Olen 40v, muut vanhenee ympärillä, minä en.
Ystävät vetäytyvät kotiin neulomaan sukkaa, kukaan ei jaksa tai viitsi mitään uutta. Treffailen miehiä jotka ähisevät vaivojaan ja suunnittelevat jo eläkepäiviä.
Tapasin lomalla vanhoja ystäviäni ja he olivat muuttuneet pullukoiksi tädeiksi, ja ihmettelivät miten voin näyttää ihan samalta kuin lukioikäisenä. Se nyt on liioiteltua mutta miten ihmiset muka nelikymppisinä olisivat jo "vanhoja". En suostu hyväksymään tätä.
Kommentit (4)
no kyllähän okainen siinä neljänkympin jälkeen vähän rupsahtaa. Mutta jotkut jäävät siihen rupsahdukseensa rypemään. Toiset ymmärtävät sen välivaiheeksi. Ei se kauan kestä. Elämä jatkuu, jos niin haluaa.
t. N55, ja rupsahduksesta selvinnyt.
Täytän kesällä 40v. Synnyin juuri lapsen. En tunne itseäni vanhaksi eikä mulla ole mitään vaivoja ja kolotuksia. Ehkä ne tulee sitten lähempänä 50? Mutta joo tunnistan kyllä että todella monella 40+ tuttavalla ja ystävällä on...
Tuo 40v on monen kohdalla eräänlainen vedenjakaja. Geeneistä se varmaankin johtuu ja toki elintavoista myös. Osa miehistä ja naisista todellakin rupsahtaa. Miehistä tulee ukkoja ja naisen mummoutuu. Parhaiten tämän huomaa Tinderissä. Kolmekymppiset on lähtökohtaisesti, poikkeuksia lukuun ottamatta, kaikki aika freesejä. Mutta sitten omaikäisissä, eli nelikymppisessä tilanne polarisoituu voimakkaasti. Osa on selvästi hyvässä kunnossa, he urheilevat ja varmaankin syövät hyvin. Ovat aktiivisia ja niin edelleen. Sitten osalla alkaa jo naama riippua, ihan oikeasti siis. Todella kovat erot tuossa iässä.
Mun ikätoverit valittelee myös jotain niveljäykkyyttä ja kolotuksia enkä pysty ollenkaan samaistumaan. Yksi tuttuni sanoi olevansa vanha kuin dinosaurus ja ettei ymmärrä mitään nuorten elämästä. Kuulostaa hämmentävältä.
N43