas vähän helpotti... Nyt kuopus on vuoden ikäinen, ja tosi kivasti menee, on mennyt jo muutaman kuukauden. Sisarukset tykkäävät hirveästi toisistaan, on ihanaa seurata sitä! Tosin vieläkin esikoinen saattaa välillä olla mustis, mutta ei ollenkaan mitään niin hankalaa mitä ennen.



Monta kertaa olen itsekseni miettinyt että ymmärrän täysin (mutta sitten tulen järkiini enkä todellakaan ymmärrä) niitä äitejä jotka kiikuttavat esikoistaan virikehoitoon ja nauttivat rauhassa vauvastaan kotona. Haikeana vertaan esikoisen ja kuopuksen vauva-aikoja, kuinka erilaisia ne ovatkaan olleet! Mutta päivääkään (tai no, ehkä pari ;) )en vaihtaisi pois.

Nyt kaikki hienosti, nuorempi siis 1,5 v.

Vauvalle tuli rytmi päivään ja muutenkin pahin itkuisuus laimeni. Siihen asti olikin homma melkoista hammasten kiristystä. Onneksi appivanhemmat asuvat lähellä ja auttoivat käyttämällä esikoista ulkoilemassa ynms.

ja minusta meillä on aina mennyt n. 2kk, kun arki on asettunut uomiinsa ja elo alkanut rullata uuden vauvan myötä. Tsempit!

karkeasti sanottuna ihan ensimmäiselle trasolle päästiin kolmessa viikossa ja seuraavalle siutten vähän vajaassa kahdessa vuodessa. Nyt on mahtavaa aikaa, lapset 2 ja 5.

Mutta avuksi on kovasti sisareensa kiintynyt esikoinen ja 1-2 kertaa viikossa vanhassa päiväkodissaan 4h: n leikit.

antoi vauvan olla rauhassa ensimmäiset 4 kk. Näytti olevan normaali itsensä. Sen jälkeen hän kysyi, että voisiko vauvan jo viedä pois. Ymmärsi, että vauva jää meille pysyvästi ja alkoi satuttamaan häntä. Jouduin vahtimaan ettei mitään päässyt tapahtumaan.



Nyt taistelupari on 7 v ja 5 v. Loppua ei näy. Vanhempi aloittaa melkein aina riidat ja nuorempi puolustaa itseään. Nuorempi on sanonut, että hän ei haluaisi riidellä. Ja vanhempi ettei alunperinkään halunnut häntä sisarukseksi, että siksi riitelee. Keskustelemme harva se ilta siitä, että vanhemman lapsen olisi aika ymmärtää asemansa kaksilapsisessa perheessämme ja lopettaa ärsyttävä käytös.



Esikoinen oli vauvana vaativa ja kuopus taas helppo.

Olen erittäin iloinen siitä, etten tehnyt lapsia pienellä ikäerolla.

Rehellisiä kommentteja eikä yhtään haukuta toisia :)



Meillä esikoinen oli jo 12v. kun vauva syntyi. Joten ei mitään niitä ongelmia mitä tässä ketjussa tarkoitetaan. Lievää mustasukkaisuutta joskus, kun oli tottunut olemaan "silmäterä", mutta ei mitään vakavaa.



Nyt on vauva tulossa. Ikäeroa pienille tulee 1v 7kk. Minua jännittää ihan mielettömästi miten tulen jaksamaan. Mies on ihan lungisti, varmaan koska ei vielä edes käsitä mitä se voi olla :D

totutteluun. Nyt taas tuntuu raskaalta, kun vauva 7 kk ja seisoo, kiipeilee ja kaivelee hyllyistä kaiken alas. Haluaa koko ajan seuraa ja on melkoinen tissitakiainen. Kiinteitä ei juuri syö.



Mulla vielä hyvin vilkas esikoinen pk:ssa 4 päivää x 6 tuntia.



Pahinta on kauhea väsymys. Esikoinen alkoi nukkua yöt 1,5 vuoden iässä (herää 1-2 kertaa edelleen), siihen asti heräsi 8 kertaa. Pienempi herää 6 kertaa.



Varsinaista mustasukkaisuutta ei ole ollut kuin muutamia kertoa, yleensä iloitsevat toistensa seurasta. Ehdin kyllä pk-päivinäkin leikkiä esikoisen kanssa 7 tuntia ja saa huomiota.



Tällä hetkellä stressaa unenpuute ja se, että koko kämppä on ihan jatkuvassa kaaoksessa.



Meillä molemmat lapset vielä refluksilapsia ja yrjöilevät ympäriinsä. Ikäeroa 1,5 v. Vauva ei myöskään nuku päivisin kuin pikkutorkkuja, joten en oikein ole päässyt päivisinkään "lepäilemään vauvan kanssa".



Molnet ovat lohduttaneet, että ekan vuoden jälkeen helpottaa. Uskon, että helpottaakin, kun pieni ei ole koko aikaa tissillä ja toivottavasti nukkuu yönsä.