Lue keskustelun säännöt.
Miksi minun kuuluisi mennä mukaan miehen kummilapsen synttäreille?
03.01.2025 |
Emme edes ole tekemisissä. Mies sanoi, että laittaa kalenteriin tuon päivän ja mennään yhdessä. Sanoin, että en aio osallistua. No, mies loukkaantui.
Kommentit (44)
Ehkä ajattelee että olisi kiva pariskuntana kyläillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et tietenkään mene, jos sinua ei ole kutsuttu.
Siellähän saattaa olla kakkua tarjolla, luulisi kiinnostavan.
Onko mies muutenkin yliherkkä tyhjästä suuttuja?
No älä mene, mitäs sitä täällä toitotat🤦
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraavaksi pyytää ostamaan lahjan. Se on naisten hommia. Kuulemma.
Vierailija kirjoitti:
Onko mies muutenkin yliherkkä tyhjästä suuttuja?
On. Suuttui kun exän kanssa olin viikon kalareissulla Lapissa. Itse ei ole sinne kumminkaan vienyt, ei edes kalasta minun mieliksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu joku jo lahjasta kysyi. Joka vuosi sama homma. 23 joulukuuta tulee kysymys "ootko hei muuten hankkinut X jonkun lahjan" ... EN. Miten edes kehtaa...
En minäkään ole käynyt miehen sukulaiskutsuilla. He eivät ole minun sukulaisiani, enkä tässä iässä ala leikkiä mitään miehen suvun miniää. Sellainen kuului 100 v takaiseen maalaisyhteiskuntaan, jossa nuorikko muutti häuden jälkeen asumaan miehen kotitaloon käytännössä anopin piiaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole käynyt miehen sukulaiskutsuilla. He eivät ole minun sukulaisiani, enkä tässä iässä ala leikkiä mitään miehen suvun miniää. Sellainen kuului 100 v takaiseen maalaisyhteiskuntaan, jossa nuorikko muutti häuden jälkeen asumaan miehen kotitaloon käytännössä anopin piiaksi.
Eikä miehesi käy kanssasi sinun sukulaistesi luona, koska he eivät ole hänen sukulaisiaan. Okei. Entä kummanko sukuun lapsenne kuuluvat?
Meillä oli kerran tilanne, että olimme jo naimisissa ja vakiintunut perheellinen pariskunta (vieläkin yhdessä). Yksi läheinen tuttavapariskunta pyysi vain miestä kummiksi ja minut sivuutettiin täysin. Kuitenkin odotettiin panostusta myös minun puoleltani. Mieheni oli varma, että he pyytää myös minut. Vaan ei pyytäneet. Välithän tuossa viileni ja mies loukkaantuu joka kerta, kun en lähde juhliin. Miksi lähtisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole käynyt miehen sukulaiskutsuilla. He eivät ole minun sukulaisiani, enkä tässä iässä ala leikkiä mitään miehen suvun miniää. Sellainen kuului 100 v takaiseen maalaisyhteiskuntaan, jossa nuorikko muutti häuden jälkeen asumaan miehen kotitaloon käytännössä anopin piiaksi.
Eikä miehesi käy kanssasi sinun sukulaistesi luona, koska he eivät ole hänen sukulaisiaan. Okei. Entä kummanko sukuun lapsenne kuuluvat?
Mies saa itse päättää, käykö minun sukulaisteni luona.
Minun lapseni kuuluvat minun sukuuni. Miehen lapset kuuluvat miehen sukuun.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kerran tilanne, että olimme jo naimisissa ja vakiintunut perheellinen pariskunta (vieläkin yhdessä). Yksi läheinen tuttavapariskunta pyysi vain miestä kummiksi ja minut sivuutettiin täysin. Kuitenkin odotettiin panostusta myös minun puoleltani. Mieheni oli varma, että he pyytää myös minut. Vaan ei pyytäneet. Välithän tuossa viileni ja mies loukkaantuu joka kerta, kun en lähde juhliin. Miksi lähtisin?
Onko se jotenkin itsestään selvää ja odotettua, että pariskunnasta molemmat ovat samojen lasten kummeja? Tunnen kyllä lapsia, joiden kummi on vain toinen aviopuolisoista enkä ole pitänyt sitä mitenkään outona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole käynyt miehen sukulaiskutsuilla. He eivät ole minun sukulaisiani, enkä tässä iässä ala leikkiä mitään miehen suvun miniää. Sellainen kuului 100 v takaiseen maalaisyhteiskuntaan, jossa nuorikko muutti häuden jälkeen asumaan miehen kotitaloon käytännössä anopin piiaksi.
Kamala ajatusmaailma. En tiedä ketään jotka jaottelee sukulaiset tuolla tavalla. No, tunnenkin vain normaaleja ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kerran tilanne, että olimme jo naimisissa ja vakiintunut perheellinen pariskunta (vieläkin yhdessä). Yksi läheinen tuttavapariskunta pyysi vain miestä kummiksi ja minut sivuutettiin täysin. Kuitenkin odotettiin panostusta myös minun puoleltani. Mieheni oli varma, että he pyytää myös minut. Vaan ei pyytäneet. Välithän tuossa viileni ja mies loukkaantuu joka kerta, kun en lähde juhliin. Miksi lähtisin?
Onko se jotenkin itsestään selvää ja odotettua, että pariskunnasta molemmat ovat samojen lasten kummeja? Tunnen kyllä lapsia, joiden kummi on vain toinen aviopuolisoista enkä ole pitänyt sitä mitenkään outona.
No itse ainakin pidän erittäin outona, jos ollaan muutenkin tekemisissä paljon keskenään.
Mun mies kerran kans huusi mulle, että luulenko mä, että häntä kiinnostaa tulla kummilapseni juhliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole käynyt miehen sukulaiskutsuilla. He eivät ole minun sukulaisiani, enkä tässä iässä ala leikkiä mitään miehen suvun miniää. Sellainen kuului 100 v takaiseen maalaisyhteiskuntaan, jossa nuorikko muutti häuden jälkeen asumaan miehen kotitaloon käytännössä anopin piiaksi.
Eikä miehesi käy kanssasi sinun sukulaistesi luona, koska he eivät ole hänen sukulaisiaan. Okei. Entä kummanko sukuun lapsenne kuuluvat?
Mies saa itse päättää, käykö minun sukulaisteni luona.
Minun lapseni kuuluvat minun sukuuni. Miehen lapset kuuluvat miehen sukuun.
Ahaa, teillä ei ole yhteisiä lapsia. Olette ihana perhe.
Harmi kun ryhdyin itse kummiksi. Nykyään on vain juhlaa juhlan perään ...
Vierailija kirjoitti:
Harmi kun ryhdyin itse kummiksi. Nykyään on vain juhlaa juhlan perään ...
Älä osta mitään lahjoja. Tai korkeintaan lasten raamattu.
Ei kummi ole mikään lahja-automaatti.
Teillä on varmaan loistava tulevaisuus parisuhteessa...