Uskovainen äitini elää vain "tuonpuoleista" varten. En jaksa enää.
Äitini jäi leskeksi noin 2v sitten. Asuu yksin noin tunnin ajomatkan päässä minusta ja lapsenlapsistaan. Olen yrittänyt saada häntä muuttamaan lähemmäksi meitä, jotta voisi olla enemmän lastenlasten (ja minun) elämässä mukana.
Ei halua muuttaa. Minun on vaikea sitä ymmärtää, koska olemme hänen ainoat läheiset ihmiset ja sukulaiset. Pyrimme käymään kylässä noin 2 viikon välein, joskus harvemmin jos on kovasti kiireitä. Häntä tämä ei tunnu haittaavan. Ei käy koskaan meillä, vaikka bussilla pääsisi ja vierashuonekin löytyy.
Tiedän, että tämä selittyy hänen uskollaan. Ei niin välitä tästä elämästä, kun keskittyy niin kovasti siihen seuraavaan. Itse en ymmärrä, miksei voisi täällä maan päällä kuitenkin olla enemmän läsnä ja mukana meidän elämässä, onko se jotenkin pois siitä seuraavasta, jos niin tekisi?
Olen vaan jotenkin tosi uupunut ja mietin usein millaista olisi jos olisi "normaali" äiti. Sellainen jota kiinnostaa myös nämä maanpäälliset asiat, kuten lastenlasten koulu ja harrastukset. Mutta ei.
Tähän loppuun vielä pieni "kiva" esimerkki äitini käytöksestä noin 20 vuoden takaa. Olin vakavasti masentunut ja joutunut keskeyttämään opinnot. Vanhempani olivat kylässä ja äitini totesi minulle vaan, että mikäli päädyt "lopulliseen ratkaisuun", niin pitää tehdä ensin ristinmerkki ja rukoilla. Tuntui hirveältä, että oma äitini ei tuntunut välittävän elänkö vai kuolenko, kunhan teen tietyt rituaalit oikein.
No joo, tää nyt oli tällainen avautuminen. Ehkä täältä löytyy joku kohtalotoveri.
Kommentit (114)
Olipa ikävästi sanottu äidiltäsi masennuksen hetkellä sulle. En tiedä auttaako tuohon mikään jos hän elää omassa maailmassaan eikä ehkä vaikuta käyvän ihan täysillä. Voihan olla että taustalla on joku diagnosoimatta jäänyt mielenterveysongelma.
No aika moni nainen on ennen vanhaan pakotettu naimisiin ja lisääntymään sosiaalisista syistä. Ei ole vaikea arvata, että aika moni ei näin myöskään rakasta lapsiaan, vaan toteuttaa lähinnä velvollisuuttaan. Ei se hänen vikansa ole, etkä ole tuossa veneessä yksin
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani. Äitisi kuulostaa todella raskaalta persoonalta.
Raskas on oikein hyvä sana kuvaamaan häntä.
ap
"Olen yrittänyt saada häntä muuttamaan lähemmäksi meitä, jotta voisi olla enemmän lastenlasten (ja minun) elämässä mukana."
No lopeta se yrittäminen ja väkisin tyrkyttäminen. Hän ei halua sitä! Sulla on joku ongelma kun et tajua ettei äitisi jaksa EHKÄ teitä enempää kuin kerran kahdessa viikossa..? Miksi hänen pitäisi asua teitä lähempänä, jättää rakas kotinsa, tuttu ympäristö ja olla tekemisissä koko ajan. Miksi itsekään haluat sitä jos on ongelmia joskus. Anna muiden elää tavallaan, rauhassa. Ja vaikka asuisitte lähempänä teoriassa esim. te muuttaisitte lähemmäs kun äiti on vanha, ei tarkoita että haluaisi koko ajan olla yhdessä. Lepoa ja omaa elämää. Johan moni väsyy sellaiseen jatkuvaa yhdessäoloon ja sukulointiin. Jos etsit kommuunielämää, hae se aikuisten kanssa muualta.
Ehkä hän on vain väsynyt, usko tuo toivoa.
Vierailija kirjoitti:
Olipa ikävästi sanottu äidiltäsi masennuksen hetkellä sulle. En tiedä auttaako tuohon mikään jos hän elää omassa maailmassaan eikä ehkä vaikuta käyvän ihan täysillä. Voihan olla että taustalla on joku diagnosoimatta jäänyt mielenterveysongelma.
Äidin lääketeollinen maalittaminenhan tuon ongelman ratkaiseekin :D Suurin osa maailman väestöstä elää omassa maailmassaan. Vain aniharva jakaa esim. tuota psykologisesti väkivaltaista kuvitelmaa siitä, että kaikki mikä ei ole tiedelähtöistä, on sairasta ja viallista. Eli jos aloittaa nuppien arvostelun niin aloita omastasi
Vierailija kirjoitti:
No aika moni nainen on ennen vanhaan pakotettu naimisiin ja lisääntymään sosiaalisista syistä. Ei ole vaikea arvata, että aika moni ei näin myöskään rakasta lapsiaan, vaan toteuttaa lähinnä velvollisuuttaan. Ei se hänen vikansa ole, etkä ole tuossa veneessä yksin
Äidillä on monta sisarta, eikä kukaan heistä ole tuollainen.
ap
Äitisi vaikuttaa sairastavansa jonkinlaista psyykesairautta. Ei ole uskovan käytös. Äidillesi pitäisi saada psykiatrista apua.
