YLE: Suomalaiset kuolevat nuorempina kuin ennen. Syynä lihavuus. Mitä järkeä lihottaa itsensä nuorena hautaan? 🍩🍪🍧🍔🍟🍕🌭🥤

Me ootan että potkasen tyhjää viimstään 60v. Toisaalta nytkin jo joutais mutta pitää jaksaa hoitaa oma mummo.

35v, mutta tuntuu et kaikki hyvä on jo nähty. Jätski antaa edes vähän lohtua

Ruoka tulee ovelle, kun tilaa netistä. Ruoka ei tuijota, ruoka ei arvostele, ruoka antaa sinulle rauhan. Ruoka on ainoa ystäväni ja lohtu ja asia tässä elämässä.

Sitä se teettää kun normalisoidaan lihavuus ja keksitään jotain kehopositiivisuuksia ym valheita. Lihavuudessa ei ole mitään positiivista, kenellekään. Rahaa palaa ja ihmiset ei jaksa liikkua eikä pitää huolta itsestään.

Kehopositiivisuus ei tarkoita terveyspositiivisuutta missään muodossa. Tuskin yksikään itsensä lihottanut odottaa hyvää terveyttä tai pitkää elämää.

Itsensä lihottaneilla on huonompi terveys ja myös huonompi mielenterveys kuin niillä, jotka eivät ole lihottaneet itseään.

Vierailija kirjoitti:

Kehopositiivisuus ei tarkoita terveyspositiivisuutta missään muodossa. Tuskin yksikään itsensä lihottanut odottaa hyvää terveyttä tai pitkää elämää.

 

Itsensä lihottaneilla on huonompi terveys ja myös huonompi mielenterveys kuin niillä, jotka eivät ole lihottaneet itseään.

Se huonompi terveys tai mielenterveys ei kuitenkaan johdu siitä lihavuudesta, vaan siitä huonosta ravinnosta, millä se lihavuuskin on aiheutettu . Ylipaino on aina seuraus, ei syy.

röh röh röh

Odotuselinikä laskee ja sen mukana eläkkeelle pääsemisen ikä.

Jep, olen lihava, kaikesta liikunnasta ja fyysisestä työstä huolimatta. Mutta niin oli mummoni ja pappanikin. Molemmat elivät reippaasti yli 9-kymppisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Odotuselinikä laskee ja sen mukana eläkkeelle pääsemisen ikä.

Lihavat löllykät tarvitsevat sairaalahoitoa ja muita terveyspalveluita ennenaikaisesti, kun alkavat raihnaistua aikuisiässä, siis ennen vanhuutta.

Vierailija kirjoitti:

Odotuselinikä laskee ja sen mukana eläkkeelle pääsemisen ikä.

Eläkeikä on noussut koko ajan, vaikka esim. koronan piti pudottaa odotuselinikää.

Vierailija kirjoitti:

Jep, olen lihava, kaikesta liikunnasta ja fyysisestä työstä huolimatta. Mutta niin oli mummoni ja pappanikin. Molemmat elivät reippaasti yli 9-kymppisiksi.

Mutta suurin osa ihrakasoista ei elä ysikymppisiksi.

Uskokaa tai älkää, mutta kalorivajeella elää pidempään ja vanhenee hitaammin. Himotreenavat proteiinihörhöt tulee rupsahtamaan kohtuullisesti liikkuvaa ja syövää nopeammin.

T. kokonaiskolesteroli 1 kun alettiin pippeliä venyttämään.

Kannatan kehopositiivisuutta mutta aika usein näkee parikymppisiä naisia, jotka tuntuvat käsittävän sen väärin. 

Kehopositiivisuus ei tarkoita sitä että olisi ok painaa 200 kiloa, vaan sitä ettei toisen 200 kiloa kuulu muiden arvioitavaksi ääneen. Mutta siitä ei pääse mihinkään, että jos painat jo kaksikymppisenä jotain 200 kiloa, tulee olemaan helvetin hankalaa enää myöhemmin laihduttaa ja todennäköisesti paino vain nousee entisestään keski-iässä. Ja ei ole ok olla valtavan ylipainoinen vain siksi että on nuori. 

Olen vasta aivan viime vuosina alkanut näkemään Suomessa nuoria naisia, jotka ovat lihavia amerikkalaiseen tyyliin. Eräs 200 kiloinen parikymppinen nainen oli ottanut vartalon täyteen isoja tatuointeja ja siitä näki ettei hänellä ollut aikomustakaan koskaan laihduttaa. Silloin ne tatuoinnit muuttaisivat muotoaan. 

