PERÄTILASYNNYTYS - Mitkä ovat kriteerit?

riitti kriteeriks se, et mun lantio oli tarpeeks tilava synnytykseen ja vauva sopivan kokoinen eli 50cm ja 3500g. tarkasti ne sen mittas ennen ku sanoivat, että perätilasynnytys onnistuu.



Yliaikaisesta en tiedä, mutta meillä luonto järjesti hieman "ennenaikaisen" (39+3) synnytyksen varmaan juuri sen takia, että lapsi mahtui tulemaan luonnollista tietä ulos! näin sen haluan ajatella.



Väliliha leikattiin kyllä. Ei sinne mun sisään muuten ois lääkärien kädet mahtunu...... Mutta en tiedä leikataanko aina.

ja ponnistusvaihe kesti 1h 45min. Eli totaaliloppu olin tuon jälkeen ja sekaisin. Puudutuksia ei annettu.

Näin jälkeenpäin ajatellen, oletko tyytyväinen valintaasi vai suosittelisitko muille sektiota? Oliko vauva missään vaiheessa vaarassa (esim. hapenpuute)?

Ponnistus 1h40min. Epiduraali oli ja väliliha leikattiin.

Koko tarkastettiin. poika 3,4kg

välilihan leikkaus ei ole tarpeen sen enempää kuin normaalisynnytyksissäkään, eli joskus pitää leikata ja joskus ei.



Olen itse ammattilaisena ja paljon nähneenä sitä mieltä, että alatiesynnytys on kaikin puolin lapsen kannalta paras tapa tulla maailmaan. Äidin puolelta en asiaa ole edes miettinyt, kun synnyttävät äidit yleensäkin miettivät aina ja vain itseään eivätkä koskaan tulevaa lastaan (pakko päästä jonnekin hiton Tammisaareen koska siellä saa kuunnella linnunlaulu-CD:tä, mitä väliä vaikkei siellä osata yllätyshuonoa vastasyntynyttä hoitaa ollenkaan).



MUTTA: Perätilasynnytys on suuri poikkeus. Liian monta kertaa on tullut nähtyä perätilasynnytysten surkeita lopputuloksia, napanuoriin hirttäytyneitä vauvoja ja muuten vaan velttona mustikkana ulos kaivettuja. Vaikka kuinka pelko/laiskuus/hysteerisyyssektioita vastustankin, itse en perätilavauvaa synnyttäisi alakautta enkä sitä suosittele muillekaan.

AP itsekin on "fanaattinen" alatiesynnytyksen kannattaja ja ehdottomasti haluaisin synnyttää tämänkin normaalisti alateitse. Mutta juuri nuo riskin (yliaikaisen, isohkon) vauvan kannalta pelottavat nyt kuitenkin enemmän kuin se sektio.

Meillä muuten kolmosella oli iso pää 38,5cm, joten senkin vuoksi pelkään tuota happivajetta mahdollisessa perätilasynnytyksessä.

Entä ulkokäännös? Onko siinä isoja riskejä? Siihen meinasin mennä, jos ehdottavat. Ja sitä ennen kokeilen jotain joogaliikkeitä, joits netistä löysin, JOS niistä vaikka olisi jotain hyötyä...

t. ap

välilihan leikkaus ei ole tarpeen sen enempää kuin normaalisynnytyksissäkään, eli joskus pitää leikata ja joskus ei. Olen itse ammattilaisena ja paljon nähneenä sitä mieltä, että alatiesynnytys on kaikin puolin lapsen kannalta paras tapa tulla maailmaan. Äidin puolelta en asiaa ole edes miettinyt, kun synnyttävät äidit yleensäkin miettivät aina ja vain itseään eivätkä koskaan tulevaa lastaan (pakko päästä jonnekin hiton Tammisaareen koska siellä saa kuunnella linnunlaulu-CD:tä, mitä väliä vaikkei siellä osata yllätyshuonoa vastasyntynyttä hoitaa ollenkaan). MUTTA: Perätilasynnytys on suuri poikkeus. Liian monta kertaa on tullut nähtyä perätilasynnytysten surkeita lopputuloksia, napanuoriin hirttäytyneitä vauvoja ja muuten vaan velttona mustikkana ulos kaivettuja. Vaikka kuinka pelko/laiskuus/hysteerisyyssektioita vastustankin, itse en perätilavauvaa synnyttäisi alakautta enkä sitä suosittele muillekaan.

leikattiin sektiolla, olin kylläkin riskitapaus joten eivät edes harkinneet alakautta vaikka itse olisin voinut kokeilla. Painoarvio oli vk 36 lopulla n.4 kiloa.



mutta kävin käännytyksessä 2 kertaa, ja oli muuten jotain niin tuskaisaa että! ja vissiin sanottiin että vain noin 10% käännytyksistä onnistuu joten ei ollut vaivan arvoista. Ja meillä tais olla vielä täysperätila lapsi istui tiivisti alhaalla jalat tiukasti lantion luitten välissä ja ainoa tapa kääntyä olisi ollut kärrynpyörä.



Mutta sektiosta ei mitään pahaa sanottavaa, oli kyllä tosi helppo keikka verraten siihen mitä odotin! Jos sitä ens kerral sais kuitenki kokeilla alakautta ihan vaihtelun vuoks ;)

välilihan leikkaus ei ole tarpeen sen enempää kuin normaalisynnytyksissäkään, eli joskus pitää leikata ja joskus ei.

