Ääneni

Muistan kun lapsena minulla oli kerran hauskaa ja nauroin ja kuin salama kirkkaalta taivaalta äitini alkoi valittaa kuinka rumalta kuulostan ja hiljempaa pitäisi olla. Nykyään myös oma tyttäreni valittaa ärsyttävästä äänestäni, jos käytän sitä itselleni luontevalla tavalla. Useinhan en siis käytä, näiden kokemusten jälkeen. Jotenkin kuitenkin olen surullinen, että en ääntäni voi käyttää kunnolla. Olen usein hiljaa vaikka asiaa olisikin. Kielten opettelu tuo omat haasteensa jne. En pysty toteuttamaan itseäni ja tarkoitustani, koska minulla ei ole ääntä. Välillä kyllä teen läpilyöntejäkin ääneni kanssa, mutta kuitenkin usein valitsen hiljaisuuden. En tiedä mitä tälläkin haen, jotain näkemystä kai.