Vaimon mielestä sanon lapsiani liian usein rakkaiksi

Lapsia ei voi rakastaa liikaa!

Voi rakastaa liikaa, mutta rakkakaaksi sanominen sitä tuskin on, päinvastoin.  Tämä maailma pitää huolen ns. "lyttäämisestä", on tärkeää tietää, joku rakastaa.

Liikaa rakastaminen on osin ainakin sitä, ettei aseta terveitä rajoja, ja selitä miksi ne asettaa,

Ei ole hyvä ylihemmotella lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Voi rakastaa liikaa, mutta rakkakaaksi sanominen sitä tuskin on, päinvastoin.  Tämä maailma pitää huolen ns. "lyttäämisestä", on tärkeää tietää, joku rakastaa.

Liikaa rakastaminen on osin ainakin sitä, ettei aseta terveitä rajoja, ja selitä miksi ne asettaa,

Ei ole hyvä ylihemmotella lapsia.

Rajojen asettaminen juurikin on rakkautta. Pärjäävät elämässä vielä sittenkin, kun vanhempi ei ole valvomassa. 

Vaimolla joku tunnelukko, tai sitten kateutta. Muistathan sanoa vaimoakin rakkaaksi? 

Rakkaaksi ei voi sanoa liian usein. Tyypillistä taas on, että äiti yrittää kontrolloidan isän ja lapsen vuorovaikutusta. Veikkaampa, että näkyy muissakin asioissa, kuin tuossa rakkaaksi sanomisessa. Väärän värinen paita, väärä iltasatu, liian pitkään tai lyhyt aikaa ulkona jne., jne., 

Hyvä että välitätte toisista. Se voi olla häiritsevä sana ehkä hokemana aikuiselle ja jos kahdelle kerrallaan, ovat yksilöitä silti. Haetko huomioita tai rakkautta itse? Voiko lapsi ahdistua jos sanoo usein vai saako siitä voimaa, turvaa, hyvän välittävän olon. Miksei voi sanoa sitten että pidän sinusta yhdelle kerrallaan ja muuta myönteistä. Lapsilla on oma nimikin. Puhutteko muistakin asioista tai saako lapsi keskittyä katsomaan vaikka ikkunasta rauhassa, olla ajatuksissaan. Rakkain sana ei ole perinteinen suomessa hokemana, se voi olla ylikorostava sana. -Tätä asiaa on ennenkin käsitelty palstoilla. Saako vaimo kuulla rakastan sinua vai kyllästyikö jo. Ei ole kiellettyä sanoa rakkain. Joskus somekieli on "olette minulle rakkaimpia" ja se voi joitakin ahdistaa aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ei voi rakastaa liikaa!

Voi. Liian omistava rakkaus, hössötys tai kontrollointi ei ole rakastamista. Rakkaus on muiden ymmärtämistä ja välittämistä, vapautta. Ei itsekkyyttä siis. Muiden tunteiden ottamista huomioon.

Täällä oli jokin aika sitten ketju, jossa ihmiset olivat suorastaan raivoissaan siitä, että jotkut kutsuvat lapsiaan rakkaiksi, muruiksi ja kultasiksi. Pitäisi kutsua nimellä, ettei nouse kusi päähän tms. Onneksi suuri osa oli sitä mieltä, että tuollainen katsantakanta on vanhanaikainen ja on ihan ok kutsua lapsia hellittelynimillä. Ehkä vaimosi on tuota ensimmäistä porukkaa. Kysymällähän se selviää, miksi ei pidä siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ei voi rakastaa liikaa!

Voi. Liian omistava rakkaus, hössötys tai kontrollointi ei ole rakastamista. Rakkaus on muiden ymmärtämistä ja välittämistä, vapautta. Ei itsekkyyttä siis. Muiden tunteiden ottamista huomioon.

Mee HOITOON!

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että välitätte toisista. Se voi olla häiritsevä sana ehkä hokemana aikuiselle ja jos kahdelle kerrallaan, ovat yksilöitä silti. Haetko huomioita tai rakkautta itse? Voiko lapsi ahdistua jos sanoo usein vai saako siitä voimaa, turvaa, hyvän välittävän olon. Miksei voi sanoa sitten että pidän sinusta yhdelle kerrallaan ja muuta myönteistä. Lapsilla on oma nimikin. Puhutteko muistakin asioista tai saako lapsi keskittyä katsomaan vaikka ikkunasta rauhassa, olla ajatuksissaan. Rakkain sana ei ole perinteinen suomessa hokemana, se voi olla ylikorostava sana. -Tätä asiaa on ennenkin käsitelty palstoilla. Saako vaimo kuulla rakastan sinua vai kyllästyikö jo. Ei ole kiellettyä sanoa rakkain. Joskus somekieli on "olette minulle rakkaimpia" ja se voi joitakin ahdistaa aikuisena.

Kotrolloiva äiti ilmoittautuu. Parasta tässä on nämä "saako katsoa ikkunasta rauhassa" eli juupa, juu - ihan varmasti ap hokee nyt sitten lapsen korvanjuuressa rakasta ihan koko ajan, ettei lapsi saa mitään muuta tehdäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ei voi rakastaa liikaa!

