Lue keskustelun säännöt.
Uhmisvinkkejä?
31.03.2011 |
Tulipa yllättäen meidän tyttö uhmaikään... Mitäs vinkkejä jakaisitte vanhemmille?
Toki käsitän, että johdonmukainen tulee olla ja pysyä rauhallisena tms. Joskus on kuitenkin hoppua, ja taaperon tahtiin ei voida aina mennä. Ongelmallisimmat tilanteet ovat meillä pukeminen (etenkin kylästä lähdettäessä) ja paikalleen stoppautuminen ulkona (kun esim. pitäisi kävellä parkkipaikalta kotiovelle).
Kommentit (3)
Totta kai johdonmukaisesti ja päättäväisesti puet lapsen, halusi se sitä tai ei. Sanot, että nyt puetaan etkä välitä saati anna periksi kiukuttelulle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta itse olen ihan huudon kanssa pukenut, ja tarvittaessa napannut kainaloon sätkivänä. Yleensä yritän ensin järkipuhetta - jos ei tehoa, niin maanittelen - jos ei tehoa, niin yritän harhauttaa jotenkin ovelasti (laulamalla, leikkimällä, "menikös tuolla orava!") - jos ei tehoa, niin hommat hoituvat väkisin. Meillä on kaksi voimakastahtoista alle 4-vuotiasta, joten usein mennään tuon pisimmän kaavan kautta. Olen kyllä huomannut itsekin, että omalla rauhallisuudella saa raivokohtaukset pidettyä vähän lyhyempinä. Siinä tosin minulla vielä harjoittelemista...
että yleispätevää ohjetta ei varmaan ole. :) Mielestäni lahjonta ja harhauttaminen toimii lapsen kanssa kaikkein parhaiten, ja se että vanhemmat arvioivat realistisesti esimerkiksi juuri siirtymävaiheisiin kuluvan ajan. Kiire ja kärsimättömyys provosoivat lasta kiukuttelemaan niissäkin tilanteissa, joista selvittäis vain ihan silläkin että aikaa on varattu enemmän jo alunperin.
Oman lapseni "uhma" on itse asiassa hyvin pitkälle vain epävarmuutta ja matalaa vireystasoa ja aika pitkälle omasta käytöksestäni kiinni. Toki kunnon raivareitakin tulee, mut harvemmin. Mä harhautan lasta niin usein kuin vain pystyn ( esimerkiksi aamulla puetaan ripeästi, että päästään bussiin ja painamaan stop-nappulaa tai katsomaan joko pihalla on rapakoita) ja sisälle tultaessa mietitään aina mitä jääkaapista löytyis päivän ruuaksi jota tehdään yhdessä, ja jos se ei innosta niin mietitään piilotettaiskos koiralle nameja ja millaisia nameja (on lapsen mielipuuhaa). Myös lahjonta tehoaa - ksylitolipastillit ja rusinat on ihan hyviä palkintoja, kun lapsi on suorastaan voittanut itsensä ja tehnyt mitä on pyydetty, vaikka on halunnut tehdä toisin.
Alussa pinna venyi ja paukkui, mut nyt olen sillä asenteella että mihin meillä muka on hoppu (lapsi siis kotihoidossa)? Jos vettä tippuvan rännin tuijottaminen vartin verran on tänään päivän agenda, niin sitten on. Joka aamu lapsi myös pohtii hartaasti jokaisen tien reunalla olevan koirankakan ja roskan merkitystä niin että sadan metrin matkaan voi mennä 20 minuuttia, mut mitä sitten? Siksihän bussillekin on lähdetty hyvissä ajoin että kaikkeen on aikaa.