Lue keskustelun säännöt.
Opettajan avautuminen
10.01.2025 |
Työskentelen opettajana ammatillisessa oppilaitoksessa, jossa on yli 1500 opiskelijaa. Pidän työstäni, mutta ajoittain käyn läpi suoranaisia sulan kauhun tuntemuksia seuratessani nykymenoa ja miettiessäni tulevaisuuden yhteiskuntaa. Osaamistarpeita ja työvoiman tarvetta piisaa alalla kuin alalla, mutta pystytäänkö niihin nykytarjonnalla vastaamaan? Enkä puhu nyt määrästä vaan laadusta.
Rajoitetun merkkimäärän vuoksi varsinainen teksti kommenteissa.
Kommentit (438)
Oppitunneilla on erittäin levotonta. Riehumista, huutelua, metelöintiä, luokasta pois syöksähtelyä ("mulle tulee tärkeä puhelu", "mun on pakko mennä vessaan"). Yläkoulussa tällaisen vielä jotenkin ymmärtäisi, mutta puhumme nyt amiksesta, jopa jotkut kolmannen vuoden opiskelijat edelleen käyttäytyvät näin. Ja trust me, kyse ei ole opettajan auktoriteetin puutteesta tai siitä, etteikö kaikkia keinoja olisi yritetty: äänen korottamista, kilikelloja ja jopa pillejä, negatiivisia Wilma-merkintöjä, anelua, uhkailua, moraalisaarnoja, kännykän takavarikointeja, kasvatuskeskusteluja, koulutuspäällikölle kanteluja kaikkea kokeiltu, lukemattomat kerrat, eikä mikään tehoa joihinkin tapauksiin. Kaikki (ennen kaikkea opetus) valuu kuin vesi hanhen selästä. Lisäksi ihan yleiset käytöstavat loistavat poissaolollaan: ei tervehditä opettajaa kun tullaan luokkaan, roskat ja karkkipaperit heitetään lattialle, jalkoja pidetään tuoleilla ja pöydillä, tuoleja potkiskellaan ympäriinsä, luokka jätetään siivottomaan ja ruokottomaan kuntoon pois lähtiessä. Kun sikailusta huomauttaa tai käskee korjata omat jälkensä, saa vastaukseksi haistattelua tai: "Siivooja siivoo sit kumminkin, ei oo mun tehtävä siivota."
Summa summarum: ei kunnioiteta ketään, ei osata kuunnella, lukea eikä kirjoittaa, ei ole minkäänlaisia opiskelutaitoja, ei ole käytöstapoja, mikään somesisältöjen ulkopuolella ei kiinnosta. Se opiskelemansa ala ei kiinnosta ("meidät on pakotettu olemaan täällä!"), oma tulevaisuus ei kiinnosta.
En tietenkään tarkoita kaikkia nuoria: vastapainona on joukko erittäin lahjakkaita, tunnollisia ja motivoituneita nuoria, joille ei tarvitse rautalangasta vääntää yleissivistyksen ja perustaitojen merkitystä. Mutta heistä ei tarvitse pedagogisesta näkökulmasta katsoen huolta kantaa; jotenkin nuo motivoitumattomatkin pitäisi saada motivoitua ja edes vähän kiinnostumaan omasta tulevaisuudesta ja täysivaltaisesta yhteiskunnan jäsenyydestä. Olen huolissani tästä kahtiajaosta EVVK-nuoriin ja huippunuoriin. Kuilu syvenee syvenemistään vuosi vuodelta, ja kaikkein selvimmin tämä näkyy nimenomaan amisnuorissa. Tämä ei ole pirujen seinälle maalaamista vaan perustuu täysin omiin ja kollegoideni kokemuksiin ja havaintoihin. Työskentelemme joka päivä näiden nuorten parissa.