Olen itse ammattilaisena ja paljon nähneenä sitä mieltä, että alatiesynnytys on kaikin puolin lapsen kannalta paras tapa tulla maailmaan. Äidin puolelta en asiaa ole edes miettinyt, kun synnyttävät äidit yleensäkin miettivät aina ja vain itseään eivätkä koskaan tulevaa lastaan (pakko päästä jonnekin hiton Tammisaareen koska siellä saa kuunnella linnunlaulu-CD:tä, mitä väliä vaikkei siellä osata yllätyshuonoa vastasyntynyttä hoitaa ollenkaan).

MUTTA: Perätilasynnytys on suuri poikkeus. Liian monta kertaa on tullut nähtyä perätilasynnytysten surkeita lopputuloksia, napanuoriin hirttäytyneitä vauvoja ja muuten vaan velttona mustikkana ulos kaivettuja. Vaikka kuinka pelko/laiskuus/hysteerisyyssektioita vastustankin, itse en perätilavauvaa synnyttäisi alakautta enkä sitä suosittele muillekaan.

meidän kolmonen oli tiukasti täydellisessä perätilassa koko raskauden. Kääntää en edes antanut yrittää kun lääkäri epäili synnytyksen jo käynnistyneen rv36.

Tytöllä oli molemmat lonkat luksoituneet ja lastahoitoa 6vk, äidillä esti sektiosta paraneminen yhtä kauan kun aiemminsta alapääsynnytyksistä eli 1vk meni haahuillessa mutta sitten täydellä tohinalla.

En olisi millään uskaltanut vauvan takia alakautta yrittää kun se hapenpuute ja aivovamma kummittelivat vahvasti mielessä. Olen ihan tyytyväinen sektioon koska terve tyttö ilman hapenpuutetta saatiin :)

tai oikeastaan viistotilassa. Ulkokäännöstä yritettiin kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla kääntyi, mutta ei pysynyt kuin puoli tuntia ja oli taas väärinpäin. Toisella kerralla ei kääntynyt.



Alatiesynnytystä lääkäri ehdotti, mutta en suostunut koska pelotti myös nuo riskit. Tyytyväinen olen päätökseeni ja sektiosta toipuminen oli yllättävän helppoa ja nopeaa. Ei mielestäni ollut sen pahempi kokemus kuin alatiesynnytys.

ja alatiesynnytys sujui helposti ja nopeasti. Jotkut (ystävät, sukulaiset) yritti painostaa sektioon, onneksi en suostunut, vaikka perätilasynnytys jännittikin (ihan turhaan) hirveästi.



Tyttö painoi 4200 gr, ja raskaus meni yliaikaiseksi 42 + 3, jolloin sitten käynnistettiin. Eli kyllä perätilasynnytys voi mennä yliaikaiseksi, ja sen voi käynnistää, vaikka usein kuulee muuta väitettävän.



Tosiaan synnytys sujui sitten nopeasti, en osaa edes sanoa kauanko ponnistuvaihe kesti, ei kauaa, muutamalla ponnistuksella taisi tyttö olla maailmassa. En olisi edes tiennyt kumminpäin se tyttö sieltä maailmaan tuli.



Supistukset olivat kipeät (ilmeisesti käynnistyksestä johtuen?), mutta suhteellisen lyhyt.



Myös ensimmäinen lapseni syntyi melko helposti n. kuuden tunnin jälkeen.



Eppari tehtiin, mutta minä ja tyttö olimme synnytyksen jälkeen molemmat hyvässä kunnossa. Tyttö syntyi tiistaina ja torstaina lähdin jo kotiinkin.

Olin rv 28 asti väittäny neuvolassa että on taatusti perätilassa, ei ottaeet todeksi. lääkärikin sanoi "pää täällä on mutten tunne hiuksia". 23.12 rv 39+6 neuvola vasta uskoi perätilaksi, mikä vahvistui Jorvissa. En saanu lähetettä äitipolille eikä ne mua sinne huolineet kun kerra yritin kivuliaiden supistusten takia mennä.



minulle ultran perusteella sanottiin, että mahtuu syntymään. yrittivät ensin käännytystä, painoarvio 3,7kg, istukka peräseinämässä. Kääntö ei onnistunut. mutten halunnut perätilasynnytystä. Vaisto vaan sanoi ettei olisi oikearatkaisu. Sektio oli edessä 27.12. lääkäri myönsi, että olis ollu vaikeuksia synnyttää alateitse, jalkojen asento oli aivan kummallinen, mutta se oli pientä, vauvalla oli meidän suvun perinnöllinen sairaus, vaikka 23.12 vielä ultran mukaan ei sitä ollu, ultrassa kyllä näkyy, pää olisi joutunut ahtaalle. kun otsa rajusti ulkoneva ja takaraivo litteä (korjausleikkaukset edessä...).



Mutta lopputulos oli 3230g n. 50cm (jalkojen asennosta johtuen ensimmäinen mittaus 2 viikkoisena)täyden 10 pisteen valloittava prinsessa. Josta lääkärit sanoivat sykken ja ultran perusteella pojaksi.



Sektio oli helppo, spinaali onnistui hyvin, tuleva isä oli läsnä, sai kylvettää vauvan ja odotella minua heräämössä.