Muutto joen varrelle

On se vaan ylimääräinen stressi.

Vaikka tontin aitaisikin, ja opettaisi omat lapset olemaan poissa joesta, niin lasten kaverit saattavat aidankin yli sinne yrittää.

Etuovelta on joelle n.20m. En muutaisi pois, mutta kyllä tuo on jumalaton stressi joka ikinen päivä (tulvan aikaan). Tänä päivänä en muuttaisi tähän. Lapset 2,5v.

se ylimääräinen riskitekijä ihan samalla tavalla kuin olisi vaikka moottoritie sadan metrin päässä. Riippuu ihan siitä kuinka paljon haluaa eliminoida riskejä.

minun elämäni olisi siitä lähtien pelkkää joen pelkäämistä.

Ja joukossa tyhmyys tiivistyy.



Meillä on jo isot uimataitoiset lapset, ja rakensimme juuri unelmien kesäpaikan jyrkkään rantaan - ja nyt jo pelkään että mitäs sitten, kun on lapsenlapsia. Pitääkö koko ranta aidata?

asuttiin rivarissa joen vieressä koko mun lapsuusiän ja mulla kaksi pikkuveljeä. Heidän päähänsä iskostettiin niin perinjuurin miljoona kertaa että lähellekään jokea ei mennä! Tai lähelle ja lähelle. 50m joesta oli leikkipaikka keinuineen yms. Mutta kyllä jotkut lapset uskoo, nimittäin kertaakaan eivät joen lähelle menneet siitä lähtien, kun saivat kahdestaan olla ulkona. Pienenä tietysti heidän kanssaa aina oli joku, usein myös minä 8v vanhempi isosisko. Meille joen läheisyydessä asuminen ei tuottanut mitään ylimääräistä stressiä tai harmia.

Ollaan asuttu 2v. järven rannalla ja tiukkaa on tehnyt poikien kanssa.

Asunto on rivari ja täällä ihana luonto.

Järvi on ihana kesällä. Lapset käy uimassa vähän väliä.

Vaara vaanii aina lähellä. On venesatamaa ja aallonmurtajaa.

Ovat muutamaan otteeseen karanneet järvelle ja allonmurtajalle.

Onnnen avulla ovat selvinneet. Säännöt ei mene jakeluun.

Toiset lapset uskoo helpommin ja tottelee sääntöjä.

Vilkkaat ja impulssiiviset on enemmän vaarassa ja meidän 7v. kuopus on juuri sellainen.

Me ei luovuttu veden takia asunnosta, vaikka aina luulin etten valitsisi koskaan näin.

Täällä paljon lapsia ja kyllä ne järvelle karkaavat on ollu aina poikia.

T.8

ja siis tuo meidän talon vieressä olevassa joessa ei voinut uida, mutta meillä oli vene siinä rannassa ja paljon siinä myös ongittiin. Mutta niinkuin sanoin, meille ei koitunut siitä stressiä ja äitinikin sanoi, ettei kokenut sijaintia ongelmaksi.

uskoo helpommin ja jotku pojatkin voivat olla luonnostaan arkoja, jolloin uskovat kieltoja helpommin.

Kiitos kaikille kommenteista, lisääkin kuulisin mielelläni, ja erityisesti nyt heiltä kokemuksia jotka veden äärellä asuvat. Aita laitettaisiin ilman muuta samoin vahti mukaan pihalle, mutta tiedän että helposti tulee muutaman sekunnin herpaantumisia jolloin ei muista lasta katsoakaan...

Itse olen kasvanut tuollaisessa talossa joka sijaitsi aivan joen rannalla. Ja tuo joki oli todella virtaava meidän kohdalla.