Välillä hymyilyttää, kun lukee ruohonjuuritason työstä täysin vieraantuneiden kasvatustieteilijöiden utopistisia visioita ja fantasiahuuruja siitä, miten Suomen koulutusjärjestelmä tuottaa työmarkkinoille itseohjautuvia ja innovatiivisia moniosaajia ja visionäärejä, jotka ovat rakentamassa tulevaisuuden huippu-Suomea ja viemässä Suomea maailmankartalle. Näillä eväillä tyvestä puuhun nouseminen on varsin kivinen tie, joidenkin kohdalla jopa mahdoton. Joka sukupolvi on katsonut tulevaa kauhistuksella ja päivitellyt sitä, miten pilalle nuoriso onkaan mennyt, mutta tällä hetkellä ollaan mielestäni sellaisessa aallonpohjassa, etten tiedä, miten täältä noustaan vai noustaanko ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi nuoria syyttää, kun töitä esimerkiksi opettajana saa kuitenkin vain jos on sukulaisia päättävässä asemassa. Muiden on turhaa opiskella, ja nuoret tietävät sen.
Tätä se on jo lukionkin puolella. Tai no ehkä jossain Ressun lukiossa nyt ei, mutta muualla tuollainen on aika tavallista. Yliopistoissakin on viime vuosina aloittanut opiskelijoita, joilla on puutteita sisälukutaidossa. Pääsykoeuudistus oli katastrofi.
Niin pitkä teksten etten jaksa lukea referoitko?
Vierailija kirjoitti:
Tätä se on jo lukionkin puolella. Tai no ehkä jossain Ressun lukiossa nyt ei, mutta muualla tuollainen on aika tavallista. Yliopistoissakin on viime vuosina aloittanut opiskelijoita, joilla on puutteita sisälukutaidossa. Pääsykoeuudistus oli katastrofi.
Mitäs luulet, että se on peruskoulussa, jos lukiossa joku harmittelee oppilasainesta Lukioon on pääsääntöisesti aina tulleet henkilöt, joilla on perustaidot kunnossa ja loppu on itsestä kiinni. Peruskoulussa on koko kirjo. En ymmärrä, miksi lukion opettajan palkka on korkempi kuin peruskoulun opettajan, kun lukiossa työ on ihan eri planetaalta. Koulutus aineenopettajilla on sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, aika erikoista on ollut lukea lehdistä uutisia nuorten katoavista kyvyistä ja yleisestä elämänhallinan puutteesta. Sitä vain ihmettelee, mitä näiden kotona oikein tapahtuu ja mitä siellä kouluissa tehdään, että nämä kuitenkin etenevät luokalta toiselle ja lopulta työnantajien päänsäryksi. Tosiaan sekin, millaiseksi maailma näiden käsissä muovautuu.
Vierailija kirjoitti:
Juu, aika erikoista on ollut lukea lehdistä uutisia nuorten katoavista kyvyistä ja yleisestä elämänhallinan puutteesta. Sitä vain ihmettelee, mitä näiden kotona oikein tapahtuu ja mitä siellä kouluissa tehdään, että nämä kuitenkin etenevät luokalta toiselle ja lopulta työnantajien päänsäryksi. Tosiaan sekin, millaiseksi maailma näiden käsissä muovautuu.
Kotona ei osata ehkä auttaa eikä toimia vanhempina.
Valitettvasti nykypäivänä koulu ei pljon pysty tekemään asioiden eteen mitään, kun koulussä on koulukunnottomia, kouluun sopimattomia, niin sairaita ettei osastokaan ota heitä vastaan, koska ei ole hoito vastetta, täysin erityisluokkapaikasta hyötyvät oppilaat yleisopetuksessa jne.
Luuletko, että kukaan luokanopettaja saati aineenopettaja, joka opettaa 100-200 oppilasta, olisi aikaa ottaa huomioon näiden ja kaikkien muisen erityistarpeet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei opettajat tee asialle mitään? Miksi opettajat eivät vaadi muutoksia, ettei tarvitse päästää lukutaidottomia peruskoulun läpi? Miksi ette vaadi resursseja, henkilökuntaa ja aikaa?
Missä on opettajien munat?!
Psykologian alalla Suomi on tunnettu jo kauan maana, jossa on voimakas yliedustus sekä huippulahjakkaissa, että ns. pahnan pohjimmaisissa. Some ja sukupolvenvaihdos kasvattajissa tuovat tämän ilmiön nyt esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, aika erikoista on ollut lukea lehdistä uutisia nuorten katoavista kyvyistä ja yleisestä elämänhallinan puutteesta. Sitä vain ihmettelee, mitä näiden kotona oikein tapahtuu ja mitä siellä kouluissa tehdään, että nämä kuitenkin etenevät luokalta toiselle ja lopulta työnantajien päänsäryksi. Tosiaan sekin, millaiseksi maailma näiden käsissä muovautuu.
