Lue keskustelun säännöt.
Kummilasten välinpitämättömyys
02.01.2025 |
Miksi 30-50 vuotiaat eivät välitä tädeistään tai kummeistaan edes yhtä kertaa elämässä? Joulutoivotus tai soittaminen tai edes 60v päivien muistaminen olisi kiva juttu, kun omia lapsiakaan ei ole. Heitä on kyllä muistettu!
Kommentit (54)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan aiheesta kirjoitus on. Olen omille lapsilleni opettanut, että nyt, kun asuvat omillaan, esim. jouluna pitää muistaa kummitätiä ja -setää. He muistivat monta vuotta lapsiani syntymäpäivä- ja joululahjoin. Vastavuoroisuus pitää opettaa lapsille käytöstapana muiden joukossa. Harva nuori itse asiaa tajuaa, ellei vanhemmat opeta.
Syntymäpäivistä olen sitä mieltä, että jos haluaa muistamista, lähettää kutsut ja järjestää juhlat. En itsekään muista kaikkien syntymäpäiviä, jollei juhlakutsua kuulu. Osa 50- tai 60-vuotiaista ei halua juhlia syntymäpäiviään.
Aloitus täyttä asiaa. Mielipide muodostuu yksinomaan omista kokemuksista. Vanhemmilla olisi asiassa jonkinverran syytä " opettaa"....
Kuummilasta olen kyllä muistanut, ehkä enemmän ollessaan pieni, hän ei koskaan ota yhteyttä paitsi nyt mennessään naimisiin. Tekstarilla tuli tilinumero.
Vastasin viestiin toivottaen onnea, rahaa en antanut.
Varmaan riippuu siitä minkä verran nämä tädit sekä kummit ovat olleet näiden lasten elämässä mukana. En tarkoita mitään muodollista muistamista syntymäpäivinä tai jouluna, vaan sitä, että ollaan tekemisissä muutenkin.
Omat kummini ovat minulle aika vieraita. Tuntuisi vähän oudolta soitella tai lähetellä joulukortteja ihmisille, joiden kanssa ei olla pidetty minkäänlaista yhteyttä vuosikymmeniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ole ollut kovin läheinen kummieni kanssa ja se harmittaa jälkikäteen. Nyt aikuisena olen lähettänyt heille joulukortit, viestitellyt kuulumisia ja käyty omien lasten kanssa kerran kylässäkin.
Enemmän harmittaa oman lapsen puolesta, kun kummit eivät juurikaan pidä yhteyttä (yhtä kummia lukuun ottamatta). Toisen lapsen kummit pitävät yhteyttä ja muistavat lasta.
En itsekään ole täydellinen kummi mutta muistan merkkipäivinä ja laittelen viestejä yms.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole ollut kovin läheinen kummieni kanssa ja se harmittaa jälkikäteen. Nyt aikuisena olen lähettänyt heille joulukortit, viestitellyt kuulumisia ja käyty omien lasten kanssa kerran kylässäkin.
Enemmän harmittaa oman lapsen puolesta, kun kummit eivät juurikaan pidä yhteyttä (yhtä kummia lukuun ottamatta). Toisen lapsen kummit pitävät yhteyttä ja muistavat lasta.
En itsekään ole täydellinen kummi mutta muistan merkkipäivinä ja laittelen viestejä yms.
Pidithän lastesi kummeihin yhteyttä ja muistit, tai autat lapsiasi muistamaan kummeja heidän synttäripäivinään sekä jouluisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tädit ja kummit, ym. on sellaisia, joita ei ole itse valinnut elämäänsä. Välttämättä ei ole mitään samoja arvoja, tms., aikuisena elämästä on kumminkin jo muotoutunut omannäköinen, mikä voi olla hyvin erilainen kuin mihin on lapsena "opetettu". Viisikymppiselläkin lapsuus oli aika erilaisessa maailmassa missä elämme nyt ja ihan ihme haihatusta vihjata tässä ketjussa että vanhemmat vielä aikuiselle jälkeläiselleen yrittäisivät "opettaa" tapoja tms. asioita. Ei, se aika meni jo sillä kertaa kun tuli täysi-ikäiseksi ja päättää itse omasta elämästään.
