Lue keskustelun säännöt.
Miten saada oikeita ystäviä aikuisena?
22.12.2024 |
Kaikilla on lähipiiri jo valmiina. Varsinkaan perheellisillä ei liikene aikaa mihinkään. Harrastuksista tai töistä ei ole koskaan jäänyt omaan elämään ketään, jota tulisi nähtyä muuallakin.
Kommentit (24)
Mitä haluat heidän kanssaan tehdä? Iso osa aikuisista tarjoaa kaikenmaailman palveluja, mitä ostamall voi vähän niinkuin leikkiä ystävyyttä heidän kanssaan. Iso osa on myös sellaisia, jotka eivät oikeasti ole hyviä ystäviä, vaan perhedraama dominoi koko elämää, eikä kukaan jaksa kuunnella sellaista. Jos on miehen kaveri niin saa vaimon vihat ja jos on naisen kaveri niin saa miehen himot. Aikuisuus on parhaimmillaan itsekseen ja ehkä etäisesti joihinkin harrastusryhmiin osallistuen - sellaisiin siis, missä ei ihan hirveästi puhuta ja sosialisoida
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ystävästyä eläinten kanssa. Lintujen, oravien, peurojen ja kettujen kanssa.
Bestikseni on kontiainen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä haluat heidän kanssaan tehdä? Iso osa aikuisista tarjoaa kaikenmaailman palveluja, mitä ostamall voi vähän niinkuin leikkiä ystävyyttä heidän kanssaan. Iso osa on myös sellaisia, jotka eivät oikeasti ole hyviä ystäviä, vaan perhedraama dominoi koko elämää, eikä kukaan jaksa kuunnella sellaista. Jos on miehen kaveri niin saa vaimon vihat ja jos on naisen kaveri niin saa miehen himot. Aikuisuus on parhaimmillaan itsekseen ja ehkä etäisesti joihinkin harrastusryhmiin osallistuen - sellaisiin siis, missä ei ihan hirveästi puhuta ja sosialisoida
Älä projisoi omia käytösongelmiasi muihin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ystävästyä eläinten kanssa. Lintujen, oravien, peurojen ja kettujen kanssa.
Bestikseni on kontiainen.
Minun ei ole. Talven jälkeen piha kuin pommituksen jäljiltä. Lienee sitten minun bestis "rakkaudesta se hevonenkin potkii"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töistä sain ystävän, kun olin kymmenen vuotta samassa työpaikassa. Suhde läheni työkaveruudesta ystävyydeksi vasta parin viimeisen vuoden aikana. Sitten muutin toiselle puolen Suomea. Ystävyys jatkuu, vaikkakin vain puhelimen välityksellä.
Minä olen kai sellainen, että ihmisten pitää tuntea ja tarkkailla minua tosi pitkään, ennen kuin pääsevät jyvälle että olen ihan mukava. Minun strategiani olisi siis vain olla yhdessä paikassa, olipa se sitten naapurusto, työ tai harrastus, se kymmenen vuotta ja odottaa että aika juurruttaa minut yhteen jonkun kanssaeläjän kanssa. Omat aloitteeni eivät nimittäin ole koskaan ottanut tuulta alleen, olen kai jotenkin outo ja ahdistava.
Totuus jota ei moni ääneen sano.
Koulussa kaverit on yleensä väliaikaisia vain pienellä osalla niistä tulee läpi elämän kestäviä.
Työkavereiden kanssa ei kannata olla kaveri, koska se oikeasti vaikuttaa enemmän negatiivisesti kuin positiivisesti työilmapiirin, jos tulee joku riita tms. Eikä nekään yleensä kestä kauhean kauan.
Aikuisten on muutenkin vaikea kaverustua, koska yhteisiä sääntöjä ei ole esim. Saako pyytää apua tai rahaa ja saako jakaa asioita ja kun kaikki ei jaksa olla mitään ilmaisterapeutteja ja jakaa neuvoja.
Aikuisena ei vain ole edes mitään tekemistä kavereiden kanssa tylsää.
Autistina kysyn miksi pitää olla kavereita? En ymmärrä mihin niitä tarvitaan miksi pitää olla yksi ihminen tai aina samat ihmiset kenen kanssa juttelee tai tekee jotain.
