Mies ei jaksa lapsiarkea

Enpä oisi arvannut tätä miehestä siis. Kaksi lasta pienellä ikäerolla, toinen taapero ja toinen leikki-ikäinen.

Mies varmaan pitää pistää valinnan eteen, joko lopettaa tuon lapsellisen mielenosoittamisen ja muiden fiiliksen pilaamisen tai muuttaa muusta perheestä erilleen.

Voin käsi sydämellä sanoa että avioero oli lottovoitto. Enää ei tarvitse kuunnella ja katsella päivät pitkät äksyilevää miestä ja siihen päälle tarjota seksiä päivän päätteeksi. Olen niin energinen nyt, iloinen ja rentoutunut että en uskonut tällaista olevan. Ja lapsetkin on tyytyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Voin käsi sydämellä sanoa että avioero oli lottovoitto. Enää ei tarvitse kuunnella ja katsella päivät pitkät äksyilevää miestä ja siihen päälle tarjota seksiä päivän päätteeksi. Olen niin energinen nyt, iloinen ja rentoutunut että en uskonut tällaista olevan. Ja lapsetkin on tyytyväisiä.

Meillä taas mies ei enää edes halua. Vaikuttaa osittain masentuneelta. 

Annan lapsen näkökulman, oon ite nyt 20v. Mun isä oli just tollanen passiivis-aggressiivinen (välillä myös iha puhtaasti aggressiivinen ja väkivaltanen lapsia kohtaan). Kyllä me lapset tiedettiin, että isä ois onnellisempi ilman meitä. Se ei kuitenkaa osannu elää ilman kotipiikaa (äitiä) ja siks jäi asuu meille. Nyt kun oon asunu 2v pois kotoa, isä ei oo ottanu kertaakaa yhteyttä. Koen että oltas ollu sisarusten ja äidin kanssa onnellisempia jos isä ei ois ollu kuviossa ollenkaa. Mitä hyötyä se edes tuo perheeseen jos toinen vanhempi ulkoistanu ittensä täysin vanhemman vastuista? 

Vanhemmiten mies vain pahenee, aina on naama norsunv:lla. Mitään ei halua tehdä, mitä vähemmällä pääsee, sen helpompaa. Istuu ja katsoo toisella silmällä tv:tä ja toisella kännykkää. Itekseen puhelee kännykälleen. Ei mitään oma-aloitteista. 

Vierailija kirjoitti:

Annan lapsen näkökulman, oon ite nyt 20v. Mun isä oli just tollanen passiivis-aggressiivinen (välillä myös iha puhtaasti aggressiivinen ja väkivaltanen lapsia kohtaan). Kyllä me lapset tiedettiin, että isä ois onnellisempi ilman meitä. Se ei kuitenkaa osannu elää ilman kotipiikaa (äitiä) ja siks jäi asuu meille. Nyt kun oon asunu 2v pois kotoa, isä ei oo ottanu kertaakaa yhteyttä. Koen että oltas ollu sisarusten ja äidin kanssa onnellisempia jos isä ei ois ollu kuviossa ollenkaa. Mitä hyötyä se edes tuo perheeseen jos toinen vanhempi ulkoistanu ittensä täysin vanhemman vastuista? 

Jatkan vielä. Mun isä muserti mun kaikki perheunelmat tolla käytöksellä. Jos joskus haluan lapsia, teen sen yksin itsellisenä äitinä. En luota siihen että mies oikeesti ois varma että haluaa lapsia ja ettei ulkoistas itteään kaikesta jos ei ookkaa nii kivaa. Miehille se on nii helppoo tehä pari tenavaa, jos ei kiinnosta nii sen ku lähtee, kukaan ei syyllistä. Äitiä syyllistetään ku on valinnu paskan miehen. Mies voi aina alottaa uuden elämän jos lapset ei ookkaan vaan sitä et niiden kanssa voi leikkiä sillon tällön

Eri asunnot lähekkäin? Mies saa luvan lähestyä lapsia vasta kun kasvot aurinkoiset. Eikä ärtyile. Ja on hyvin levännyt.

