Eron jälkeen alakulo
Miehellä kaikki hienosti, lähti toisen matkaan, hieno talo, luxuselämä.
Minä jäin pienemmällä palkalla selviämään.
Mies tarjoo teineille mukavaa elämää, illanviettoja, matkoja. Minä koitan tarjota kodin ja ruokaa.
Tunnen itseni huonoksi.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Miksi koet olevasi huono? Mitä on jäänyt tekemättä?
Olen paljon töissä jotta saan maksettua yksin kaikki kulut.
En pysty tarjoamaan samaa hauskuutta kuin isä.
Teinien näkökulmasta luxuselämä, johon kuuluu kaupanpäällisenä vanhemman uusi kumppani, ei yleensä ole se "hienompi" vaihtoehto. Nuo uudet kumppanit ovat heidän näkökulmastaan ulkopuolisia, usein ärsyttäviäkin. Ehkä voi ajatella, että kiva että pääsevät matkoille ja näkevät maailmaa, mutta voithan ajatella, että sinä tosiaan tarjoat sen, mikä tuntuu KODILTA. Illanvietot eivät välttämättä paljon maksa - meillä tykätään katsoa leffoja ja pelata lautapelejä. Siihen poppareita tai sipsejä/karkkia, niin teinit ovat tyytyväisiä. Tai mahdollisuus kutsua kaveri kotiin yökylään, annat valvoa ja syösä sipsejä/karkkeja, katsoa leffoja kahdestaan.
Mäkään en pysty taloudellisesti tarjoamaan samaa kuin exä, mutta mä olen se, jolle kaikki huolet kerrotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi koet olevasi huono? Mitä on jäänyt tekemättä?
Olen paljon töissä jotta saan maksettua yksin kaikki kulut.
En pysty tarjoamaan samaa hauskuutta kuin isä.
Töissä käyminen on ihan normaalia huttua kaikille, jotka itsensä ja perheensä elättävät. Siitä kannattaa olla ylpeä eikä itseään säälitellä. Ainahan jätetty itkee, mutta ei kannata jäädä tuleen makaamaan vaan rohkeasti kohti tulevaa.
Meitä on paljon joiden lapsille isä ei tarjoa juuri mitään. Lapset eivät matkusta koskaan minnekään. Ovat vaan kotona äidin kanssa. Sen sijaan lasten biologinen isä matkustaa uuden vaimon kanssa ja joskus myös vaimonsa lapsen ottaa mukaan.
Oletko nyt voimaantunut? Näitä asioita kannattaisi miettiä suhteen aikana ennen kuin väheksyy miestä, pihtaa tai nalkuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Mäkään en pysty taloudellisesti tarjoamaan samaa kuin exä, mutta mä olen se, jolle kaikki huolet kerrotaan.
En käsitä, miksi joku pitää tunteiden likasangoksi päätymistä hienona asiana 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkään en pysty taloudellisesti tarjoamaan samaa kuin exä, mutta mä olen se, jolle kaikki huolet kerrotaan.
En käsitä, miksi joku pitää tunteiden likasangoksi päätymistä hienona asiana 🙄
Eikö ole hyvä et lapset luottavat? Uskaltavat puhua? Olisiko hienoa, et sä kelpaat vain pikkukivaan?
En nyt ymmärrä. Kaikkihan on hyvin, kun isäkin lapsesta huolehtii.
Itse olen nipistänyt kaikesta, että lapset on saaneet harrastykset, uudet puhelimet tarvittaessa ja käyttörahaa ym. Isä ei korvaa lotkauta. Ei nytkään mitään joululahjoja.
Vierailija kirjoitti:
En nyt ymmärrä. Kaikkihan on hyvin, kun isäkin lapsesta huolehtii.
Itse olen nipistänyt kaikesta, että lapset on saaneet harrastykset, uudet puhelimet tarvittaessa ja käyttörahaa ym. Isä ei korvaa lotkauta. Ei nytkään mitään joululahjoja.
Se on hyvä että huolehtii, olen tyytyväinen siitä. Hänellä on myös aikaa siihen ja onnea. Itse käyn kahdessa työssä, joudun olemaan pois. Tuntuu pahalta välillä. Yritän tarjota lämpimän ja rennon kodin mutta huomaan et isän luona om hauskempaa.
Koeta löytää kaikesta huolimatta jotain kivaa omaan elämääsi. Sillä tavalla asiat suhteellistuu ajan kanssa, etkä vain sure mennyttä elämää ja köyhyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Teinien näkökulmasta luxuselämä, johon kuuluu kaupanpäällisenä vanhemman uusi kumppani, ei yleensä ole se "hienompi" vaihtoehto. Nuo uudet kumppanit ovat heidän näkökulmastaan ulkopuolisia, usein ärsyttäviäkin. Ehkä voi ajatella, että kiva että pääsevät matkoille ja näkevät maailmaa, mutta voithan ajatella, että sinä tosiaan tarjoat sen, mikä tuntuu KODILTA. Illanvietot eivät välttämättä paljon maksa - meillä tykätään katsoa leffoja ja pelata lautapelejä. Siihen poppareita tai sipsejä/karkkia, niin teinit ovat tyytyväisiä. Tai mahdollisuus kutsua kaveri kotiin yökylään, annat valvoa ja syösä sipsejä/karkkeja, katsoa leffoja kahdestaan.
Laskettelu ja sukellusmatkat, mönkijät, veneet, auto vievät lopulta voiton.
Älä huoli, tuo on hyvin tavallinen tilanne. Mulla on kans tilanne että ex-mies tienaa selvästi enemmän kuin minä. Hänellä on myös varakkaat vanhemmat, joten lapsille tulee sieltä puolelta merkkivaatetta, tietokonetta ja kaikkea muuta materiaalista. Mutta ei lapset kuitenkaan arvota vanhempiaan sen perusteella mitä tavaraa he kummankin puolelta saavat. Kyllä äiti on äiti ihan aina, vaikkei olisikaan rahaa ostaa Niken takkia. Aluksi tuo tilanne stressasi itseänikin, mutta sittemmin olen päästänyt ns. katkeruudesta irti. Ajattelen että hyvä että ylipäänsä saavat noita vaatteita ja tavaraa. Että kerran minä en niitä pysty hankkimaan, niin kiva kun ex-mies sitten pystyy. Lapsethan siinä kuitenkin on voittajia. Ja tuohon eron jälkeiseen akuuttiin alakuloon, alemmuudentunteeseen ja ahdistukseen löytyy kyllä apua lääkäriltä. Kannttaa käydä, se ei ole mikään häpeä. Itse söin mielialalääkettä vuoden verran erosta ja kyllä se oli fiksu ratkaisu.
Miksi koet olevasi huono? Mitä on jäänyt tekemättä?