Voi. Liian omistava rakkaus, hössötys tai kontrollointi ei ole rakastamista. Rakkaus on muiden ymmärtämistä ja välittämistä, vapautta. Ei itsekkyyttä siis. Muiden tunteiden ottamista huomioon.

Suomen ongelmat johtuvatkin siitä että kasvavia suomalaisia on liikaa rakastettu sekä siitä että kunnioittavaa ja kannustavaa asennetta on ollut aivan liiaksi asti. Jos olisi tällaiset vahingolliset rakastamisjutut pidetty tarkasti poissa, olisi meillä nyt reipas ja kurinalainen kansakunta.

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli jokin aika sitten ketju, jossa ihmiset olivat suorastaan raivoissaan siitä, että jotkut kutsuvat lapsiaan rakkaiksi, muruiksi ja kultasiksi. Pitäisi kutsua nimellä, ettei nouse kusi päähän tms. Onneksi suuri osa oli sitä mieltä, että tuollainen katsantakanta on vanhanaikainen ja on ihan ok kutsua lapsia hellittelynimillä. Ehkä vaimosi on tuota ensimmäistä porukkaa. Kysymällähän se selviää, miksi ei pidä siitä. 

Juu ei saa sanoa kannustavia asioita suomalaislapselle. Ei rakkautta eikä hellyyttä, tottuu vielä.

Olet ihana isä. Ihmeellisiä kommentteja täällä taas, mutta johtuu varmaan siitä että ap ei olekaan se äiti. 

Olen jo mummeli-ikäinen kissan kanssa eläjä ja kerron jopa kissalle usean kerran päivässä kuinka rakas hän onkaan.

Voin omasta kokemuksesta sanoa, että voipi olla ettei vaimo saa itse koskaan kuulla tuota rakas-sanaa. Kannattaa aloittaa asian ratkominen siitä. 

Ihana kuulla että isä sanoo lasten olevan rakkaita. 

Vierailija kirjoitti:

Vaimolla joku tunnelukko, tai sitten kateutta. Muistathan sanoa vaimoakin rakkaaksi? 

Ei voi äiti ryhtyä kateelliseksi vaikka ei muistaisikaan tai sitten kyseessä on vakava tunnevamma ei tunnelukko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimolla joku tunnelukko, tai sitten kateutta. Muistathan sanoa vaimoakin rakkaaksi? 

Ei voi äiti ryhtyä kateelliseksi vaikka ei muistaisikaan tai sitten kyseessä on vakava tunnevamma ei tunnelukko.

No tottakai voi. Jos mies ei ikinä kutsuisi minua rakkaaksi ja suorastaan välttelisi sitä, mutta sanoo sen helposti ja luontevasti muille, niin heräisi nopeasti vahva epäilys, ettei rakasta minua. 

Vierailija kirjoitti:

Olet ihana isä. Ihmeellisiä kommentteja täällä taas, mutta johtuu varmaan siitä että ap ei olekaan se äiti. 

Olen jo mummeli-ikäinen kissan kanssa eläjä ja kerron jopa kissalle usean kerran päivässä kuinka rakas hän onkaan.

Se rakastamisen tunne vahvistaa yhtä lailla sitä joka sanoo ja sitä jolle sanotaan. Siksi niin joka tasolla positiivinen asia. Ikävää että niin monelta suomalaiselta täysin evätty tämä ilmainen ja taatusti toimiva tapa parantaa elämää, kun on vuosikymmeniä Suomessa ollut niin tärkeää kasvattaa syyllisyyttä, häpeää, ala-arvoisuuden tunnetta, ahdistusta ja ankeutta mahdollisimman paljon.

Taidan olla vähemmistössä, mutta olen kyllä samaa mieltä vaimon kanssa. Turhaa lätinää hokea rakasta pitkin päivää. Olisi merkityksellisempää sanoa se vaikka iltasuukon yhteydessä, kun peittelee lapset vuoteeseen. Jokainen tyylillään. Siinä aloittaja on pöhkö, jos hän kuvittelee, että lasten äitiä harmittaisi se, että isä rakastaa lapsiaan ja näyttää sen. Jos niin ajattelee, ei taida olla hääppöinen avioliitto.

Vierailija kirjoitti:

Voin omasta kokemuksesta sanoa, että voipi olla ettei vaimo saa itse koskaan kuulla tuota rakas-sanaa. Kannattaa aloittaa asian ratkominen siitä. 

Toksisella käyttäytymisellä, isä-lapsi suhteen kontrolloinnilla ja jatkuvalla nalkutuksella varmaan sitten sait tämän rakkauden takaisin? Hyvä kuitenkin, että käytännössä suoraan myönnät, että olit lapsellesi mustasukkainen. Usein puhutaan sitä, että isät ovat mustasukkaisia äidille lapsesta, mutta eipä tuo näytä helppoa olevan äideillekään. 

Mites itse, kuinka usein sanoit rakastaneesi miestäsi? Niinpä.