Niskaote herkuista... :)

Minäkin pystyn vastustamaan niitä, ainakin jos en ole herkkujen kanssa kahdestaan kotona, mutta en haluaisi joutua vastustamaan niitä....

Älä hyvä ihminen osta herkkuja!! Itse pääsin makeanhimosta eroon siten että aina kun makean himo yllätti söin ns säilötyn mansikan. Niitä myydään ihan ruokakaupoissa. Ovat kuin karkkia söisi, mutta ei mitään lisättyä sokeria.



Se riitti minulla ainakin siihen hetkelliseen himoon, joka meni kyllä ohi. Ja yritä välttää näläntunnetta syömällä tasaisin väliajoin.

Taas tänään teki niin mieli kaivaa jotain hyvää kaapista ja mässyttää, mutta sain itseni kuriin :) Reilut pari viikkoa olen nyt kieltäytynyt herkuista viikolla, lauantaina saan ottaa hiukan herkkuja. Kyllä tää välillä aika vaikeeta on, mutta vähitellen oon noista himoista eroon pääsemässä. Edes joka päivä ei tule pahaa himokohausta.

Hyvä me!

ainakaan minun kohdallani kyse aprillipilastakaan), kun minäkin, 42v, alan asteittain parantua koko ikäni kestäneestä häiriösyömisestä.

En ole täysin parantunut, olen tunnesyöppö pahimmasta päästä. Syön mielelläni paljon juureksia, kasviksia, mutta söisin myös määrättömästi sipsejä, pitsaa ja suklaata, jos voisin.



Olen googlannut kaikki mahdolliset artikkelit "eroon tunnesyömisestä" ja minua on jotenkin auttanut sen asian tiedostaminen, että se olo ei tosiaan ole parempi, kun suklaa on syöty, vaan aina pahempi. Silti, kaappiin en vieläkään voi herkkuja ostaa.



Alkuun jopa hävetti, kun tajusin, että tunnetyhjiöistä, tylsää, epätyydyttävää elämääni yritän herkuilla piristää. Että minulla on tosi iso ongelma henkisellä tasolla, kun olen ruoka-asioissa pikkulapsen tasolla. Ehkä te muut ette näin syvissä vesissä ryve?



Minulla on päänsisäinen remontti suorastaan menossa. Aina, kun tuntuu, että nyt (taas) on suklaata saatava, yritän kovasti pohtia, että miksi.



Anteeksi ja kiitos. Hyvää viikonloppua kaikille

Olen ollut jo lähes kuukauden ilman ensimmäistäkään herkkua. Tei eräänlaisen diilin lasteni kanssa, mikä auttaa kummasti :)



Kun niistä ensimmäisistä päivistä selviää, kaikki alkaa sujua suht hyvin. Sitä on vaikea muistaa, kun oireet ovat päällä ja koukutus vahva. Jostain syystä en ole enää huolissani retkahtamisestakaan.



Jatketaan samaan malliin, tästä tulee niiiiiiin hyvä olo!

Rekkaisin viivana sisään. Kun on päässyt vauhtiin, tarvitsisi tukea kaidalla työllä pysymiseen. Saman kokeneet ymmärtävät, millaisten fiilisten kanssa tässä painitaan.



Mut hyvä me!