Vierailija kirjoitti:

Annan lapsen näkökulman, oon ite nyt 20v. Mun isä oli just tollanen passiivis-aggressiivinen (välillä myös iha puhtaasti aggressiivinen ja väkivaltanen lapsia kohtaan). Kyllä me lapset tiedettiin, että isä ois onnellisempi ilman meitä. Se ei kuitenkaa osannu elää ilman kotipiikaa (äitiä) ja siks jäi asuu meille. Nyt kun oon asunu 2v pois kotoa, isä ei oo ottanu kertaakaa yhteyttä. Koen että oltas ollu sisarusten ja äidin kanssa onnellisempia jos isä ei ois ollu kuviossa ollenkaa. Mitä hyötyä se edes tuo perheeseen jos toinen vanhempi ulkoistanu ittensä täysin vanhemman vastuista? 

Niin, ehkä sitä miestä ei ole edes tarkoitettu lapsia hoitamaan, vaan pelkästään elättämään perhe eli tuomaan rahaa ruokaan.

Äidit hoitavat lapset ja miehet käyvät töissä. Mutta kun nyt äitien pitäisi pelastaa tämä maa ja jättää vauvaikäiset vieraiden hoitoon. Kodinhoidontuki on mitätön korvaus lasten hoidosta kotona, vaikka oma koti ja oma äiti hoitamassa on ainoa oikea vaihtoehto pienelle lapselle. On tämä tyhmä maa, laiskottelusta maksetaan enemmän, kuin äideille siitä että hoitavat omat lapsensa kotona. Jos äidit saisivat sen saman rahan kuin työttömät ja työttömät menisivät tekemään ne äitien työt työpaikoille, niin olisi onnelliset lapset, jaksavat äidit ja työttömillä töitä ja rahaa sekä päivähoitajilla vähemmän stressiä. 

Ulkoista mies kuviosta jos se ei tykkää teistä. Ehkä on sitten onnellisempi kun saa elää yksin ilman perhettä. Te ihan takuulla olette.

Tuollainen mökötys ja passiivis-agressiivisuus on ihan pahinta myrkkyä kodille.

Pakko sanoa että jotkut naiset tasan tarkkaan tietävät millasten saamattomien vätysten kanssa tekevät niitä lapsia. Silti ne lapset pitää hommata ja sitten itketään kun mies on vätys. Tässä nyt ei ehkä tuollainen tilanne mutta onhan tuo niin yleistä. Enkä syytä pelkästään naisia, vastuu miehilläkin. Omassakin lähipiirissä miehiä joista on nähnyt jo kaukaa etteivät välttämättä halua ja kaipaa lapsia mutta silti pitänyt tehtailla muutama vaimon mieliksi. Ei mitään vastuuta oteta. Ja onhan näitä tapauksia toisinkin päin. 

Älkää naiset seurustelko/menkö naimisiin miesten kanssa tai lisääntykö

Miksi ne lapset täytyy tehdä niin pienellä ikäerolla. Yksikin pieni lapsi huonontaa parisuhdetta, saati sitten kaksi pientä. Tuo on varmaan suurimpia syitä miksi pienten lasten vanhempien eroprosentti hipoo pilviä. Harvan pariskunnan henkinen hyvinvointi kestää tuollaista. Vaikka siellä neuvolassa sanotaankin, että lapset kannattaa tehdä peräkkäin, niin tuota neuvoa kannattaa ihan arkijärkeä käyttämällä kyseenalaistaa.

Niin tyhmä pariskunta! Ei mitään sympatioita. T. Ikisinkku mies ja onnellinen

Vierailija kirjoitti:

Annan lapsen näkökulman, oon ite nyt 20v. Mun isä oli just tollanen passiivis-aggressiivinen (välillä myös iha puhtaasti aggressiivinen ja väkivaltanen lapsia kohtaan). Kyllä me lapset tiedettiin, että isä ois onnellisempi ilman meitä. Se ei kuitenkaa osannu elää ilman kotipiikaa (äitiä) ja siks jäi asuu meille. Nyt kun oon asunu 2v pois kotoa, isä ei oo ottanu kertaakaa yhteyttä. Koen että oltas ollu sisarusten ja äidin kanssa onnellisempia jos isä ei ois ollu kuviossa ollenkaa. Mitä hyötyä se edes tuo perheeseen jos toinen vanhempi ulkoistanu ittensä täysin vanhemman vastuista? 

