Lue keskustelun säännöt.
Kummilasten välinpitämättömyys
02.01.2025 |
Miksi 30-50 vuotiaat eivät välitä tädeistään tai kummeistaan edes yhtä kertaa elämässä? Joulutoivotus tai soittaminen tai edes 60v päivien muistaminen olisi kiva juttu, kun omia lapsiakaan ei ole. Heitä on kyllä muistettu!
Kommentit (54)
Muistan yhtä kummiani joulukortilla, muiden kanssa ei ole mitään yhteyttä. Omien kummilasteni elämästä en juuri tiedä, lopetin muistamisen rippijuhliin, jolloin heidän kristillinen kasvatuksensa päättyi, vain yhdelle lähetän synttärionnittelut.
Olisiko mahdollista hankkia sisältöä ja ihmisiä elämään vähän lähempää kuin kummilapsista? Heillä on oma kiireinen elämänsä, kummit eivät yleensä kuulu lähipiiriin kenenkään elämässä, vaan ovat usein kaukaisempia sukulaisia tai ystäviä, joihin ei enää välttämättä pidetä minkäälaista yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä hitosta kummilapset tietäisivät, milloin sinä täytät 60 vuotta? Vanhoilla ihmisillä on ihan ihme käsityksiä siitä, että heitä 40 vuotta myöhemmin syntyneiden pitäisi tuntea heidän henkilötietonsa, jotka ovat ehkä vaivautuneet kertomaan lasten ollessa jotain 2-vuotiaita.
Itse olen lopettanut konfirmaatioon kummilasten muistamisen. Enpä ole odottanutkaan , että kummilapset jotenkin minua muistaisi.
Olenko ainoa aikuinen, jolla ei ole minkäänlaisia kummeja ikinä ollutkaan?? Koko kummijuttu on itselle täysin outo instituutio.
Nuoret keskittyvät omaan elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät osaa, kasvaneet junttiperheissä.
Toinen kummini onnittelee minua vieläkin vaikka olen jo yli 50-vuotias😂. Itse en onnittele kummejani koskaan. En tiedä edes heidän nimiään kokonaan😂 Tuntuisi tekopyhältä onnitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan riippuu siitä minkä verran nämä tädit sekä kummit ovat olleet näiden lasten elämässä mukana. En tarkoita mitään muodollista muistamista syntymäpäivinä tai jouluna, vaan sitä, että ollaan tekemisissä muutenkin.
Omat kummini ovat minulle aika vieraita. Tuntuisi vähän oudolta soitella tai lähetellä joulukortteja ihmisille, joiden kanssa ei olla pidetty minkäänlaista yhteyttä vuosikymmeniin.No kumpi osapuoli on ollut " pitämättä" yhteyttä...kolikossa on kaksi puolta...
Eiväthän pienet lapset ole vastuussa sukulaisten yhteydenpidosta. He eivät edes tiedä ketä ne sedät ja tädit ja kummit ovat, elleivät vanhemmat ole siinä aktiivisesti mukana.
Viimeisen kerran kuulin kummeistani kun äitini oli kutsunut heitä häihini. Ja siitäkin on jo 40 vuotta.
Kummilasten välinpitämättömyys johtuu kummien välinpitämättömyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toinen kummini onnittelee minua vieläkin vaikka olen jo yli 50-vuotias😂. Itse en onnittele kummejani koskaan. En tiedä edes heidän nimiään kokonaan😂 Tuntuisi tekopyhältä onnitella.
Tyrskistä!
Elämää junttiperheissä.
Kummeus ei velvoita kummulasta mihinkään. En minä odota kummilapselta mitään huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 2 kummipoikaa joita olen huomioinut aikoinaan erityisesti kun olivat pieniä. He ovat olleet fyysisesti kaukana n 400 km päässä joten en ole heitä paljoa tavannut muutakuin jossain yksittäisissä juhlissa enkä ole mikään ns "lapsi-ilminen" joten en ole heidän kanssaan tutustunutkaan paremmin. Rippi- ja yo lahjat ja juhlat on hoidettu. Jouluntoivotukset ym hoidan heille samalla kun heidän vanhemmille. Toinen poika jäi yo muistamisen jälkeen, toinen kun valmistui ensimmäiseen ammattiinsa. Tämä päätös ihan siksi koska he itse eivät KOSKAAN edes kiitä muistamisesta (jos sitä ei ole heille käteen ollut antamassa, vaan on esim lähettänyt postissa lahjan tai rahaa pankkitilille) eivätkä ole omatoimisesti olleet minuun KOSKAAN missään yhteydessä.
Itse 70 luvun alussa syntyneenä hyvin tältäosin kasvatettuna, muistan edelleen kahta kummitätiäni.