Yksinkertaisesti meille lapsille oli opetettu että rannalle ei mennä koskaan ikinä missään olosuhteissa ilman aikuisia. Ja tuo sääntö toimi. Muistan vain yhden kerran jolloin sääntöä rikottiin mutta silloinkin oltiin kyllä varovaisia lapsia ja liian lähelle rantaa ei menty silloinkaan. Meille selitettiin tarkkaan ja rehellisesti että miksi ei saa mennä rantaan ja me kyllä ymmärrettiin tuo asia. Muutettiin siihen taloon kun olin 5 vuotias.

tai no, olin 3-vuotias kun sinne muutimme ja siskoni vauva.... meiltä oli vain jyrkät portaat alas kallioiseen rantaan ja syvään veteen. Kai se meidän päähän oli todella tiukkaan iskostettu että veteen ei mennä, koska meillä ei sinne mitään kovaa hinkua ollut ja kyllä me pihalla leikimme ilman vahtimista lapsena... nyt kun on oma lapsi ja olemme mummulassa niin kyllä sydäntä kylmää kun tajuaa että siinä vieressä on järvi ja miten tuota tyttöä pitää koko ajan vahtia ettei se juokse järveen heti silmän välttäessä!

asun nytkin joen varrella. Ei ole koskaan tullut edes mieleeni että valitsisimme asuinpaikan niin ettei lähellä olisi vesistöä. Pieniä lapsia vahditaaan ja lapset kasvatetaan niin, että joen rantaan ei ole mitään asiaa ilman vanhempia. Hyvin on toiminut eikä kukaan ole edes yrittänyt uhmata sääntöä.

Täällä Imatralla ja monessa muussa kaupungissa ei sitten voisi asua suurilla alueilla ollenkaan, kun joki menee kaupungin halki...



Jos osaa opettaa lapsensa niin, ettei mene autotielle hortoilemaan, niin osaa myös opettaa, ettei lähde omalta tontilta minnekään luvatta, ja vettä pitää varoa, joki ei ole leikkipaikka.

Kiitos kaikille kommenteista, lisääkin kuulisin mielelläni, ja erityisesti nyt heiltä kokemuksia jotka veden äärellä asuvat. Aita laitettaisiin ilman muuta samoin vahti mukaan pihalle, mutta tiedän että helposti tulee muutaman sekunnin herpaantumisia jolloin ei muista lasta katsoakaan...

Joo, kyllä sitä lasta vahtii ehkä eskari-ikään astikin, mutta sitten tulee vaihe, kun ei kerta kaikkiaan enää pysty (eikä jaksa/ehdi) valvoa kaikkea ulkoilua. Ei isompaa lasta voi enää hihnassa pitää... Eli älä tuudittaudu siihen, että vahtisit lasta.

Kyllä ekaluokkalainenkin sinne jokeen molskahtaa...

ja ollaan asuttu jo 10 vuotta. Lapset on nyt 6 ja 9 vuotiaat, poikia. Taloon muutettaessa olivat 3 & 5 vuotiaita.

Meillä aita ranta-alueen ja pihan välillä. Mutta isoin asia on se että lapsia ei yksinään jätetty pihalle leikkimään ja leikki-alue oli ihan talon vieressä, eikä lähellä rantaa. Kun lapset oli pieniä niin rannalla ei käyty lasten kanssa erityisesti leikkimässä, joten ehkä se auttoi että lapsille ei tullut kuvitelmaa niistä kivoista leikeistä rannalla.

Nyt lapset jo tietää että rantaan ei mennä ilman aikuista leikkimään ja ymmärtävät asian, kun se on heille selitetty juurta jaksaen.

Ja muutenkaan en kyllä sanoisi että rannalla asuminen olisi stressiä lisännyt meillä mitenkään erityisesti. Nyt rannasta ainakin on meillä paljon iloa.

jotka eivät ole itse sellaisen varrella varttuneet. Meillä ainakin vahtiminen ja kasvatus oli lapsena niin tiukkaa, että ei tullut mieleenkään mennä hölmöilemään veden lähettyville. Toisaalta taas uimataitoisiin isompiin lapsiin luotettiin eikä vedestä tehty mitään peikkoa. Ongelle sai mennä ja vanhemmat tiesivät että rannalla käyttäydytään fiksusti. Lapsuuden maisemat olivat ainakin minun mielestäni unelmapaikka lapselle kasvaa. Jos kuitenkin on vanhempana leväperäinen eikä viitsi vahtia lapsiaan joka hetki, niin ehkä silloin joen ranta ei ole sopiva asuinpaikka.

maailmassa ovat esim jotkut namusedät tai liikenneonnettomuudet tms. uhat, joihin ei välttämättä itse voi vaikuttaa. Siihen voi vaikuttaa, että lapsi ei mene joen rantaan. Kun lapsille kertoo, mitä voi tapahtua jos sinne menee, niin kyllä se menee perille.