Miksi lapsi lyö itseään
ja jopa työntää sormet silmiinsä, kun oman huonon käytöksensä seurauksena on menettänyt stereonsa viikoksi? Kaikki alkoi koululaisen aamuisesta riitelystä sisaruksen kanssa, kun lapsi yritti ottaa luvatta muroja (olin ohjeistanut että tänään on leipä- tai pikapuuropäivä), ja meteliin herättyäni sanoin, että jos ei heti hiljene, tulee viikon mankkakielto, mutta jatkoi ja jatkoi vain, ja lopulta alkoi mätkiä itseään, kun sanoin toteuttavani sen kiellon. Huolestuttaa! Mutta onko tämä keino koittaa vaikuttaa ja hallita? Käskin lopettaa ja mennä itseensä. Mutta ainoat lauseet olivat lähinnä että Äiti on petturi...
Kommentit (11)
miksei koululainen saa ottaa muroja aamiaiseksi jos haluaa? Miksi väkisin pitää lappaa sitä mitä sinä määräät?
mutta reaktio ilmenee siis joskus kun ei saa sitä mitä haluaa tai menettää jonkun etuuden.
Mielestäni ei yksi lapsi perheessä voi tehdä mitä haluaa - jos muropurkin pohja pilkottaa, ei ole reilua, että yksi saa ja muut eivät, vai?
en pidä muroja jatkuvasti parhaana vaihtoehtona aamupalaksi.
ap siis
oman huonon käytöksensä seurauksena on menettänyt stereonsa viikoksi? ja meteliin herättyäni sanoin, että jos ei heti hiljene, tulee viikon mankkakielto Käskin lopettaa ja mennä itseensä.
Ihan kysyn vaan onko teillä 2-3 sanan käskylauseet kätössä ja rangaistus heti perään JUURI niinkuin koirille tehdään? Et tule ikinä onnistumaan näillä keinoin!
Kerrassaan omituisen kuuloinen äiti, jos tarina on tosi. Hänen lapsenaan tekisi itsellänikin mieli työntää mehupillit korviin ja hokea NÖNNÖNNÖNNÖNNÖÖ.
Lapsen isän mielestä olen itse syypää käytökseen, koska en ole vetänyt rajoja tarpeeksi tiukkaan ja selvästi... Ja varmasti minussa paljon vikaa onkin, kun lapsi käyttäytyy noin oudosti. Mutta rajoja olen kyllä pyrkinyt vetämään ja pitämään, mutta ehkä rangaistusten toteuttaminen on ollut liian epäjohdonmukaista. On usein niin vaikea keksiä sopivia rangaistuksia huonosta käytöksestä, ja sitten tulee uhkailtua liian isoilla tai pitkäaikaisilla, ja tulee sitten pehmenneltyä myöhemmin...
Tiiät siis itsekin mikä mättää. Lapsikin tietää ja siksi se heittää ihan ranttaliksi ja työntää lopulta vaikka kävyn perseeseensä, koska tietää saavansa sillä huomiota/reaktion sinulta ja mahdollisesti myös rangaistuksen/tilanteen loivenemisen. Jos et anna huomiota hölmöilevälle lapselle, niin ei se kovin montaa vuotta jaksa hölmöillä. Jos et lepsuile ja peru sanomisiasi, niin lapsikin alkaa uskoa niihin.
sanoi ei saa ottaa muroja niin eivät ottaneet. Ei ollut mitään auktoriteetti ongelmia ja aikuisenakin hyväkäytöksisiä!
Jos uhkaat toteuta se, jos et pysty toteuttaan älä uhkaa. Ja viikon pituiset rangaistukset on typeriä pienistä asioista. Ne on kiusantekoa ja ärsyttävät lasta!
sanoi ei saa ottaa muroja niin eivät ottaneet. Ei ollut mitään auktoriteetti ongelmia ja aikuisenakin hyväkäytöksisiä!
