Ahdistaa pakkoliset asiat, apuja?
Olen ollut monta kuukautta ahdistunut ja masentunut. En löydä elämästä mitään hyvää, en näe tulevaisuutta, en ole iloinen. Ihan hetkittäin saatan innostua jostain vähäksi aikaa ja jaksan tehdä ja olla iloinen.
Olen miettinyt mikä minua ahdistaa, miksi olen tällainen. En ole keksinyt vastausta paitsi NYT!
Minua ahdistaa pakolliset rutiinit. Herääminen ja lasten kouluun laitto. Koiran lenkitys. Kaupassa käynti. Sen jälkeen hetki vapaata mutta en osaa nauttia siitä koska ahdistaa jo valmiiksi että kohta lapset tulee koulusta ja alkaa seuraava pakollinen vaihe "ruuan teko, koiran lenkitys, lasten läksyt jne" sen jälkee taas saa hetken olla kunnes illalla vielä nämä pakolliset rutiinit koiran lenkitys, iltapalat, suihku jne
Mitä minun pitäisi tehdä että saisin noista asioista iloa tai ainakaan etten tuntisi niistä ahdistusta. Selvästi nämä asiat ahdistaa niin paljon että olen sitten kokonaan toimintakyvytön ja masentunut ja robottina toimin noi pakolliset tehtävät. Melkein itken kun pitää lähteä koira viemää ulos. En vaan jaksaisi. En saa siitä enää mitään iloa niinkuin ennen sain.
Miten oppii olemaan onnellinen siitä mitä on? Olen aina korjannut tyytymättömyyteni elämään hankkimalla uusia asioita, muuttamalla tai ostelemalla asioita mutta se ei korjaa tilannetta vaan siirtää ja seuraavalla kerralla iskee pahemmin. Miten osaisin olla onnellinen ja lähteä esimerkiksi koiran kanssa ulos iloisena, kenties pyytää lapset mukaan ja tehdä samalla jotain kivaa ulkona. Miten osaisin olla onnellinen ruokien laitosta ja pyytää lapset mukaan? Mistä saan iloa ja voimaa että jaksaisin vaan aamullakin olla iloinen enkä hermostuisi kaikesta ja kulkisi hiljaa naama mutrulla eikä kukaan edes uskalla puhua kun tietää että olen hermostunut.
Kommentit (8)
Mitäs lisäännyit. Perhe-elämä ei sovi sulle.
Kasvaminen ihmisenä. Miten kasvua voisi tapahtua ilman jonkin uuden kohtaamista, suurien ilojen tai suurien vaikeuksien kohtaamisia tai olosuhteiden muutoksia? Ja aikaa?
Olisitko mieluummin sitten lapseton.
Minusta tuntuu että ymmärrän sinua. Perheen myötä arki voi muuttua kaavamaiseksi suorittamiseksi. Kun omaa aikaa ei koskaan ole, voi kadottaa itsensä puurtamiseen. Ainakin itse haaveilen siitä, että joskus saisi kokonaisen vuorokauden itselleen vain olla ja tehdä mitä huvittaa. Perhe on rakkainta ja arvokkainta mitä minulla on, mutta hyvä äiti huolehtii myös itsestään ja omasta jaksamisestaan.
Voisitko raivata itsellesi omaa aikaa? Järjestää koiralle säännöllisen lenkittäjän, tilata ruokaostokset kotiin kuljetettuina, opettaa lapsille kotitöiden tekemistä pientä korvausta vastaan? Ja suunnitella viikon ruokalistan helpoimman kautta, ettei ruoanlaittoon uppoaisi kohtuuttomasti aikaa?
Se kun ei ole oikeita ongelmia niin pitää yrittää tehdä niitä sitten mielessään.
Mitäs lisäännyit. Perhe-elämä ei sovi sulle.