Mistä saatte tai löydätte toivoa elämäänne?
Toivo antaa voimia jatkaa eteenpäin näinä epävarmoina aikoina. Mistä löydätte sitä?
Kommentit (29)
Saan toivoa enää vain siitä, että golf-virran pysähtymisen mahdollisuutta väläytellään aina silloin tällöin. Luultavasti tässä maassa saisi elellä aika rauhassa sen jälkeen.
Auringosta. Luonto. Menemällä pois netistä, tekemällä muuta. Joku hyvä asia tai video.
Kossupullosta. Mutta pulloon on pakattu vain yhden päivän toivo.
Läheiset ihmissuhteet, luonto, harrastukset. Hyvää oloa löytyy ammentamalla omasta elämästä.
Puolison kanssa juttelusta ja lenkkeilystä, koiran kanssa luonnossa liikkumisesta, pienistä asioista; saunassa käymisestä, takkatulen ääressä istumisesta, hyvästä ruoasta.
Tiedosta, jota saan virkani puolesta. Olen pessimisti ja tieto vahvistaa tulevaisuudesta sen, minkä tiedän intuitiivisti muutenkin.
Sanotaanko näin, että asiat menevät nopeasti todella huonoon suuntaan.
Usko ja luottamus Jumalan huolenpitoon ja johdatukseen. Vaikka tulisi inhimillisesti huonoja juttuja eli vastoinkäymisiä ja käyhän niitä kaikille, niin silti yritän ottaa ne Jumalan sallimina. Vaikka ne koettelevat raskaastikin, niin ei tule niin syvästi toivoton olo, Jumalan ansiosta.
Toiveajattelu on eräänlaista itsepetosta, joten toivoonkin kannattaa suhtautua varauksellisesti.
Onnellisuuden löytää, kun heittää kirveen kaivoon lopullisesti ja on tyytyväinen asioihin, jotka ovat hyvin nykyhetkessä.
Toiveikkuus on vaan eräänlaista oirehdintaa siitä, ettei paska ole osunut niskaan riittävällä voimalla, lol.
Se on lapsekkuutta. Ihan sympaattista joo, mutta herättää oudoksuntaa ihmisissä jotka ovat lapsenmielisyydestään jo toenneet.
Vierailija kirjoitti:
Toiveajattelu on eräänlaista itsepetosta, joten toivoonkin kannattaa suhtautua varauksellisesti.
Onnellisuuden löytää, kun heittää kirveen kaivoon lopullisesti ja on tyytyväinen asioihin, jotka ovat hyvin nykyhetkessä.
Toiveikkuus on vaan eräänlaista oirehdintaa siitä, ettei paska ole osunut niskaan riittävällä voimalla, lol.
Se on lapsekkuutta. Ihan sympaattista joo, mutta herättää oudoksuntaa ihmisissä jotka ovat lapsenmielisyydestään jo toenneet.
Mielenkiintoinen näkemys.
Tosiaan, toivo ja toiveikkuus voivat olla samoja tai osin erilaisia asioita. Jatkuvasti toiveikas asenne ja mielentila on kai jonkinlaista optimismia. Kun taas suurten vastoinkäymisten keskellä se toivo voi olla aika syvälläkin mutta jostain sieltä se löytyy. Nämä voivat tietysti ilmetä samallakin ihmisellä. Ehkä toiveikkaan ei tarvitse "kaivella" sitä toivoa.
Kristillisestä uskosta. Kävin juuri kirkossa tankkaamassa iloa ja valoa arjen haasteita varten.
Auttamalla muita. Yrittämällä vaikuttaa asioihin eri medioissa. Osallistumalla kunta- ja aluevaaleihin.
Vierailija kirjoitti:
Auttamalla muita. Yrittämällä vaikuttaa asioihin eri medioissa. Osallistumalla kunta- ja aluevaaleihin.
Ihan mahtavaa aktiivisuutta, hyvä sinä! Yrität tehdä asioille ja rakenteille jotain etkä vaivu toivottomuuteen. Wau!
Luonnosta, ajatusten harhauttamisesta jollain kivalla tekemisellä, sillä ajatuksella että mennään päivä kerrallaan jos tarve.
Työn teosta. Lusmuilu ja laiskottelu ei ole minua varten.
Naisten vanhenemisisesta. Mieti nyt. Koko ikäs olit käyttänyt ihmisiä hyväksesi ja jaellut kaverikortteja. Sitten jokupäivä olet vain kasa arvotonta roskaa.
Positiivisesta elämänkatsomuksesta ja pitämällä sitä yllä lukemalla toivoa ja iloa herättäviä kirjoja ym juttuja.
Pohjalla vielä usko hyvään,rakkaudelliseen Jumalaan/ Jeesukseen.
Usko,toivo ja rakkaus.Siinäpä parhaat eväät elämään mitä voi olla.
Jeesukselta.