Jos uhkaat toteuta se, jos et pysty toteuttaan älä uhkaa. Ja viikon pituiset rangaistukset on typeriä pienistä asioista. Ne on kiusantekoa ja ärsyttävät lasta!
ei meilläkään syödä muroja joka aamu ja ilta, vaan on leipää, puuroa, jugurttia, mysliä sun muuta vaihtelevasti. Jos sanotaan, että nyt muroille paussi, niin ei meillä kukaan tunge sormiaan silmiin, korviin, nenään tai muuallekaan. Sen sijaan jos joku nyt kuitenkin ottaisi muroja kiellosta huolimatta, ei se minusta ole niin iso asia, että pitäisi viikon mittainen musakielto lyödä tiskiin. Tartte alamittaisia miten sattuu pompotella, ei siitä nauti kukaan. Lapsille saa ja pitääkin kertoa, vaikka joka ikinen kerta, että MIKSI niitä muroja ei tänään syödä.
etkä vain omaltasi. Käsket lapsen mennä itseensä, oletat että lapsesi ajattelisi, miltä sinusta tuntuu jne. mutta yhtään et tunnu ajateelevan, miltä lapsestasi tuntuu.
Lapsesi ei selvästikään pysty hillitsemään tunteitaan noissa tilanteissa ja sinä vain pahennat asiaa. Vanhemman tehtävä on ohjata ja opastaa lastaan tuollaisten tilanteiden läpi, ei pahentaa tilanteita. Ensinnäkin on aika turha uhkailla lasta rankaisulla maltin menemättisen takia siinä vaiheessa, kun maltti on jo mennyt. Jos lapsi malttinsa menettäneenä tekee jotain täysi sopimatonta, siitä voi rangaista, mutta silloinkaan niitä rangaistuksia on turha lähteä latelemaan kesken sitä tilannetta. Se vain pahentaa asiaa. Ensin rauhoitetaan tilanne, sitten keskustellaan siitä, että kuinka vihaisenakaan ei saa rikkoa tavaroita tms. ja kuinka siitä nyt sitten seuraa tällainen rangaistus.
Tuonkin tilanteen olisit voinut hoitaa niin, että herättyäsi olisit mennyt sanomaan, että muroja ei tänään saa ottaa ja että toisten aamiaista ei pilata kiukuttelulla ja voi joko syödä puuroa tai leipää tai mennä tuulikaappiin kiukuttelemaan ja tulla rauhoituttuaan syömään. Hysteeriselle ihmiselle on aivan turha ladella uhkauksia siitä tai tästä, jos ei rauhoitu. Se vain eskaloi tilannetta aivan turhaan. Lasta voi sen sijaan ohjata ja auttaa rauhoittumaan, mutta uhkailu ei todellakaan siinä auta. Ja jos lapsi yrittää satuttaa itseään, hänestä pidetään kiinni ja estetään se ja rauhoitellaan. Kun lapsi on rauhoittunut, asiasta puhutaan ja jos kyse on toistuvasta tilanteesta, voidaan ehkä rankaistakin, mutta kesken tilanteen ei tilannetta lähdetä pahentamaan.
Olenko ainoa, jonka lapsi käyttäytyy näin? On tehnyt joskus ennenkin, varsinkin tietää, että tuo sormien silmiin työntäminen näyttää ja tuntuu minusta ihan kamalalta. En voi ymmärtää, miksi ei vain rauhoitu, kun sillä selviäsi itsekin helpoimmalla? Lapsen isän mielestä olen itse syypää käytökseen, koska en ole vetänyt rajoja tarpeeksi tiukkaan ja selvästi... Ja varmasti minussa paljon vikaa onkin, kun lapsi käyttäytyy noin oudosti. Mutta rajoja olen kyllä pyrkinyt vetämään ja pitämään, mutta ehkä rangaistusten toteuttaminen on ollut liian epäjohdonmukaista. On usein niin vaikea keksiä sopivia rangaistuksia huonosta käytöksestä, ja sitten tulee uhkailtua liian isoilla tai pitkäaikaisilla, ja tulee sitten pehmenneltyä myöhemmin...
Tosi neuvoton olo... ja ihan kamala...
ap