Entä ne kolmekymmentä, jotka eivät jääneet kiinni?
Pelicot'n tapauksessa on tuomiot annettu. Mutta kahdeksastakymmenestä raiskaajasta vapaalla jalalla on kolmekymmentä, joita ei ole tunnistettu.
Miten Mazanin alueen vaimot voivat elää sen tosiseikan kanssa, että se oma tylsän tavallinen aviomies, jonka kylkeen he iltaisin käpertyvät, saattaa hyvinkin olla väkivaltainen seksirikollinen?
Kommentit (11)
Niinpä! Ja todellisuus on sama monessa suomalaiskodissakin. Tietämättään asutaan ja elellään r*iskaajien kanssa. Aivan hirveä tämä maailma..
Ei tuollaista pysty uskomaan omasta miehestä.
Ehkä pitäisi.
On teillä kamalia miehiä jos ette pysty luottamaan.
Tuosta tapauksesta ma en ymmarra sita, ettei se rouva tajunnut etta hanet huumataan jatkuvasti. Luulisin kylla itse huomaavani jos olisin harva se ilta niin tokkurassa etten tajuaisi mitaan. Miten tuota on voinut jatkua vuosikausia?
Vierailija kirjoitti:
On teillä kamalia miehiä jos ette pysty luottamaan.
Noiden raiskaajien vaimotkin varmaan luottivat, että heidän miehensä eivät mene raiskaamaan tajutonta. Siitähän tässä just on kyse: luulet voivasi luottaa, mutta voitko?
Kauhea ajatus elää niin että jatkuvasti epäilee omaa aviomiestään.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta tapauksesta ma en ymmarra sita, ettei se rouva tajunnut etta hanet huumataan jatkuvasti. Luulisin kylla itse huomaavani jos olisin harva se ilta niin tokkurassa etten tajuaisi mitaan. Miten tuota on voinut jatkua vuosikausia?
Ymmärtäminen on vaikeaa, ymmärtämättömyys helppoa. Ranskalaiset juovat päivällisellä viiniä, ja mies sekoitti hänen viiniinsä unilääkettä. Oletko sinä kuusikymppinen ranskatar jonka mies selittää kaiken parhain päin ja syyttää sinua vainoharhaisuudesta? Gisèle Pelicot oli epäillyt sairastuneensa dementiaan tai vakavaan masennukseen, koska oli jatkuvasti tokkurassa eikä muistanut oikein mitään.
Niitä kolmeakymmentä ei ollut tunnistettu, ja luuletko että he menevät vapaaehtoisesti ilmoittautumaan poliisille?
Vierailija kirjoitti:
Kauhea ajatus elää niin että jatkuvasti epäilee omaa aviomiestään.
Niin on. Kaipa sen ajatuksen vain haluaa työntää pois, että oma läheinen saattaa livahtaa kauppareissulla tai työmatkalla raiskausbileisiin. Noidenkin miesten kanssa moni elää, ja pitää heitä normaaleina, kivoina ihmisinä.
Entä omat veljet tai pojat? Kehen voi luottaa?