Kirjoitan nämä asiat koska itsellenikin on kertynyt ylipainoa mutta parikymppisenä käytin vielä vaatekokoa 40 ja en osaa edes kuvitella, millaiseksi elämä muodostuu ja kuinka lyhyeksi se jää, jos on siinä iässä jo vaatekokoa teltta. 

Sitäpaitsi on helvetin tekopyhää kuvitella, että kehopositiivisuus koskisi ainoastaan nuoria. 

Jos lihottaa itsensä 200-kiloiseksi, voi aika nopeasti sanoa hyvästit polville, selälle ja yleensäkin liikkumiskyvylle. Ne eivät enää palaa. Ja lopulta koko elämälle.

Olen nyt normaalipainon puolella, laihdutin kymmenisen kiloa.

Minusta arjen haaste on siinä, jos on ikinä päässyt lihomaankaan. Silloin on paljon vaikeampaa karistaa kiloja kuin pysytellä normaalipainoisena. Laihduttaminen vaatii aina kalorivajeen. Ei ole helppoa kuukausi/vuositolkulla olla kunnon kalorivajeella, että kilot putoaisivat. Harva niin tarkasti mittailisi, että olisi jollakin -100 kaloria/päivä tahdilla laihduttamassa, vaan yleensä kalorivajeen on oltava suurempi.

Vierailija kirjoitti:

Jep, olen lihava, kaikesta liikunnasta ja fyysisestä työstä huolimatta. Mutta niin oli mummoni ja pappanikin. Molemmat elivät reippaasti yli 9-kymppisiksi.

Syöt siis liikaa.

Harva olisi kuitenkaan 100-vuotiaana muutenkaan enää niin hyvässä kunnossa kuin joku lehtien mainostama vanhalla iällä olympiakisat voittanut teräsmummeli. Eli mitä järkeä elää niin vanhaksi kun kroppa voi pettää monin tavoin siinä vaiheessa. Ja kun katsoo tätä vanhusten hoidon tasoa tällä hetkellä, ehkä kannattaisi suunnitella omaa exittiä jo hyvissä ajoin omaehtoisen eutanasian muodossa. Senhän voi myös tehdä mukavasti syömällä mitä huvittaa ja harrastamalla niitä paheita mitä haluaa. Lisävuodet vanhuudessa tuskin on kovin tavoittelemisen arvoisia.

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt normaalipainon puolella, laihdutin kymmenisen kiloa.

Minusta arjen haaste on siinä, jos on ikinä päässyt lihomaankaan. Silloin on paljon vaikeampaa karistaa kiloja kuin pysytellä normaalipainoisena. Laihduttaminen vaatii aina kalorivajeen. Ei ole helppoa kuukausi/vuositolkulla olla kunnon kalorivajeella, että kilot putoaisivat. Harva niin tarkasti mittailisi, että olisi jollakin -100 kaloria/päivä tahdilla laihduttamassa, vaan yleensä kalorivajeen on oltava suurempi.

Oman kokemukseni perusteella olen samaa mieltä tuosta, että kertymään päässyt ylipaino on haaste. Tuttavapiirissäni on todella monta henkilöä, jotka ovat lihoneet todella paljon huonojen elintapojen seurauksena. Lisäksi suurelle osalle on puhjennut erilaisia elintapasairauksia kuten kakkostyypin diabetes. Käytössä useita lääkityksiä verenpaineeseen, diabetekseen, rasva-arvoihin jne. Kohdilleen asetettu diabeteslääkitys aiheuttaa sen, että muutokset ruokavaliossa ja liikunnan määrässä aiheuttavat vaarallisia sokeriarvojen muutoksia. Hankalampi tehdä elintapamuutosta, kun jatkuvasti joutuu käydä lääkärin pakeilla hiomassa lääkitystä muutokseen sopivaksi. Eräs tosin haki apua lihavuusleikkauksesta, jolloin onnistui viimein laihtumaan. Tosin paino rupesi tulemaan takaisin, kun ei elintapojaan kyennyt muuttamaan..

Tätä vierestä seuranneena olen päättänyt, että omat elintapani pidän terveellisinä ja painon normaalipainossa. Kaikista helpoimmalla taitaa päästä.