Tykkätkö asua omakotitaloalueella?

Vai onko se vaan niin, että kaupungin vuokratonttien halpuus houkuttaa ja sen takia tingitään asumisviihtyvyydestä.

Vai onko se vaan niin, että kaupungin vuokratonttien halpuus houkuttaa ja sen takia tingitään asumisviihtyvyydestä.

Meilläpäin sellainen 1500 m2:n tontti maksaa 400 000 euroa, eli ei ole vaikea arvata miksi tuollaisille tonteille tehdään paritalo. Tai että miksi omakotitaloja rakennetaan 600-700 neliön tonteille.

Minulle on tärkeää, että kulkuyhteydet ovat hyvät, samoin palvelut, ei tontin koko.

vaikka meilläkin on tosi pieni tontti joku 700 m2, ja talomme on poikkeusluvalla 3m päässä rajasta, ja naapureita ihan lähellä, niin on tässä kivempi asua kuin riitaisessa rivariyhtiössä.

Muutama tuttavaperhe asuu tuollaisella alueella ja olen vieraillut niillä usein. Mun mielestä aika ankeaa; talot on lähellä toisiaan, suora näkyvyys toisen pihalle. Ei palveluja, ei yksityisyyttä, asukkaina pelkkiä lapsiperheitä. Onhan siellä tosin lapsille paljon seuraa, mutta on se alue liian yksipuolista minun mielestäni.

Tykkään alueista, jotka on muodostuneet ajan kuluessa. Asukkaina monenlaista ihmistä ja perhettä, vanhoja ja uusia taloja, isoja puita, erilaisia pihoja, isot tontit.

Mun kokemuksen mukaan alueella asuvat lapset myös leikkivät muiden pihoilla kuin omillaan. Mitään omaa rauhaa ei ole, kun ei ole aitoja tai istutuksia välissä. Mä ainakin tykkään siitä ettei ihan kuka tahansa voi kävellä meidän pihalle tuosta vaan. Ja vieraana ollessa tietysti haluaisin seurustella vain niiden kavereideni (ja heidän lastensa) kanssa enkä samalla vahtia kymmentä vierasta lasta.

Sellaistahan se on.



Mieluiten alueelle jossa on naapureita, muttei kylki kyljessä. Omassa pihassa haluan oman rauhan.



Talo saa mieluummin olla tien vieressä kuin naapurin kyljessä.

mutta noin 10-vuotta vanhoina ne ovat jo ihan ok, kun puustoa on kasvanut ja muutenkin maisemmoitu..

Mä vähän pelkään hiljaisia omakotitaloalueita. Siellä ei yleensä liiku ihmisiä ollenkaan ja kaikki on niin kuollutta ja pysähtynyttä. Voin helposti kuvitella sinne kaikenlaisia kauheuksia.

Tarkoittaako se esim. turvatonta maantietä ilman valoja ja jalkakäytävää? Toisen auton välttämättömyyttä? Lasten yksinäisyyttä ja riippuvaisuutta vanhempien autokyydeistä kavereille mennessä? Huonon sijainnin vuoksi vaikeaa myymistä tulevaisuudessa?



Uusi alue tarjoaa helposti laajan kaveripiirin ja uuden pihan voi laittaa mieleisekseen. Uuden alueen talojen arvo nousee. Oma rauha riippuu ihan talosta ja pihasta ja siitä mitä se teille merkitsee. jos haluatte elää eristyksissä ja täydellisessä hiljaisuudessa, on metsä paras paikka.

eli uuden omakotitalon vanhalla omakotitaloalueella. Meillä on iso melkein 2000 neliön tontti, joka on suojaisa joka suunnalta. Puita ja pensaita on näköesteenä naapureiden ja tien edessä. Kaikki palvelut on kilometrin säteellä. Uudet, paljaat ja täyteen rakennetut omakotitaloalueet kauhistuttavat minua. Talot ovat ihan kiinni toisissaan ja kaikki mitä puhut pihalla tai terassilla kuuluu naapuriin. Siinä on sitten kiva asustella, jos saa vähän meluisammat naapurit.

Myöskään minnekään korpeen en koskaan lähtisi. En halua, että olemme riippuvaisia omasta autosta. Nyt lapset pääsevät hyppäämään linja-autoon ihan läheltä.

koska yleensä ei saa rakentaa 4 metriä lähemmäs rajaa, jolloin etäisyyttä jää 8 metriä.

kuin ne olisivat kiinni toisissaan. Mitään yksityisyyttä ei ole. Varsinkaan ennenkuin pensasaidat kasvaa ja siltikin kaikki äänet kuuluvat. Minun mielipiteeni on, että uudet tontit ovat yleensä ihan liian pieniä. Tontilla pitää olla kokoa ainakin 1500 neliötä ja etäisyyttä naapuriin ainakin 20 m.