Vierailija kirjoitti:
Äitisi vaikuttaa sairastavansa jonkinlaista psyykesairautta. Ei ole uskovan käytös. Äidillesi pitäisi saada psykiatrista apua.
Aika monen uskovaisen ohjenuora on "ei mukauduta tähän maailmaan", ja käytös sen mukaista.
Ei kukaan uudestisyntynyt, pelastavassa uskossa oleva, kehota ketään itsemurhaan !
Vierailija kirjoitti:
"Olen yrittänyt saada häntä muuttamaan lähemmäksi meitä, jotta voisi olla enemmän lastenlasten (ja minun) elämässä mukana."
No lopeta se yrittäminen ja väkisin tyrkyttäminen. Hän ei halua sitä! Sulla on joku ongelma kun et tajua ettei äitisi jaksa EHKÄ teitä enempää kuin kerran kahdessa viikossa..? Miksi hänen pitäisi asua teitä lähempänä, jättää rakas kotinsa, tuttu ympäristö ja olla tekemisissä koko ajan. Miksi itsekään haluat sitä jos on ongelmia joskus. Anna muiden elää tavallaan, rauhassa. Ja vaikka asuisitte lähempänä teoriassa esim. te muuttaisitte lähemmäs kun äiti on vanha, ei tarkoita että haluaisi koko ajan olla yhdessä. Lepoa ja omaa elämää. Johan moni väsyy sellaiseen jatkuvaa yhdessäoloon ja sukulointiin. Jos etsit kommuunielämää, hae se aikuisten kanssa muualta.
Oletpa sinä harvinaisen tyhmä.
Sitten kun vanha äiti alkaa tarvita apua, sitä ei ainakaan aikuiselta lapselta heti saa kun ei suostu muuttamaan lähemmäs. Kysymys ei ole siitä mitä annettavaa vanhalla äidillä on jälkeläisilleen vaan siitä mitä annettavaa jälkeläisillä on mummolle.
Meillä houkuteltiin leskeksi jäänyt äiti muuttamaan samaan kaupunkiin jossa lapset ja lastenlapset asuvat. Hän tosin oli ehtinyt valittaa että on niin yksinäinen ja turvaton olo kaukana kaikista.
Nuo uskovaisten kommentit masennukseen ja muihin mielenterveydellisiin sairauksiin ovat todella julmia ja kylmiä. Minulla oli ystävä, uskovainen sellainen joka sanoi että jos vain rukoilen tarpeeksi paljon, niin masennukseni paranee.. ja jos päädyn tekemään sen viimeisen ratkaisun (onneksi halua siihen ei ole), hän rukoilisi minun puolesta etten joudu helvettiin.
Hänellä itsellään on myös vakavia mielenterveydellisiä ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan uudestisyntynyt, pelastavassa uskossa oleva, kehota ketään itsemurhaan !
No ei hän toki siihen kehottanut!
ap
Anna äitisi olla. Hän ei tarvitse teitä. Pärjätköön sitten yksin.
Toi kuulosti lohdulliselta käsitykseltä sentään että pitää tehdä ristinmerkki ja rukoilla. Olisihan hän voinut sanoa että jumalan uuni odottaa mistään ristinmerkistä ja rukouksesta huolimatta, jos lopulliseen ratkaisuun päätyy.
Sulla sentään on välit äitiisi. Oma äitini ei ole uskonsa vuoksi missään tekemisissä minun, syntisen kanssa. Eikä lastenlastensakaan. Kyllä uskonto on hieno ja kaunis asia😊
Onko äitisi luterilainen vai kuuluuko johonkin muuhun suuntaukseen?
Eli miten hänen uskontonsa reagoi itsemurhaan? Oli aika erikoinen reaktio häneltä, jos käski tehdä sitä ennen ristinmerkin. Kuulostaa myös melko ulkokultaiselta uskolta siinä tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi vaikuttaa sairastavansa jonkinlaista psyykesairautta. Ei ole uskovan käytös. Äidillesi pitäisi saada psykiatrista apua.
Aika monen uskovaisen ohjenuora on "ei mukauduta tähän maailmaan", ja käytös sen mukaista.
Se että ei mukauduta tähän maailmaan, ei tarkoita sitä ettei olisi rakastava ja läsnäoleva, päinvastoin. Ap n äiti ei ole kunnossa.
Ei minun mummoni leskeksi jäätyään kotikaupungistaan, jossa oli asunut koko ikänsä, mihinkään halunnut muuttaa. Ei etenkään ilmaiseksi piiaksi lähemmäksi äitiäni tai tätiäni, vaikka molemmat kuulemma maanittelivat.
Ei kotiseururakkaus mielestäni mummostani mitenkään omituista tai itsekästä tehnyt. Äitini ja tätini tuossa lähinnä itsekkäitä olivat.
Olen pahoillani. Äitisi kuulostaa todella raskaalta persoonalta.