Samanlaista oli meilläkin. Minkäänlaista rakkautta tai näkyvää tukea ja hyväksyntää en isältäni saanut, pelkkää paskaa vain, enkä todellakaan näin aikuisena välitä mitä hänelle kuuluu. Pelkkää haittaa oli hänestä, pilasi myös totaalisesti kykyni nähdä miehet ihmisinä. Jättäkää naiset (erityisesti äidit) pliis nämä riippakivet ennen kuin kaikkien elämä on pilalla.

Ehkä se johtuu sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Annan lapsen näkökulman, oon ite nyt 20v. Mun isä oli just tollanen passiivis-aggressiivinen (välillä myös iha puhtaasti aggressiivinen ja väkivaltanen lapsia kohtaan). Kyllä me lapset tiedettiin, että isä ois onnellisempi ilman meitä. Se ei kuitenkaa osannu elää ilman kotipiikaa (äitiä) ja siks jäi asuu meille. Nyt kun oon asunu 2v pois kotoa, isä ei oo ottanu kertaakaa yhteyttä. Koen että oltas ollu sisarusten ja äidin kanssa onnellisempia jos isä ei ois ollu kuviossa ollenkaa. Mitä hyötyä se edes tuo perheeseen jos toinen vanhempi ulkoistanu ittensä täysin vanhemman vastuista? 

Täysin samaa mieltä. Näin liki 60v lapsen näkökulmasta. Isä oli alkoholisti ja elämä olisi ollut niin paljon parempaa ilman häntä. Sohvalla röhnöttävä humalainen sika. Miten siitä voisi kellekään olla hyötyä tai iloa. Joi oman palkkansa, äiti teki yötä päivää töitä että sai rakennetun talon maksettua ja lapsille mitä tarvitaan. Ja se jatkuva huutokuoro joka viikonloppu, ihan kuin se olisi ollut jokin ratkaisu.

Kirjoitin aiemminkin tänne että elämä olisi voinut olla huomattavasti parempaa jos meidät lapset olisi huostaanotettu. Sain aikamoisen määrän alanuolia. Ilmeisesti lukijat ovat sitä mieltä että lasten on hyvä kasvaa alkoholistiperheessä. Eivät kyllä tiedä siitä mitään jos niin ajattelevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annan lapsen näkökulman, oon ite nyt 20v. Mun isä oli just tollanen passiivis-aggressiivinen (välillä myös iha puhtaasti aggressiivinen ja väkivaltanen lapsia kohtaan). Kyllä me lapset tiedettiin, että isä ois onnellisempi ilman meitä. Se ei kuitenkaa osannu elää ilman kotipiikaa (äitiä) ja siks jäi asuu meille. Nyt kun oon asunu 2v pois kotoa, isä ei oo ottanu kertaakaa yhteyttä. Koen että oltas ollu sisarusten ja äidin kanssa onnellisempia jos isä ei ois ollu kuviossa ollenkaa. Mitä hyötyä se edes tuo perheeseen jos toinen vanhempi ulkoistanu ittensä täysin vanhemman vastuista? Täysin samaa mieltä. Näin liki 60v lapsen näkökulmasta. Isä oli alkoholisti ja elämä olisi ollut niin paljon parempaa ilman häntä. Sohvalla röhnöttävä humalainen sika. Miten siitä voisi kellekään olla hyötyä tai iloa. Joi oman palkkansa, äiti teki yötä päivää töitä että sa

Niinpä. Ydinperhe ei takaa onnellista lapsuutta. Monesti lapsena toivoin isän kuolemaa. Sekin taitaa kertoo jo osansa siitä, että yh-äiti ois ollu meille paljon parempi vaihtoehto. En oo varma, mutta luulen että isä ei juuri osallistunut muutenkaa ees rahallisesti meihin lapsiin tai yhteiseen talouteen. Muistan äidin itkevän usein isälle et eikö se vois maksaa mulle uusia ulkohousuja kun olin koulussa hajottanut omani. Ei voinut.

Miehet eivät kiinny lapsiinsa. Lapset-nuoret kinnostavat.

Vierailija kirjoitti:

Miehet eivät kiinny lapsiinsa. Lapset-nuoret kinnostavat.

Ja tiedetään kyllä miksi. Ei lasten eikä nuorten vuoksi ainakaan, vaan omien halujen vuoksi.