Erosin just, eikä oo ketään kenelle kertoa
Mulla on paljon kavereita, mutta ei yhtään ystävää.
En ole myöskään läheinen perheeni kanssa.
Olen siis vain yksin suruntunteiden kanssa :(
Kommentit (18)
5/5
Naiselle erossa tärkeintä on juorut ja miehen panettelu somessa!
Osanottoni, mutta miksei sinulla ole läheisiä?
Vierailija kirjoitti:
Osanottoni, mutta miksei sinulla ole läheisiä?
En tiedä :(
Olen kai jotenkin sosiaalisesti viallinen, etten kykene luomaan ystävyyssuhteita, vaikka kavereita saan helposti.
Ap, nyt ota yhteys johonkin kavereistasi ja kysy kuulumisia. Kerrot sitten erosta. Kun avaudut, annat kaveruudelle mahdollisuuden syventyä ystävyydeksi. Niin se menee: kun kerrot henkilökohtaisia asioitasi toiselle, annat mahdollisuuden myös hänelle avautua omistaan. Ja voitte vastavuoroisesti tsempata ja kuunnella toisianne. Eikö ystävyys ole juuri sitä? Toisen kuuntelemista ja tukemista hyvässä ja pahassa vastavuoroisesti.
Vierailija kirjoitti:
5/5
Naiselle erossa tärkeintä on juorut ja miehen panettelu somessa!
Eronneen naisen energiasta valtaosa kuuluu aina sympatioiden hakemiseen sekä ex-miehen mustamaalaamiseen ja syyllistämiseen. Milloin kukaan on kuullut naisen myöntävän että ero oli hänen oma syynsä?
Aivan. Eronneiden naisten ex-miehet ovat aina saamattomia, itsekkäitä, alistajia, alkoholisteja, pettäjiä, väkivaltaisia, valehtelijoita, narsisteja jne. jne. jne.
On kyllä kurjaa erota joulun aikaan. Onko sinulla ketään ystävää, tuttavaa,jonka arvelisit kärsivän yksinäisyydestä joulun aikaan? Laita viesti tai soita. Itselleni erot ovat vaikuttaneet myönteisesti ystävyyssuhteisiini. Aluksi saa purkaa kaiken, mutta muista että liiallinen eron käsittely ystävän kanssa voi kuormittaa suhdetta liikaa. Itse hyödyin self help -kirjoista, mm. Susan Andersonin kirjat ovat loistavia.
Ap on vähän vastaavassa tilanteessa kuin edesmennyt mummoni oli 1940-luvun jälkipuoliskolla.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
No nyt kaikki tuhannet vauva palstan lukijat tietää että olet eronnut. Auttaako tämä sinua jotenkin. Aika monet ihmiset eroaa ja moneenkin kertaan. Eron jälkeen menee aikaa muutama vuosi toipua. Etsi joku harrastus ja liikunta muoto. Lue kirjoja ja hanki koira. Tai kissa.
Tee toisille mitä itsellesi tahtoisit tehtävän. Se sinulle tehdään mitä teet toisille.
Järjestetäänkö paikkakunnallasi eroseminaareja? Myös kriisikeskukseen tai psykologille voi mennä puhumaan, jos oma olo menee hankalaksi. Facessa on myös eroryhmä, mistä saa vertaistukea. Tsemppiä AP.
Oletko soittanut hätäkeskukseen jo? Tietääkö eduskunnan oikeusasiamies ja EU:n ihmisoikeusvaltuutettu?
Vierailija kirjoitti:
Ap, nyt ota yhteys johonkin kavereistasi ja kysy kuulumisia. Kerrot sitten erosta. Kun avaudut, annat kaveruudelle mahdollisuuden syventyä ystävyydeksi. Niin se menee: kun kerrot henkilökohtaisia asioitasi toiselle, annat mahdollisuuden myös hänelle avautua omistaan. Ja voitte vastavuoroisesti tsempata ja kuunnella toisianne. Eikö ystävyys ole juuri sitä? Toisen kuuntelemista ja tukemista hyvässä ja pahassa vastavuoroisesti.
Niin se ystävyys syventyy. En vaan osaa "avata" itseäni muille ja kertoa ongelmista :( en halua vaivaannuttaa ketään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5/5
Naiselle erossa tärkeintä on juorut ja miehen panettelu somessa!
Eronneen naisen energiasta valtaosa kuuluu aina sympatioiden hakemiseen sekä ex-miehen mustamaalaamiseen ja syyllistämiseen. Milloin kukaan on kuullut naisen myöntävän että ero oli hänen oma syynsä?
Aivan. Eronneiden naisten ex-miehet ovat aina saamattomia, itsekkäitä, alistajia, alkoholisteja, pettäjiä, väkivaltaisia, valehtelijoita, narsisteja jne. jne. jne.
No miksi itse erosit?
Me erottiin 33 vuoden jälkeen koska exäni petti.
Pettäminen ei ollut pelkästään fyysistä, vaan myös tunnetasolla koska ihastui toiseen.
Toi tunnetasolla pettäminen oli liian raskasta mulle. Elikkä erottiin.
Minä olin meidän suhteessa ovimatto ihan liian kauan aikaa, myönnän sen.
Exäni on tosi mukava kaikkia kohtaan, minua kohteli huonosti. Olen vastuussa omasta hyvinvoinnistani niin ero oli enää ainoa mahdollisuus.
Minä voin nyt paremmin.
En osaa sanoa mitä exäni kertoo erostamme ystävilleen.
Kertooko koskaan pettäjä totuutta?
Vierailija kirjoitti:
No nyt kaikki tuhannet vauva palstan lukijat tietää että olet eronnut. Auttaako tämä sinua jotenkin. Aika monet ihmiset eroaa ja moneenkin kertaan. Eron jälkeen menee aikaa muutama vuosi toipua. Etsi joku harrastus ja liikunta muoto. Lue kirjoja ja hanki koira. Tai kissa.
Täällä ainakin saan jollekin "kerrottua" asiasta.
Hyvä että kirjoitit tänne. Toivottavasti se auttaa edes vähän oloasi. En osaa neuvoa enempää. Hyvää joulua ja voimia!
Trolliprovo