Muita jotka tekivät ihan väärän valinnan opintojen suhteen?

Ja tällä hetkellä olen taas työttömänä enkä todellakaan tiedä mitä elämälläni tekisin. Työkkäri ei todellakaan myönnä rahoitusta uusiin opintoihin.

Ap

On kuitenkin parempi katua tehtyä kuin tekemätöntä. - Kyllä itseänikin harmittaa olla työtön yleisesti ihan hyvästä tutkinnosta huolimatta; tai ehkä juuri siksi.

Sana juttu parisuhdekumppani löytämisen kanssa. Tutkinto hyvä, kokemustakin jonkin verran (, jitta sutä saisi lisää pitäisi olla kikemusta) ja luulo siitä, että oisin minin tavoin hyvä.

Mutta nnin vain työttömänä ja vailla parisuhdetta saan yksin tallustaa kun työssä olevat ja lähes kaikki kaverini ovat pariutuneet viettää aikaa keskenään....

Minä. Menin opiskelemaan alaa jolla piti olla helppo työllistyä, katinkontit. Olin pitkään työttömänä koska en saanut sen alan töitä ja lopulta sitten kun töitä sain niin se on ihan kaukana siitä johon minulla on koulutus eikä palkka päätä huimaa.

Mä opiskelin alun perin generalistitutkinnon ihan sillä perusteella että se (muka) työllistää ok-palkka töihin ja sopii naisille (meilläpäin se oli tarkkaa ettei väärän sukupuolen töihin mene). Noh. Työllistyin ruohonjuuritasolle miniminipalkka töihin jotka oli kuolettavan tylsiä. 

Sit vaihdoin alaa "miesten" alalle, jossa pitäs olla täystyöllisyys ja hyvä palkka. Noh. Tuli tämä vtun suhdanne, ei oo töitä. Se positiivista et tällä kertaa työ on mielekästä, eikä mitään kiduttavaa sontaa. 

Minä myös. Opiskelin ammattikorkeassa kaksi vuotta ja totesin, että jos ei tässä alkuvaiheessakaan enää riitä motivaatio aiheeseen ja alaan, niin ei se riitä jatkossakaan saati työnhakuun tulevaisuudessa. Oli ihan hyvä päätös, mutta toki harmittaa ensikertalaisuusedun menetys ja toisaalta se että nyt ei ole mitään tutkintoa, enkä tiedä mitä lähteä seuraavaksi opiskelemaan. Pääsykoerumba ei myöskään houkuta. Musta tuntuu että aika monet ostaa sian säkissä kun menevät opiskelemaan ihan eri mielikuvalla kuin mitä ala sitten oikeasti on.

Minäkin tunnustan. En osannut ajatella palkkatason merkitystä ollenkaan enkä kovin hyvin myöskään työn kuormittavuutta ja nyt 49 - vuotiaana noin kolmannen burn outin jälkeen olen vihdoin ymmärtänyt että mun on pakko vaihtaa alaa tai ainakin vähentää työtuntimäärääni. Miten, se onkin vähän vaikeampi kysymys. 

Onko ideoita, vertaistukea mitä sitten seuraavaksi? Onko esim. Ammatinvalintapsykologista ollut kenellekään täällä hyötyä?

Vierailija kirjoitti:

Onko ideoita, vertaistukea mitä sitten seuraavaksi? Onko esim. Ammatinvalintapsykologista ollut kenellekään täällä hyötyä?

Mä kävin tuolla kun ekaa kertaa kriiseilin. Olin aivan tylsistynyt entiseen tstonäpyttelyyn enkä hahmottanut mitään suuntaa mihin amk-tutkintoni kanssa olisin mennyt. Opiskelin töiden ohessa yliopistossa. Tuumailin, et jospa opiskelisin teknisen alan duunariksi, mutta ammatinvalintapsykologi ajatteli etten viihtyisi siellä. 

Noh, aikaa kului enkä työllistynyt järkevästi. Koronatyöttömyyksissäni menin taas työkkäriin ja pohdin duunariksi opiskelua. Virkailija kovasti puhui hoitoalasta koska sehän se naisille sopii. En oikein lämmennyt ja lähdin sitten sinne tekniikan alan duunariksi opiskelemaan. 

Se oli nappivalinta. Mukava työ joka sopii mulle. 

En siis saanut oikein palvelua työkkäristä kummallakaan kerralla, mutta onneksi lopulta kuuntelin itseäni 

Käsi nousee virheen merkiksi täälläkin. Neljä vuotta amk:a, jääräpäänä runnoin opinnot loppuun, vaikka tiesin jo ensimmäisen vuoden lopussa, ettei ole minun alani kuitenkaan. Ei vain ollut motivaatiota hakea muuallekaan. Ko. alan töissä en ole ollut ikinä. Alaa sivuava yrittäjyys kiinnostaisi, mutta Suomessa on sentyyppistä yritystä aivan turha perustaa. Kuluja on liikaa, asiakaskunta aivan liian suppea ja ulkomaille myyminen on törkeän kalliiden rahtikulujen takia mahdotonta. 

Salaa toivoin, että oikeistohallitus tekisi yrittämisen tässä maassa vihdoin kannattavaksi, mutta vitunmarjat. Niitä mulkeroita ei kiinnosta muu kuin lyötyjen lyöminen. Onneksi en sentään äänestänyt, vtuttaisi vielä enemmän.

