miksi jotkut kotiäidit eivät ikinä kutsu vastavierailulle?
Minulla on eräs tuttu "äitikaveri", johon olen tutustunut leikkipuistossa lasten kautta, kun asuimme melkein naapureina. Kummatkin ollaan kotona, esikoiset 4 v. ja kuopukset 1 v. molemmilla. Sitten muutettiin muutaman kilometrin päähän. Ollaan puhuttu että nähdään joskus jommankumman kotona, ja olen sitten sanonut että tulkaa te vaikka ensin meille. No, tulivat meille, nyt monta kuukautta mennyt kyläilystä mutta vastakutsua sinne toisen kotiin ei ole vieläkään tullut. On kyllä ehdottanut että nähdään taas joku päivä puistossa, tai että "me voidaan kyllä joku päivä ajella teille" (matkaa siis n. 5km )
Onpa minulla toinenkin tällainen kaveri. Missä siis vika, kun meille kyllä tullaan leikkimään ja syömään, mutta meitä ei pyydetä vastavuoroisesti kylään?
Muiden kavereiden kanssa kyläilyt menee vastavuoroisesti, mutta kaksi kaveria on tällaisia edelläkuvattuja...
Kommentit (17)
tosi kaunis koti? Kallista tavaraa? Jos teillä on niin hienoa ja tarjoat kahvit hienoista kupeista, tai vaikka vaan muumi mukeista, kalliita nekin. Niin toiselle voi tulla sellanen "en kyllä kehtaa kutsua kotiini" fiilis. Tuskin nyt kukaan piheyttään ei pyytäisi vastavierailulle. Kahvi, keksipaketti ja mehu nyt ei niin paljoa maksa. Kauniissa kodissa ei todellakaan ole mitään pahaa, voi vaan aiheuttaa toisille paineita
Tutustuin joskus äitiin, jonka mies oli yötyössä ja mies nukkui pitkälle päivään. Hän ei tutustumisen alkuvaiheessa jostain syystä halunnut kertoa tuota asiaa. Ihmettelin joskus mielessäni miksi niin mieluusti tuli muille kylään. Syyn selvittyä ymmärsin, eipä sinne oikein voi vieraita mekkaloivia lapsia viedä ja mielellään on itsekin poissa.
Me asuttiin yhteen aikaan niin pienessä asunnossa, etten halunnut kutsua sinne ns. puistokavereita. Mielummin treffasin jossain muualla. Sen kyllä sanoin suoraan heille.
missään, ja kaikki kaverit käy meillä. Yksi syy on, että musta tuntuu helpolta nukuttaa vauvaa omaan tahtiin omassa kodissa (kaksilla päikkäreillä), ja toinen, että meidän kämppä vaan on sen muotonen, että lapsia on helppo vahtia samalla kun juttelee kahvipöydässä. Joten vieraat tuo usein kukkia, tms, itse nostan jotain tosi helppoa tarjottavaa pöytään. Jos jää kamala kaaos, niin palkkaa ekaluokkalaiseni vieraiden jälkeen keräämään pikkulastenkin leluja 1-2 eurolla.... vieraat roudautuu meille, me kerätään lelut ja täytetään tiskikone jälkeenpäin, eli ihan tasan se suunnilleen menee.. musta 0, 2 ja 7 v kanssa ei oo niin helppo lähteäkään... mutta kieltämättä joskus olis kiva päästä pois kotoa... ihan tyytyväinen olen tilanteeseen kuitenkin
Käyn mielelläni kylässä, mutta en pyydä meille lähes koskaan vieraita. Syynä on tosi pahat allergiani monille asioille. Pyrin pitämään kodin allergiaoireita aiheuttamattomana. Vieraiden mukana (vaatteissa, hiuksissa) meille tulisi eläinpölyä, karvoja, homeitiöitä, voimakkaita hajusteita jne., ja tällöin oloni olisi myös kotonani huono. Kyläreissut kestän yleensä suht OK, kun otan allergialääkkeet ja lähden kotiin, jos kovia oireita alkaa tulla. Kotona tietysti pitää sitten vaihtaa kotivaatteet, että en itse kanna kotiin allergeeneja. Nämä kyläilyreissut, samoin kuin kauppa- ja harrastusreissut, toimivat myös jonkunlaisena siedätyshoitona. Toivon, että jossakin vaiheessa allergiani alkaisi helpottaa eikä enää rajottaisi normaalia elämää näin kovasti.