Mitä niiden kavereiden kanssa kuuluu tehdä? Entä jos ei vaan kiinnosta muiden jutut tai viihdy?
Aina jankutetaan siitä miten yksinäisyys on paha asia ja sairastuttaa mutta sori vaan mut sairastuttaa muut ihmiset, koska se kuormittaa niinn paljon varsinkin esittää jotain aikuista . Haluaisin vielä oikeasti leikkiä ja vaikka näytellä tai pelata jotain ja olen yli 30-vuotias .
Onneksi mulla on yhtä lapsellinen tyttöystävä joka ei minua kuormita joten en näe mitään syytä sille miksi pitää olla kaveri.
Ei kaveria voi halata tai mitään joten en vaan ymmärrä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Töistä sain ystävän, kun olin kymmenen vuotta samassa työpaikassa. Suhde läheni työkaveruudesta ystävyydeksi vasta parin viimeisen vuoden aikana. Sitten muutin toiselle puolen Suomea. Ystävyys jatkuu, vaikkakin vain puhelimen välityksellä.
Minä olen kai sellainen, että ihmisten pitää tuntea ja tarkkailla minua tosi pitkään, ennen kuin pääsevät jyvälle että olen ihan mukava. Minun strategiani olisi siis vain olla yhdessä paikassa, olipa se sitten naapurusto, työ tai harrastus, se kymmenen vuotta ja odottaa että aika juurruttaa minut yhteen jonkun kanssaeläjän kanssa. Omat aloitteeni eivät nimittäin ole koskaan ottanut tuulta alleen, olen kai jotenkin outo ja ahdistava.
Olin 15v samassa työpaikassa ja muutin kauemmaksi. Useampi työkaveri jäi kaveriksi, nähdään ainakin kesäisin ja tunnin parin puheluita useamman kanssa viikoittain, kuukausittain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ystävästyä eläinten kanssa. Lintujen, oravien, peurojen ja kettujen kanssa.
Bestikseni on kontiainen.
Minun ei ole. Talven jälkeen piha kuin pommituksen jäljiltä. Lienee sitten minun bestis "rakkaudesta se hevonenkin potkii"
Taitaa olla juuri tuo kiertobestis josta Jodelissa varoiteltiin, että älkää vaan vastatko jos tällainen ottaa yhteyttä ja pyrkii kaveriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totuus jota ei moni ääneen sano.
Koulussa kaverit on yleensä väliaikaisia vain pienellä osalla niistä tulee läpi elämän kestäviä.
Työkavereiden kanssa ei kannata olla kaveri, koska se oikeasti vaikuttaa enemmän negatiivisesti kuin positiivisesti työilmapiirin, jos tulee joku riita tms. Eikä nekään yleensä kestä kauhean kauan.
Aikuisten on muutenkin vaikea kaverustua, koska yhteisiä sääntöjä ei ole esim. Saako pyytää apua tai rahaa ja saako jakaa asioita ja kun kaikki ei jaksa olla mitään ilmaisterapeutteja ja jakaa neuvoja.
Aikuisena ei vain ole edes mitään tekemistä kavereiden kanssa tylsää.
Autistina kysyn miksi pitää olla kavereita? En ymmärrä mihin niitä tarvitaan miksi pitää olla yksi ihminen tai aina samat ihmiset kenen kanssa juttelee tai tekee jotain.
Mitä niiden kavereiden kanssa kuuluu tehdä? Entä jos ei vaan kiinnosta muiden jutut tai viihdy?
Aina j
Oli kieltämättä melko autistinen viesti.
Vierailija kirjoitti:
Töistä sain ystävän, kun olin kymmenen vuotta samassa työpaikassa. Suhde läheni työkaveruudesta ystävyydeksi vasta parin viimeisen vuoden aikana. Sitten muutin toiselle puolen Suomea. Ystävyys jatkuu, vaikkakin vain puhelimen välityksellä.
Minä olen kai sellainen, että ihmisten pitää tuntea ja tarkkailla minua tosi pitkään, ennen kuin pääsevät jyvälle että olen ihan mukava. Minun strategiani olisi siis vain olla yhdessä paikassa, olipa se sitten naapurusto, työ tai harrastus, se kymmenen vuotta ja odottaa että aika juurruttaa minut yhteen jonkun kanssaeläjän kanssa. Omat aloitteeni eivät nimittäin ole koskaan ottanut tuulta alleen, olen kai jotenkin outo ja ahdistava.