Voi kyllä, sama kävi. Otin vielä optimistisena opintolainaa. Kunpa olisin vaan käynyt amiksen, kun tiesin ettei minusta ole pänttäämään. Mutta ei kun piti hakata päätä seinään. No oppirahoja

nykyään teen hanttihommia pienellä palkalla eri alalla ja tykkään oikeasti! Eli loppu hyvin kaikki hyvin.

Olisi sittenkin pitänyt mennä opiskelemaan lakia, kun kerran pääsin.

Mutta ehei, sitä piti olla uhmakkaan itsenäinen oman tiensä kulkija ja valita toisin, kuinkas muutenkaan.

Fiksua, perin fiksua.

Vierailija kirjoitti:

Ja tällä hetkellä olen taas työttömänä enkä todellakaan tiedä mitä elämälläni tekisin. Työkkäri ei todellakaan myönnä rahoitusta uusiin opintoihin.

Ap

kyllähän sä saat opintotukea jos aloitat ammattikoulussa. Siis minkä tahansa ammattikoulutusen, vaikka lähihoitaja, rakennusala, yms. Sen kun vaan haet ja alotat. Siinähän ei ole ylärajaa miten paljon voi opiskella ja saada opintotukea?

Opiskelin väärää alaa yliopistossa, tai no en tiedä oliko varsinaisesti väärä ala, mutta olin itse vääränlainen. Tuolla alalla verkostoituminen on kaiken a ja o ja minä en osannut sitä. Nyt teen duunarin töitä pienellä palkalla, mutta eipä elämä muutenkaan mennyt niinkuin ajattelin, että ei väliä.

Opiskelin ensin diplomi-insinööriksi mutta vaihdoin sitten lääkärin opintoihin. Vaihtaminen kannatti ainakin omalla kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Onko ideoita, vertaistukea mitä sitten seuraavaksi? Onko esim. Ammatinvalintapsykologista ollut kenellekään täällä hyötyä?

En tiedä ideoista tai vertaistuesta mutta itse käynyt kahdesti ammatinvalintapsykologillakin ja kummallakin kertaa on tullut tukea just sille alalle ja koulutustasolle mikä itsellekin tuntuu oikealta, mutta sepä ei enää ole mahdollista. Tuon ekan psykan jälkeen opiskelin +30-vuotiaana jo toisen ammatin ns ruohonjuuritasolle jolla piti olla 100% työllisyys (eipä ollut!) ja mikä oli sekin ihan väärä ala itselle, mutta niin ne on kaikki. Nyt alkaa sitten olla kroppa aika sökö eli uutta pitäisi keksiä kun töissä pitäisi vissiin vielä se 20 vuotta jaksaa. Tuskinpa sitä eläkkeelle ennen 70-vuotispäivää pääsee.. Hautaan todennäköisemmin.

Harmittaa niin, mun olisi pitänyt mennä nuorena lukioon ja jatkaa yliopistoon eikä kuunnella yhtään sitä mäkätystä, että työ kuin työ ja pääasia että töitä on.

Olen itselleni väärissä opinnoissa tällä hetkellä. Ihmisten kanssa työskenteleminen, vuorovaikutus jne. avainasemassa ja itseäni ei voisi enää vähempää kiinnostaa. Olen enemmän introvertti ja väsyn kaikenlaisesta yhdessä vatvomisesta, mitä opinnoissa tehdään vaikka millä mitalla. Kanssaopiskelijat on lähes kaikki ihan erilaisia luonteeltaan kuin minä, extrovertteja, puhuvat paljon, aina jotain sanottavaa. Ja hei, ryhmätöitä joka kurssilla. En enää jaksa. 

Opiskelin yhden yliopistotutkinnon turhaan. Tilastojen mukaan alalta työllistytään hyvin mutta olin joku tilastotappio. TE-toimisto myönsi luvan uuden tutkinnon opiskeluun työttömyysetuudella kun työttömyyttä oli takana jo niin paljon. Nyt töissä uudella alallani. 

Olen tehnyt monta väärää valintaa opiskeluissa. Osa oli vääriä aloja ja keskeytin opinnot. Osa taas oli minulle liian vaikeita ja keskeytin opinnot. Nyt sitten olen vailla mitään tutkintoa enkä tule sellaista ikinä saamaan.

Aina voi onneksi valita uusiksi. Tein itsekin taidealan tutkinnon, parin vuoden töiden etsimisen jälkeen hain yliopistoon, työllistyin ekasta opintojen työharjoittelusta, sain vakiviran ja tein työn ohessa tutkinnot loppuun. 

Yleensä asia menee niin, että arvostetuimmat ja parhaan toimeentulon tarjoavat opiskelualat ovat halutuimpia. Jos todistus ei ole kovin hyvä, joutuu tyytymään toisenlaisiin aloihin, vaikka yliopistoon pääsisikin. 

Itse en päässyt haluamaani opiskelupaikkaan ja suoritin "yleispätevän" yliopistotutkinnon. Ongelma on se, ettei tutkinto anna etulyöntiasemaa mihinkään työtehtävään. Niin tai näin, olen tehnyt erilaisia keskipalkkaisia toimihenkilöhommia, vaikka näitä töitä voisi tehdä ilman korkeakoulututkintoakin.