Kotona ei osata ehkä auttaa eikä toimia vanhempina.
Valitettvasti nykypäivänä koulu ei pljon pysty tekemään asioiden eteen mitään, kun koulussä on koulukunnottomia, kouluun sopimattomia, niin sairaita ettei osastokaan ota heitä vastaan, koska ei ole hoito vastetta, täysin erityisluokkapaikasta hyötyvät oppilaat yleisopetuksessa jne.
Luuletko, että kukaan luokanopettaja saati aineenopettaja, joka opettaa 100-200 oppilasta, olisi aikaa ottaa huomioon näiden ja kaikkien muisen erityistarpeet?
En luule. Ihmettelen vain, miten peruskoulussa voi edetä yhdeksän vuoden ajan osaamatta edes perustaitoja, kuten uutisista on saanut lukea. Eikö luokalle saa enää jättää? Mitä järkeä koko koulussa enää sitten on, jos oppia ei tarvitse? Muuta kuin säilöä oppilaat vanhempien työpäivän ajan.
En hetkeäkään usko, että kirjoittaja on oikea, pätevä ammatillisten aineiden opettaja. Jos olisi, hän pelkäisi hallituksen 100 miljoonan euron säästöjä ja potkuja.
Oikeasti ammattikoulun opettajat ei kuvittele, että nuorista saadaan yhteiskuntakelpoisia oppivelvollisuutta lyhentämällä. Sen sijaan he ovat huolissaan säästöistä, jotka uhkaa jättää tuhansia amiksen opettajia työttömiksi ja romuttaa ammattikoulujen tason.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkyttävää tekstiä tuo aloitus. En tiennyt että tilanne on noin paha.
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää tekstiä tuo aloitus. En tiennyt että tilanne on noin paha.
Ei kannata uskoa kaikkea lukemaansa. Kyseessä tuskin on opettaja, jo käytetty kieli ja väärät termit sen kertovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma ja ihmiskunta ovat pilalla, tuhoon tuomittuja.
Aloitin yliopiston vähän vanhemmalla iällä. Mulla on jo aiempi yliopistotutkinto, jonka aloitin heti, kun pääsin lukiosta. Kun vertaan sitä meidän silloista opiskeluporukkaa nykyiseen, ero on valtava esim. kirjoitustaidossa sekä keskittymisessä. Ryhmässä tehtävien tekeminen tuntuu hankalalta just puhelimien vuoksi ja joudun jatkuvasti huomauttamaan oikeinkirjoituksesta enkä usein edes kehtaa. Ärsyttävää. Sama meno siis yliopistossa.
Kyllä ne sitten 9 luokalla herää opiskelemaan ei huolta.Pitää päästä amiksern
Onko tämä sitä sukupolvea jo, joille puhelin on annettu 5-vuotiaana ja sen kanssa ovat kasvaneet?
Ei opetusministeri ole niille nuorille pistänyt älylaitetta kouraan lapsena. Murros tuli Sipilän hallituksen aikaisena opetuksen halpuuttamisena. Sitten iPhone 5 tuli myyntiin 10 vuotta sitten ja totta ihmeessä se piti hankkia joka piltille, ettei joudu kiusatuksi päiväkodissa ja koulussa. Tuskinpa vanhemmatkaan heille ole mitään kirjoja lukeneet.
Yleensä menee yksi yhteen tuo puhelimen kanssa eläminen niin lapsilla kuin vanhemmilla. Sitten on niitä, jotka ihan oikeasti lukevat vaikka ilmaisia e-kirjoja Gutenberg Projectista. He ovat yleensä niitä, joille on kotona luettu ja näkevät vieläkin vanhempiensa lukevan. Taitotasoerot ovat valtavat. Eikä parane haukkua erivärisiä oppilaita.
Heistä löytyy nykyään niitä, joiden vanhemmat oikein odottavat menestystä. Kiinalaistaustainen lähti lukemaan fysiikkaa, kurdi opiskeli kätilöksi ja a rabi kauppatieteitä. Heidän vanhempansa tietävät, että entisessä kotimaassaan eivät pystyisi kouluttamaan lapsiaan samalla tavalla kunnolla.