No tässähän se ongelma kai onkin. En ole koskaan ollut samassa työpaikassa tai asuinpaikassa kymmentä vuotta. Pisin työsuhteeni tähän mennessä kesti neljä vuotta, ja olen aina muuttanut suunnilleen kolmen tai neljän vuoden välein. Toki on niitäkin, jotka solmivat uusia ystävyyssuhteita viikossa, mutta minä en ole sellainen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä vastaa täällä tähän. Etsitkö valtavirtaihmisiä vai luonnollisempia? Pintaliitohenkilö vai henkistä? Entä samalta alueelta vai kauempaakin. Onko tietyt kiinnostukset yhdistämässä tai puheenaiheet. Vai randomisti. Kohtaako huumorintaju ja puhetapa, kommunikaatio. Onko toisella sama tavoite pitempään ystävyyteen vai ensin kokeillaan toimisiko tuttuus. Juova vai selvä? Maalla vai kaupunki. Eläinihminen vai ei. Allergia vai ei. Ymmärtävää sorttia vai tuomitseva. Räyhäkäs vai rauhallinen. Iloinen vai salamarttyyri, vakava. Asioita hautova vaiko selvittävä rauhallisesti. Usein kontakti vai harvemmin. Ehkä ajan myötä selviää. Kovis vai kiltti. Urheileva vai lenkkeilykävely. Ulkomainen vai suomalainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten usko ja maailmankatsomus. Onko erilainen ok vai sama.
Samaa mietin, kun ap. Olen tehnyt aikuiselämäni pätkätöitä viimeisiin vuosiin asti. Jokaisesta työpaikasta on jäänyt joku kaveriksi vähäksi aikaa. Sitten yhteys lähes aina katkennut. Kun lapsemme olivat pieniä, sitä kautta tuli kyläilykavereita, mutta nekin suhteet katkenneet lasten kasvaessa.
Suhtaudun avoimesti uusiin tuttavuuksiin. Pidän yhteyttä jäljellä oleviin ja olen yrittänyt elvyttää jotakin vanhaa ystävyyttä. En ole muuta keksinyt. Ja olen haalinut harrastuksia, joissa kohtaan ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ystävästyä eläinten kanssa. Lintujen, oravien, peurojen ja kettujen kanssa.
Bestikseni on kontiainen.
Kas kus ei Shittisontiainen ;-----Ddd
Olen liittynyt erilaisiin yhteisöihin, Teen vapaaehtoistöitä, olen senioriyhdistyksessä, käyn järjestetyillä retkillä ja matkoilla ja opiskelen työväenopistossa ja käyn musiikkiklubeilla.
Se uuden ystävyyden syntyminen ei tapahdu missään itsestään, vaan on tosi paljon omasta aktiivisuudesta kiinni. Vaikka kahvilla käymisestä voi aloittaa ja täytyy olla kiinnostunut toisista ihmisistä ja antaa myös itsestään.
Olen monissa yhteyksissä kerännyt pikkuporukan, ollaan menty lounaalle tai kahvilaan yhdessä. Pidän sitten yhteyttä näihin uusiin tuttavuuksiin whatsapilla ja sovitaan treffejä. Pikkuhiljaa näin on syntynyt aitoja, uusia ystävyyksiä. Toki auttaa paljon, jos on iloinen ja puhelias ja sosiaalinen.
Tutustu johonkuhun nuorempaan tai vanhempaan.
En oikein ymmärrä tätä lapsiperheselitystä. Olen itse lapseton, mutta vanhimmalla ystävälläni on lapsia. Näemme usein niin että lapset ovat paikalla, ainakin osan aikaa. Käydään puistossa, leikitään, askarrellaan, tehdään ruokaa. Minusta on ihan normaali että lapset kulkevat mukana sen muutaman vuoden, kunnes kasvavat isommiksi.
Muuta paikkakunnalle, joka ei ole niin sisäänpäinlämpiävä. Pk-seudulla on tosi helppoa tutustua ihmisiin.
Kannattaa ystävästyä eläinten kanssa. Lintujen, oravien, peurojen ja kettujen kanssa.