Mistä lähtien parisuhteen haluaminen on tarkoittanut sitä, ettei osaa olla yksin?

Samaa pohdin itsekin. Erosin joku aika sitten, lapset jäi minulle, mutta ovat jo teinejä ja toinen täysi-ikäinen. Kaverit taas elävät juuri ruukavuosiaan joten yllättäen aikaa oli paljon. Olisi kuulemme pitänyt opetella olemaan yksin. Ulkoilu, kulttuuririennot ovat kuitenkin mukavampia kahdestaan ja toki läheisyyskin tuntuu hyvältä. En ymmärrä myöskään, mikä tässä niin vaarallista on. 

Ihmisten ristiriitaiset jutut ärsyttää. Sanovat, etteivät edes kaipaa parisuhdetta ja sen sellaista, miksi sitten kuitenkin hakevat sitä? Seksikään ei kuulemma kiinnosta ja suorastaan aseksuaaleja ovat mutta kuitenkin puhuvat siitä jatkuvasti ja aivan siihen malliin kuin kiinnostaisi kovastikin.

Tietenkään se ei sitä tarkoita. Yleistyksiin perustuva stereotypia ja sellaisenaan yhtä harhainen kuin kaikki vastaavat.

Käytännössä taitaa olla niin päin että pitkään yksin ollut ei osaa olla parisuhteessa.

Mä en halua parisuhdetta koska olen edellisen parisuhteen tai lähinnä eron jäljiltä liian rikkinäinen sellaiseen. Mulle riittää seksisuhde varatun miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten ristiriitaiset jutut ärsyttää. Sanovat, etteivät edes kaipaa parisuhdetta ja sen sellaista, miksi sitten kuitenkin hakevat sitä? Seksikään ei kuulemma kiinnosta ja suorastaan aseksuaaleja ovat mutta kuitenkin puhuvat siitä jatkuvasti ja aivan siihen malliin kuin kiinnostaisi kovastikin.

Eivät nämä taida olla samoja ihmisiä. Jotkut tosin saattavat uskotella itselleen, etteivät tarvitse ketään tai mitään, kun yksinäisyys tuntuu niin pahalta vaikka todellisuudessa haluaisivat suhteen.

Itse viihdyn yksinkin ihan hyvin, mutta selibaattiin en ole koskaan tottunut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Samaa pohdin itsekin. Erosin joku aika sitten, lapset jäi minulle, mutta ovat jo teinejä ja toinen täysi-ikäinen. Kaverit taas elävät juuri ruukavuosiaan joten yllättäen aikaa oli paljon. Olisi kuulemme pitänyt opetella olemaan yksin. Ulkoilu, kulttuuririennot ovat kuitenkin mukavampia kahdestaan ja toki läheisyyskin tuntuu hyvältä. En ymmärrä myöskään, mikä tässä niin vaarallista on. 

"Erosin joku aika sitten" ja heti kiire uuteen suhteeseen? En itse ymmärrä tarvetta hypätä heti uuden matkaan, minusta se kertoo juuri siitä ettei osata elää ja olla yhtään yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en halua parisuhdetta koska olen edellisen parisuhteen tai lähinnä eron jäljiltä liian rikkinäinen sellaiseen. Mulle riittää seksisuhde varatun miehen kanssa.

Mä taas eheydyin kun erottiin.Ja halusin mahdollisimman pian uuden parisuhteen, ettei parisuhdeminäni mene rikki ja tilalle tule erakkominää. 

Ystäväni etsi itseään ja prosessoi eron jälkeen kuusi vuotta menneitä. Nyt ei enää uskalla lähteä parisuhteeseen vaikka haluaisi. Hänestä on muodostunut välttelevää kiintymystyyppiä oleva potentiaalinen ikisinkku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa pohdin itsekin. Erosin joku aika sitten, lapset jäi minulle, mutta ovat jo teinejä ja toinen täysi-ikäinen. Kaverit taas elävät juuri ruukavuosiaan joten yllättäen aikaa oli paljon. Olisi kuulemme pitänyt opetella olemaan yksin. Ulkoilu, kulttuuririennot ovat kuitenkin mukavampia kahdestaan ja toki läheisyyskin tuntuu hyvältä. En ymmärrä myöskään, mikä tässä niin vaarallista on. 

"Erosin joku aika sitten" ja heti kiire uuteen suhteeseen? En itse ymmärrä tarvetta hypätä heti uuden matkaan, minusta se kertoo juuri siitä ettei osata elää ja olla yhtään yksin. 

Voitko nyt sitten vielä avata, mikä tässä on se ongelma, kun tulit paikalle moralisoimaan? 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten ristiriitaiset jutut ärsyttää. Sanovat, etteivät edes kaipaa parisuhdetta ja sen sellaista, miksi sitten kuitenkin hakevat sitä? Seksikään ei kuulemma kiinnosta ja suorastaan aseksuaaleja ovat mutta kuitenkin puhuvat siitä jatkuvasti ja aivan siihen malliin kuin kiinnostaisi kovastikin.