Miksi faktat saa alapeukkua? Ihan oikeat ammattikoulujen opettajat on kaikki kauhusta kankeita, kun hallitus on tuhoamassa ammatillista koulutusta.
Tässä oikeiden opettajien näkemyksiä: https://www.opettaja.fi/ajassa/taas-heittopussina/
Opiskelijoiden tietämys- ja osaamistaso on 10-15 vuodessa romahtanut niin dramaattisesti, että sitä on vaikea uskoa. Vielä sitä edeltävänä aikana amikseenkin vielä hakeutui porukkaa, jolla oli jotakuinkin kohtalaiseksi katsottava yleissivistys ja perustaidot. Nämä nykyajan Tiktok-nuoret ovat niin kuutamolla ihan perusasioistakin, ettei sitä uskoisi, ellei omin silmin näkisi. Yleissivistyksen taso on monilla tasan nolla. Ei muisteta kuukausia, vuoden päivien määrää, ilmansuuntia, tavallisia mittayksiköitä, mantereiden nimiä, Euroopan maita. Ei osata perusmatematiikkaa yhteen- ja vähennyslaskua edemmäs jo kerto- ja jakolaskun hahmottaminen tuottavat suuria vaikeuksia. Yhtäkään kaunokirjallista teosta ei ole koskaan luettu (ajatuskin kauhistuttaa). Historia on täyttä mustaa pimeää: ei tiedetä yhtään mitään esimerkiksi maailmansodista tai Suomen yleisestä historiasta. Viime itsenäisyyspäivän alla eräs jopa ihmetteli ääneen, että mitä se itsenäisyys niinku on ja miksi sitä niinku pitää erikseen juhlistaa (oli kyllä silti mielissään pitkästä viikonlopusta, kun itsenäisyyspäivä osui perjantaille).
Monet jopa kerskailevat tietämättömyydellään ja pitävät jonkinlaisena hyveenä sitä, etteivät osaa (tai heidän ei tarvitse) muuta kuin kuluttaa somesisältöjä aivottomasti. Kaikki kannetaan kuitenkin eteen hopeatarjottimella, joten miksi vaivautua? Monet ovat ikään kuin heittäytyneet sen ajatuksen varaan, että koska oppivelvollisuus, opettajat kyllä jotenkin automaattisesti luotsaavat heidät läpi kaikesta heidän itsensä tarvitsematta laittaa tikkua ristiin minkään eteen. Kiitos tästä kuuluu sinulle, erinomaisen mahtava ex-opetusministerimme Li Andersson. Jos inkompetenssista jaettaisiin Nobeleita, olisi Li aika vahvoilla.
Joka ikinen sekunti, kun nuoria ei erikseen pakota keskittymään johonkin muuhun, viettävät he aikansa naamat liimattuina kiinni puhelimen näyttöön. Kun oppitunnin aikana puhuttelee jotakuta nimellä esimerkiksi esittäen kysymyksen, luodaan opettajaan mustanpuhuvia katseita ("side-eye"), että kehtaatkin häiritä sometustani, kulahtanut kurppa. Mitään tehtäviä ei jakseta koskaan tehdä (tai niitä tehdään hampaat irvessä), mitään opettajan antamia tekstejä ei jakseta lukea kahta virkettä pidemmälle ("en mä tajua täst mitää"). Opetusvideota saatetaan vääntäytyä vilkaisemaan noin puoleksi minuutiksi, mutta jos aihe ei ole riittävän viihdyttävä, katse siirtyy takaisin puhelimeen. Jos sometusdopamiinivirta ehtyy hetkeksikin, käynnistyvät vieroitusoireet. Jos jotain joskus jaksetaan vaivautua ihan tekemäänkin, se unohdetaan sen siliän tien, kun tehtävä palautetaan ja luokasta ulos lähdetään. Kun opettaja seuraavan tunnin aluksi yrittää viritellä kertauskeskustelua edellisen tunnin aiheesta, kukaan ei muista tuon taivaallista siitä, mistä on puhuttu. Ihmetellään jopa, että pitikö siitä jotain muka muistaakin.