Lahjasta kiittäminen olisi kohteliasta, se on totta. Kuuluisi vanhempien opettaa. Mutta kummallista on, että odotat kummilapsilta omatoimista yhteydenpitoa, vaikka samalla kerrot ettet itse ole ollut "lapsi-ihminen" etkä ole omien sanojesi mukaan heihin edes tutustunut. Miten heistä olisi sitten tullut nuoria, jotka haluavat olla yhyeydessä omatoimisesti sinuun? Vai tarkoittaako tuo omatoiminen yhteydenpito nyt pelkästään sitä kiitosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen kummini onnittelee minua vieläkin vaikka olen jo yli 50-vuotias😂. Itse en onnittele kummejani koskaan. En tiedä edes heidän nimiään kokonaan😂 Tuntuisi tekopyhältä onnitella.
Tyrskistä!
Elämää junttiperheissä.
Mitä tarkoitat? En usko kummini olevan juntti. On varmaankin vaan hyväsydämellinen ja luulee minun jotenkin arvostavan hänen onnitteluitaan.
Olen muuten itsekin kummi ja luojan kiitos kummilapseni ei lähettele mitään onnitteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen kummini onnittelee minua vieläkin vaikka olen jo yli 50-vuotias😂. Itse en onnittele kummejani koskaan. En tiedä edes heidän nimiään kokonaan😂 Tuntuisi tekopyhältä onnitella.
Tyrskistä!
Elämää junttiperheissä.
Mitä tarkoitat? En usko kummini olevan juntti. On varmaankin vaan hyväsydämellinen ja luulee minun jotenkin arvostavan hänen onnitteluitaan.
Olen muuten itsekin kummi ja luojan kiitos kummilapseni ei lähettele mitään onnitteluja.
Kyllä kummisi juntti vaan on.
Minä sain kummipojalta kukan joka oli jo avattu. Eli kierrätyslahja. Loukkaantuisitteko? Miksi edes vaivautua.
Oon 35v mies, mulla on kaksi kummitätiä. Toinen oli viimeksi paikalla mun ristiäisissä, ja sylikummi 10v-synttäreillä. itse oon laittanut mutsin kanssa joulukorttia, myöhemmin tekstiviestiä kun puhelimeen ei vastattu, on jaettu osoitteenmuutokset ja muuttuvat numerot. Eikä pihaustakaan. Ei tulisi nykyään enää mieleenkään ottaa yhteyttä, enkä varmasti ole kokemukseni kanssa ainoa. kun vanhemmat valitsee kummeja, niin ois fiksumpaa valita kummit mielummin lähipiiristä (siis tyyliin suvusta) kuin jommankumman vanhemman kavereista jotka vanhempien mahdollisen eron tullessa jää helposti kokonaan elämästä pois.
Vierailija kirjoitti:
Oon 35v mies, mulla on kaksi kummitätiä. Toinen oli viimeksi paikalla mun ristiäisissä, ja sylikummi 10v-synttäreillä. itse oon laittanut mutsin kanssa joulukorttia, myöhemmin tekstiviestiä kun puhelimeen ei vastattu, on jaettu osoitteenmuutokset ja muuttuvat numerot. Eikä pihaustakaan. Ei tulisi nykyään enää mieleenkään ottaa yhteyttä, enkä varmasti ole kokemukseni kanssa ainoa. kun vanhemmat valitsee kummeja, niin ois fiksumpaa valita kummit mielummin lähipiiristä (siis tyyliin suvusta) kuin jommankumman vanhemman kavereista jotka vanhempien mahdollisen eron tullessa jää helposti kokonaan elämästä pois.
Sylikummi 10 v synttäreillä....?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon 35v mies, mulla on kaksi kummitätiä. Toinen oli viimeksi paikalla mun ristiäisissä, ja sylikummi 10v-synttäreillä. itse oon laittanut mutsin kanssa joulukorttia, myöhemmin tekstiviestiä kun puhelimeen ei vastattu, on jaettu osoitteenmuutokset ja muuttuvat numerot. Eikä pihaustakaan. Ei tulisi nykyään enää mieleenkään ottaa yhteyttä, enkä varmasti ole kokemukseni kanssa ainoa. kun vanhemmat valitsee kummeja, niin ois fiksumpaa valita kummit mielummin lähipiiristä (siis tyyliin suvusta) kuin jommankumman vanhemman kavereista jotka vanhempien mahdollisen eron tullessa jää helposti kokonaan elämästä pois.
Sylikummi 10 v synttäreillä....?
Niin, mun toinen kummitäti poikkesi mun 10v-synttäreillä. Sen jälkeen ei olla nähty. Sylikummeja oli mulla yksi, tämä joka pidempään oli menossa mukana. toinen oli vain "tavallinen" kummitäti. jonossa seuraava jos sylikummi ei olisi voinut "velvollisuuksiaan" hoitaa jos näin karusti sanotaan :D
Ihmiset ikään katsomatta ovat nykyään valtavan itsekeskeisiä ja keskittyvät vain joko itseensä, omiin asioihin tai välittömään lähipiiriinsä.
Tämä on seurausta jo vuosikymmeniä kestäneestä yksilökulttuurin voimakkaasta nostatuksesta alkaen jo päiväkodeista ja alakouluista.