Minua enemmän huvittaa. Yleensähän jos jotain ei kaipaa, siitä ei puhu koko ajan. Ihmiset jotka ovat sinut sinkkuudensa kanssa, eivät koko ajan märehdi suhteita, toisten tai omiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa pohdin itsekin. Erosin joku aika sitten, lapset jäi minulle, mutta ovat jo teinejä ja toinen täysi-ikäinen. Kaverit taas elävät juuri ruukavuosiaan joten yllättäen aikaa oli paljon. Olisi kuulemme pitänyt opetella olemaan yksin. Ulkoilu, kulttuuririennot ovat kuitenkin mukavampia kahdestaan ja toki läheisyyskin tuntuu hyvältä. En ymmärrä myöskään, mikä tässä niin vaarallista on. 

"Erosin joku aika sitten" ja heti kiire uuteen suhteeseen? En itse ymmärrä tarvetta hypätä heti uuden matkaan, minusta se kertoo juuri siitä ettei osata elää ja olla yhtään yksin. 

Avaatko nyt sitten tätä yksinoloa vielä? Et varmaankaan pidä yhteyttä myöskään ystäviisi ja kavereihisi tai sukuusi vaan kökötät yksin asunnossasi? 

Vierailija kirjoitti:

Mä en halua parisuhdetta koska olen edellisen parisuhteen tai lähinnä eron jäljiltä liian rikkinäinen sellaiseen. Mulle riittää seksisuhde varatun miehen kanssa.

Luonnollisesi sulle naisena on tarjolla eri suhdetyyppejä. Kukaan ei myöskään vaadi sinua suhteeseen. 

Tosiasia jota moni ei halua myöntää: ihmisten on hyvin vaikeaa olla yksin ja varsinkin naisella täytyy olla joku, olipa se sitten bestis tai poikaystävä tai koira. Minusta siinä ei ole mitään pahaa, en usko että ihmisten luontaisesti kuuluukaan elää elämäänsä yksin. Toki yksinolo voi opettaa jotain tai kasvattaa ja sitä varmaan kannattaakin tehdä jonkin verran, jos käyttäytyy kuin mielipuoli suhteessa toiseen ihmiseen, mutta yksin oleminen on yksinäistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten ristiriitaiset jutut ärsyttää. Sanovat, etteivät edes kaipaa parisuhdetta ja sen sellaista, miksi sitten kuitenkin hakevat sitä? Seksikään ei kuulemma kiinnosta ja suorastaan aseksuaaleja ovat mutta kuitenkin puhuvat siitä jatkuvasti ja aivan siihen malliin kuin kiinnostaisi kovastikin.

Minua enemmän huvittaa. Yleensähän jos jotain ei kaipaa, siitä ei puhu koko ajan. Ihmiset jotka ovat sinut sinkkuudensa kanssa, eivät koko ajan märehdi suhteita, toisten tai omiaan. 

Minä olenkin asperger ja siksi kaikenlainen epälooginen käytös aiheuttaa ärsytystä ja menetän hermoni ihmisten kanssa nopeasti.

Ei se tarkoita. Tosin tässä yksi päivä tuli kyllä itselle hymy huuleen, kun yksi tuttava kritisoi minun sinkkuuttani ja hänellä itsellään on äärettömän kontrolloiva ja räjähdysherkkä mies. 

Vierailija kirjoitti:

Tosiasia jota moni ei halua myöntää: ihmisten on hyvin vaikeaa olla yksin ja varsinkin naisella täytyy olla joku, olipa se sitten bestis tai poikaystävä tai koira. Minusta siinä ei ole mitään pahaa, en usko että ihmisten luontaisesti kuuluukaan elää elämäänsä yksin. Toki yksinolo voi opettaa jotain tai kasvattaa ja sitä varmaan kannattaakin tehdä jonkin verran, jos käyttäytyy kuin mielipuoli suhteessa toiseen ihmiseen, mutta yksin oleminen on yksinäistä. 

Itseasiassa tämän myöntäminen yleensä ei edes ole kenellekään ongelma. Yksinäisyys itsessään on ongelma lähes kenelle tahansa. Juuri sen takia tämä yksinolemisesta jankuttaminen on huvittavaa. Kun eivät nämäkään ihmiset ole yleensä yksin - vaan ilman parisuhdetta. Mutta sitten niillä on joku hemmetin kiintiö sille, että jos jonkin ihmisen kanssa on yhdessäolon lisäksi myös  vähän romantiikkaa tai muuta säätöä, niin joku yksinolo vaarantuu.