Jotkut ihmiset ymmärtävät tämän kyläilytavan oikein hyvin, heillä on yleensä jotakin kautta kokemusta vaikeasta astmasta ja allergiasta. Toiset taas eivät ymmärrä lainkaan, katsovat vain pitkään ja selvästi näkee heidän miettivän, että onkohan tolla kaikki muumit laaksossa. No, heillä ei ole kokemusta jopa hengenvaarallisiksi yltyvistä allergioista. Toivoisin, että meitä jaksettaisiin kutsua kylään yksipuolisestikin. Vien kyllä aina hyvät tuliaiset, touhuan ja jutustelen kyläpaikan lasten kanssa, ja jos ollaan hyvien ystävien luona kylässä, hoidan ja huollan lapsia siinä kuin omaanikin, tai laitetaan yhdessä ruokaa tuomistaini aineksista tms.
Missä siis vika, kun meille kyllä tullaan leikkimään ja syömään, mutta meitä ei pyydetä vastavuoroisesti kylään?
Vika voi olla siinä, että sulla on niin rasittavat lapset, ettei niitä haluta kylään, tai sitten sinä olet rasittava, tai sitten kaverisi häpeilee kotiaan eikä siksi halua kutsua vieraita, tai sitten kaverisi ei vain jaksa mitään ylimääräistä, mitä vieraiden vastaanottaminen vaatii: siivous, tarjottavat jne.
Minulla on eräs tuttu "äitikaveri", johon olen tutustunut leikkipuistossa lasten kautta, kun asuimme melkein naapureina. Kummatkin ollaan kotona, esikoiset 4 v. ja kuopukset 1 v. molemmilla. Sitten muutettiin muutaman kilometrin päähän. Ollaan puhuttu että nähdään joskus jommankumman kotona, ja olen sitten sanonut että tulkaa te vaikka ensin meille. No, tulivat meille, nyt monta kuukautta mennyt kyläilystä mutta vastakutsua sinne toisen kotiin ei ole vieläkään tullut. On kyllä ehdottanut että nähdään taas joku päivä puistossa, tai että "me voidaan kyllä joku päivä ajella teille" (matkaa siis n. 5km ) Onpa minulla toinenkin tällainen kaveri. Missä siis vika, kun meille kyllä tullaan leikkimään ja syömään, mutta meitä ei pyydetä vastavuoroisesti kylään? Muiden kavereiden kanssa kyläilyt menee vastavuoroisesti, mutta kaksi kaveria on tällaisia edelläkuvattuja...
Ihan samaa olen itsekin ihmetellyt. Ehkäpä se on helpompaa tulla valmiiseen pöytään. Itse en enää kutsu näitä "kavereita" kyläilemään ollenkaan.
jos ei vielä tunne kauhean hyvin, tulee olo että pitäisi olla siivottu ja puunattu ja hyvät tarjoilut. ja sitten jos ei ehdi ja jaksa, tai osaa vaikka leipoa eikä kaupan pullaa kehtaa tarjota, tms.
Ei siinä välttämättä mitään dramaattista ole.
Ihan samaa olen itsekin ihmetellyt. Ehkäpä se on helpompaa tulla valmiiseen pöytään. Itse en enää kutsu näitä "kavereita" kyläilemään ollenkaan.
jos kaverit toisivat mukanaan tarjottavat ja sinä vain keittäisit kahvit? tai laittakaa yhdessä ruokaa, kustannukset puoliksi, tms.
taas kutsun mielelläni kaverit meille, kun kotona ei tarvitse omaa lasta niin vahtia silmä kovana koko ajan. Minua ei tosin yhtään nolota tarjota kaupan pullaa tai vaan keksejä kahvin kanssa. Ei nuo pikkulapsiporukoiden vierailut ikinä niin kauaa kestä, että kukaan oikein ruokaa odottaisikaan.