Muutama tuttavaperhe asuu tuollaisella alueella ja olen vieraillut niillä usein. Mun mielestä aika ankeaa; talot on lähellä toisiaan, suora näkyvyys toisen pihalle. Ei palveluja, ei yksityisyyttä, asukkaina pelkkiä lapsiperheitä. Onhan siellä tosin lapsille paljon seuraa, mutta on se alue liian yksipuolista minun mielestäni.



Tykkään alueista, jotka on muodostuneet ajan kuluessa. Asukkaina monenlaista ihmistä ja perhettä, vanhoja ja uusia taloja, isoja puita, erilaisia pihoja, isot tontit.

mulle nuo uudet pelloille tehdyt alueet on kauhistus! Itse asutaan vanhalla 40-luvun okt-alueella jossa tontit on suuria ja suojaisia. Ja palvelut ja kaupungin keskusta vieressä.

Oli se lapselle täydellinen: paljon kavereita, paljon tilaa, koulut, leikkipuistot ja uimarannat lähellä. En tiedä miltä se aikuisena tuntuisi. Olihan ne naapurit lähellä ja näkösällä, mutta niissä taloissa asui kavereita, joten se oli vaan kivaa. Meidän koti oli pellon reunalla, joten rajanaapureita oli vain kaksi.

Samat perheet siellä enimmäkseen asuu edelleen, lapset on vaan isoja ja pihat on kasvaneet suojaisemmiksi. Kai se hyvä paikka oli, kerran sinne ovat jääneet.

Olin viimeviikonloppuna tutustumassa ko pellolle rakennettuun asuinalueeseen, kun veljeni muutti sellaiselle. Kyllähän sitä tunsi olevansa kuin tarjottimella ja oli kummallista kun oli niin paljon naapureita ja jokaisen keittoöön näki omalta pihalta. Minua myös henk.koht ällötti ko alueiden "idylli", isät tuuppaa työnnettävää ruohonleikkuria ja äidit kastelee uutta nurmikkoa, lapset leikkivät hiekkalaatikolla kypärät päässä ja jokaisella pihalla on leikkimökki tai jos ei ole niin sinne ollaan juuri tuomassa. Kyllä minua ahdisti sellainen.



Olen maalta kotoisin ja lähin naapuri parinsadan metrin päässä. Kaverit kaikki 4km säteellä, eikä se ollut sillon mitenkään paljon. Ei ollut katuvaloja tai jalkakäytäviä, mutta silti ihan turvallista oli talvimyöhällä taskulampun kanssa mennä. Kaverit aina saattoi puoliväliin asti. Lähinpään kaupunkiin 15km, joo autoja piti olla kaksi, mutta mitä sitten. Harrastukset oli kavereiden kanssa yhteisiä, kyydit sovittiin vanhempien kanssa vuoron perään. Yhteisö oli tiivis, vaikka välimatkaa olikin enemmän.



Uudella omakotitalo-alueella lapset liikkuivat kyllä yksinään kavereilta toiselle, mutta ei sielläkään varsinaisia jalkakäytäviä jokapaikassa ollut. Katuvaloilla taas ei tee mitään, kun talot niin tiheässä, että ne valaisevat kyllä ihan riittävästi. Hyrr, en kyllä sellaiselle voisi muuttaa.

Eli ihanaa on asua omakotitalossa ja kiva kun on naapureita ja palvelut, rannat sun muut lähellä. Mutta ei liian lähellä, eli meillä on suht korkea aita ympäri tontin. Jotkut naapurit eivät ymmärrä, mutta sehän on heidän ongelmansa.



En myöskään pidä siitä ajatuksesta, että kaikkien naapurien pitäisi olla "parhaita kavereita" niin kuin jotkut naapurimme selvästi olettavat. Aina pitäisi olla vapaa pääsy toisten tonteille ja taloihin. Meille riittää se että ollaan ystävällisiä ja vaihdetaan muutama sana silloin tällöin. Jos jostain naapurista tulee hyvä ystävä niin kiva juttu, mutta ei väkisin.



Tällaisilla uusilla omakotialueilla täytyy oma yksityisyys ottaa itse ja selvästi osoittaa sitä haluavansa. Jos siis sen sorttinen on, että pitää omasta yksityisyydestään. En myöskään pidä näistä yliharmoonisen näköisistä alueista, joilla jokainen talo on samanlainen ja suunnilleen samanvärinen. :)

niin silloin jo mun mielestä oli aivan liian pieniä tontteja ja päädyttiinkin vanhan talon ostoon ihan sen takia, että saatiin keskustasta talo ja oli "iso (3000 m2) tontti. Nykyään nuo oktalueet ovat mun mielestä ihan järjettömiä. Joka ikkunasta näkee naapuriin sisälle, omalla pihalla ei mitään rauhaa, jos ovat ovat auki niin keskustelut kuuluvat naapuriin jne.