Kummin tehtävä on olla kasteen todistaja. Ja tukena lapsen kristillisessä kasvatuksessa.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan riippuu siitä minkä verran nämä tädit sekä kummit ovat olleet näiden lasten elämässä mukana. En tarkoita mitään muodollista muistamista syntymäpäivinä tai jouluna, vaan sitä, että ollaan tekemisissä muutenkin.
Omat kummini ovat minulle aika vieraita. Tuntuisi vähän oudolta soitella tai lähetellä joulukortteja ihmisille, joiden kanssa ei olla pidetty minkäänlaista yhteyttä vuosikymmeniin.
No kumpi osapuoli on ollut " pitämättä" yhteyttä...kolikossa on kaksi puolta...
No tämä vanhentunt pakkopulla riitti voitaisiin jo lopettaa. Olit nyt jonkun kummi tai et, soitatko sinä ihmiselle jonka kanssa et ole ollut missään tekemisissä 30 vuoteen? Kovasti tämä turhake systeemi herättää edelleen tunteita puolin ja toisin, ihmettelen!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä lopetin kaiken yhteydenpidon kummeihini aikuisiällä. Kummisetäni on mukava, mutta en ole elämäni aikana montakaan sanaa hänen kanssaan vaihtanut. Kummitätini (hänen vaimonsa) sen sijaan on aina ollut inhottava minua kohtaan. Lapsuudesta en juuri häntä muista. Kävi syntymäpäivilläni ja oletettavasti toi lahjan, mutta mitään yhteyttä tai läheisyyttä ei välillämme ollut.
Kun tulin teini-ikään, hän alkoi suhtautua minuun todella ikävästi. Tätä jatkui pitkälle aikuisuuteen. Jokainen yhteydenotto sisälsi jos jonkinlaista v*ttuilua tai piilosellaista. Jossain vaiheessa sitten päätin, että nyt riittää. Olin vaihtanut puhelinnumeroa ja kielsin äitiäni antamasta sitä hänelle.
Tästä on jo monta vuotta, mutta edelleen olen onnellinen, että en ole hänen kanssaan tekemisissä. Kummisetäni takia harmittaa, mutta ei minulla oikeastaan häneen ollut sidettä, kun vaimonsa hoiti yhteydenpidon.
Vierailija kirjoitti:
Tädit ja kummit, ym. on sellaisia, joita ei ole itse valinnut elämäänsä. Välttämättä ei ole mitään samoja arvoja, tms., aikuisena elämästä on kumminkin jo muotoutunut omannäköinen, mikä voi olla hyvin erilainen kuin mihin on lapsena "opetettu". Viisikymppiselläkin lapsuus oli aika erilaisessa maailmassa missä elämme nyt ja ihan ihme haihatusta vihjata tässä ketjussa että vanhemmat vielä aikuiselle jälkeläiselleen yrittäisivät "opettaa" tapoja tms. asioita. Ei, se aika meni jo sillä kertaa kun tuli täysi-ikäiseksi ja päättää itse omasta elämästään.
Kummiudesta on aika vaikea kieltäytyäkään. Syyt ovat sukulaisuus muutenkin tai ystävyys tai mukava perhetuttavuus tmv., mutta syy pyytää kummiksi on usein lapsen vanhempien tahto/toive/päähänpisto/osoitus miten tärkeää heille on saada lapselleen juuri henkilö x kummiksi. Noh, sitten siitä seuraa hirveää, sosiaalista vääntöä kuka muistaa ja ketäkin, mutta voit olla varma ettei useimmalle kummille ole erityisen hauskaa pitää yksipuolista suhdetta johonkin räkänokkaan. Jos lapsen vanhempikaan ei osaa kiittää saati neuvoa kiitoksen tärkeyttä kummille, niin kyllä suurin osa kummeista jättää roolinsa pikku hiljaa muutenkin. Ja jos joku kummi jaksaa muistaa jotakin rahapulassa kituvaa , opiskelevaa kummilastaan siihenkin tulee loppu, jos kummilapsi ei osaa kiittää. MInä tein myös muutoksen testamenttiini, ettei kummilapsille yhtään mitään. JOssakin vaiheessa päätin aika kivat summat heille, mutta heidän aikuisuus on näyttänyt että aika p...apäitä ovat ja itsekkäitä. Hyvät tavat saattavat joskus tuottaa hyvänkin koron aikanaan, jota harva miettii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole ollut kovin läheinen kummieni kanssa ja se harmittaa jälkikäteen. Nyt aikuisena olen lähettänyt heille joulukortit, viestitellyt kuulumisia ja käyty omien lasten kanssa kerran kylässäkin.