...meillä on pieni ja tällä hetkellä tosi sotkuinen kämppä ja mieluummin olen muualla kuin kotona. Ei vain ole voimia laittaa asuntoa kuntoon, kun mies ei auta yhtään.
Lisäksi meillä on koiria ja kissa ja monet ovat allergisia/pelkäävät eivätkä tykkää meillä olla.
olen juuri tällainen äiti. En tarkoituksella, enkä siksi, että on helppo mennä valmiiseen pöytään. Vaan siksi, että tavallaan "häpeän" kotiamme. Koti on siisti ja ihan nättikin...siis, niiltä valmistuneilta osilta! Eli remontit on kesken ja ei tee paljon mieli kutsua toisia niitä keskeneräisiä nurkkia taivastelemaan. :) Siksi niin mielelläni lähden itsekin välillä pois tuosta ikuisesta remontti"helvetistä" kun toinen puoli talosta odottaa ihmettä.
Toisaalta voisi kai vaan olla välittämättä...tämähän on meidän kotimme ja näin me elämme! Kukin tallaa tyylillään.
mielelläni vieraita, mut meillä on koira (mitä juuri kenelläkään muulla kaverillani ei ole) ja mä koen tosi rasittavaksi sen, että koira ja koiriin tottumaton lapsi pyörii yhtä aikaa lattialla, ja että koiraton vieras bongaa jokaisen koirankarvan mitä talosta löytyy- vaikka oisin kuinka puunannut ja siivonnut ennen vieraita, niin aina niitä jostain löytyy.
Meillä siis kyläilee sellaiset ihmiset joiden tiedän sietävän jonkin verran sellaista hyvää hässäkkää mitä lemmikit saa aikaan, ja jotka ei inhoa koirankarvoja.
Minä muuten vien aina pullaa tms. kun menen jollekin kylään - varsinkin jos ei olla kovin tuttuja. En mä ainakaan halua käyttää hyväksi toisia ihmisiä kyläilemällä vain heidän luonaan, vaan se vaan on helpointa niin.
rouva sanoi ihan rehellisesti, että he mieluummin käyvät kylässä kuin kutsuvat vieraita kotiinsa.
Sopii minulle noinkin.
mainitsit että missä vika kun teille tullaan leikkimään ja SYÖMÄÄN. Eikö olisi riittänyt ihan vaan kahvit ja vain kahta lajia tarjolle (esim. keksejä ja pullaa tai kakkua). Silloin toisenkin on helpompi kutsua vuorostaan. Jos nostat riman heti korkealle tarjoamalla ruokaakin niin toinen ajattelee että hänenkin pitäisi tarjota.
Itsekään en vaan jaksaisi kutsua vastavierailulle, olisi rasittavaa alkaa kokata hyvänpäiväntutulle. Ja toki vielä siivota sitä ennen vaikka meillä onkin aina sinänsä siistiä, haluan että on vastasiivottua kun joku tulee ensimmäistä kertaa kutsuttuna käymään.
Tarjosin ruokaa, koska sovimme että vieraat tulevat meille aamupäivällä, ja siinä sitten kun 9-10 välillä tulivat niin aika pian oli jo ruoka-aika (klo 11). Ja minusta on kohteliasta tarjota jotain syötävää/juotavaa vieraille, ja kun lounasaika oli silloin niin tottakai tarjosin. Vaihtoehtona olisi ollut sanoa että me alamme nyt syömään, kiva kun kävitte! :)
Tälle toiselle äidille tarjosin tosin vain mehua ja keksejä, kun he olivat meillä iltapäivällä. Silti kumpikaan ei ole esittänyt sitä vastakutsua...
Ap