Muistui mieleen tämäkin katkeruuden pala

Espoon Omniassa aikoinaan kauan sitten sarjakuvapiirtäjänä jonkinlaista pientä huomiota saanut tuntiopettaja teetätti kurssoin kuuluvana pienen kirjallisen työn johon ei nyt kuitenkaan yksi aanelonen riitänyt vastaukseksi. Meitsi näki oikein vaivaa tehtävän eteen; etsin asiakirjaan mallin, jonka toteutin omassa työssäni ihan itte wordin avulla (malli ei siis ollut suoraan pdf:nä täytettäväksi tarjolla), kirjpitin tekstit, tulostin (ei voinut lähettää s-postina pdf-versiona) paperille, hankin tuotokselleni muovikannet johon arkit reiitettyinä sidoin ja toimitin sille .....

No, arvatkaapa miten se äijä palautti työni... niitattuna ilman kantta.

No, köyhä se oli sekin sarjskuvapelle lun piti opiskelijalta varastaa! Kun tehtävä palautettiin arvosteltuna, sen äijän osuus oli tämän kurssin osalta päättynyt, palauttaja oli kurssin vastuuvetäjä.

Mua siis sylettää se äijä vieläkin! Varsinainen kekkuloija! 

Arvosanaksi sain hyvä, mikä taisi olla ko kurssin oppilaiden yleistä linjaa parempi!