Enemmän harmittaa oman lapsen puolesta, kun kummit eivät juurikaan pidä yhteyttä (yhtä kummia lukuun ottamatta). Toisen lapsen kummit pitävät yhteyttä ja muistavat lasta.
En itsekään ole täydellinen kummi mutta muistan merkkipäivinä ja laittelen viestejä yms.
Pidithän lastesi kummeihin yhteyttä ja muistit, tai autat lapsiasi muistamaan kummeja heidän synttäripäivinään sekä jouluisin.
Totta kai pidän- siksipä se onkin erikoista, että he eivät sitten muista lasta.
Tänäkin vuonna olen toivotellut hyvät syntymäpäivät, myös lapsi laittanut omasta kännykästään viestin. Jouluna, uutena vuonna jne.
Ei ole mitään riitoja taustalla, ei toki olla niin läheisissä tekemisissä kuin ennen mutta ollaan kuitenkin viestitelty muita asioita jne.
Siksipä tämä onkin erikoista. Kyllä tuo on esiteini-ikäiselle lapselle vaikea ymmärtää miksi sisaruksen kummit muistaa mutta hänen ei. Luulee itsessään olevan vikaa, herkässä iässä kun on.
Kaffebulla kirjoitti:
Kummin tehtävä on olla kasteen todistaja. Ja tukena lapsen kristillisessä kasvatuksessa.
Eiköhän viisikymppisen "kasvatus" ole jo aika kaukana takanapäin...
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Kummin tehtävä on olla kasteen todistaja. Ja tukena lapsen kristillisessä kasvatuksessa.
Eiköhän viisikymppisen "kasvatus" ole jo aika kaukana takanapäin...
Tässähän juuri puhuttiin lapsen kasvatuksesta kristillisiin arvoihin!
Eipä silti ei ole nämä kristilliset arvot auenneet vanhemmillekaan. Halutaan vain tavan vuoksi sakramentit vaikkei niillä ole syvempää merkitystä heille. Kaste, rippi, vihkiminen ja hautaus kristillisesti kuitenkin halutaan vaikkei uskota raamatun oppeihin.
Kummeudella ei ole juuri mitään tehtävää, kun uskonnollisuus poistetaan.
Jälleen jouluna muistettu kummilapsia lahjoin, mutta keltään kolmesta ei tullut kiitosta, ei edes vanhemman kautta.
Kaffebulla kirjoitti:
Kummin tehtävä on olla kasteen todistaja. Ja tukena lapsen kristillisessä kasvatuksessa.<<< siihen asti kun rippikoulu käyty. Kiva ei kummina ollut : lapsi pienenä aina hoiidossa ja isompana käsi ojoissa rahaa syntymäpäivänä ja Jouluna.Lopetin homman rippikouluun.Kun alle 18v.sai lapsen olisi lapsen hoitoontuonnut,ei kiitos!
Minulla on 2 kummipoikaa joita olen huomioinut aikoinaan erityisesti kun olivat pieniä. He ovat olleet fyysisesti kaukana n 400 km päässä joten en ole heitä paljoa tavannut muutakuin jossain yksittäisissä juhlissa enkä ole mikään ns "lapsi-ilminen" joten en ole heidän kanssaan tutustunutkaan paremmin. Rippi- ja yo lahjat ja juhlat on hoidettu. Jouluntoivotukset ym hoidan heille samalla kun heidän vanhemmille. Toinen poika jäi yo muistamisen jälkeen, toinen kun valmistui ensimmäiseen ammattiinsa. Tämä päätös ihan siksi koska he itse eivät KOSKAAN edes kiitä muistamisesta (jos sitä ei ole heille käteen ollut antamassa, vaan on esim lähettänyt postissa lahjan tai rahaa pankkitilille) eivätkä ole omatoimisesti olleet minuun KOSKAAN missään yhteydessä.
Itse 70 luvun alussa syntyneenä hyvin tältäosin kasvatettuna, muistan edelleen kahta kummitätiäni.
Täti laittaa nyt korkin kiinni.