Aloin pitämään puoliani, ja yhtäkkiä tuntuu, etten ole enää väleissä kenenkään kanssa :(
En suostunut siskolle lapsenvahdiksi lyhyellä varoitusajalla, koska en ehtinyt ja jaksanut. Sisko suuttui.
En tarjonnut kaverille kyytiä, kuten usein aiemmin, koska hän ei koskaan tarjoa minulle. Kaveri suuttui.
Kaverin lapsi valehteli minun lapselleni asiasta, joka aiheutti hankaluutta omalle lapselleni. Paljastin asian lapselleni. Kaveri suuttui.
Työkaveri syytti minua törkeästi haukkuen eräästä asiasta, jossa olin toiminut täysin oikein. Kerroin hänelle asian oikean laidan sekä kasvokkain että viestillä. Ei pahoitellut asian selvittyä vaan jatkoi veemäistä linjaa ja välit jäi huonoiksi.
Entinen työkaveri halusi pitää yhteyttä, mutta aina soitellen. Se on minulle epämukavaa ja kuormittavaa, mieluummin laitan viestiä tai näen kasvotusten. Toki vastasin jos hän soitti ja laitoin oma-aloitteisesti viestiä ja pyysin kahvillekin. Hän ei esittänyt koskaan vastavuoroista kahvittelukutsua ja lakkasi soittelemasta. On nykyään etäinen ja tympeä jos osutaan samaan paikkaan.
Mitä hemmettiä? Olenko minä jotenkin hankala tyyppi? Aiemmin olen ollut kiltti ja arka lapatossu, joka ei halua aiheuttaa konflikteja. Oman hyvinvointini kustannuksella. Nyt haluan pitää puoliani ja ilmaista, jos joku asia ei minulle käy. Tässä on lopputulos.
Kommentit (89)
Tuo juttu oli täällä eilen. Miksi taas?
Sepä se, kun rupeaa ns. hankalaksi, pitää kestää se että jotkut saattavat möksähtää. Eli ei voi pelätä sitä että kaikki eivät ehkä tykkääkään sinusta.
Hei mulle on käynyt samalla lailla. Mutta silti aion pitää puoleni ja rajani. Ihmiset hyväksikäyttivät kiltteyttäni vuosikausia ja sain tarpeekseni. Nyt kun pidän puoleni kaikki ovat hylänneet. Eli totuus paljastuu ja olivat väleissä vain kun hyötyivät minusta.
Vierailija kirjoitti:
Nyt naatiskelet rauhasta
Tämä on mulla tavoitteena, että jättäisivät saatana rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuo juttu oli täällä eilen. Miksi taas?
Joko meitä saman kokeneita on useampia tai sulla sakkaa päässä.
Vierailija kirjoitti:
Hei mulle on käynyt samalla lailla. Mutta silti aion pitää puoleni ja rajani. Ihmiset hyväksikäyttivät kiltteyttäni vuosikausia ja sain tarpeekseni. Nyt kun pidän puoleni kaikki ovat hylänneet. Eli totuus paljastuu ja olivat väleissä vain kun hyötyivät minusta.
Totta kai ihmisiä pidetään hyötytarkoituksen vuoksi. Lapsia hankitaan koska itse haluaa jotakin, puoliso hankitaan jos näkee siinä etua sinkkuuteen verrattuna ja kavereita hankitaan jos itse tarvitsee heiltä jotakin.
Sinä et menettänyt mitään jättäessäsi turhat tuttavuudet tai vetäessäsi pelikentän rajat selkeäksi missä sinun kanssa toimitaan. Ainahan tollaset yrittää koittaa riittääkö köyttä kuinka pitkälle toisen kelassa.
Voit vain voittaa. Sillä samanlaiset lapset leikkii keskenään parhaiten ja menestyksen tae on vastavuoroisuus ystävien kanssa eli asiallinen tuki eikä imeminen.
Ihan oikein, että pidät puolesi. Kääntöpuolena on tosiaan se, että enää kaikki eivät pidä sinusta, siihen pitää vain totutella. Joskus käy niinkin, että ei jää ketään jäljelle, jos ei ole muita vahvuuksia kuin se jatkuva miellyttäminen ja palvelusten tekeminen.
Jotkut alkavat miellyttäjiksi alitajuisesti juuri siksi, kun huomaavat muuten jäävänsä yksin. Olemalla hauska, karismaattinen tai mielenkiintoinen saa paljon huonoakin käytöstä anteeksi. Mutta noita piirteitä ei noin vain itselleen valita, joten jotkut päätyvät miellyttäjiksi, ja pysyvät sitä kautta porukassa.
Pitää muistaa, että kukaan ei ole kenellekään seuranpitoa velkaa, vaan se tapahtuu orgaanisesti, jos kokee hyötyvänsä ihmissuhteesta enemmän kuin menettää. Ja se hyötyminen on yleensä siis viihtymistä.
On aika surullista lukea näitä vastauksia. Eikö vastavuoroisuus ole enää mitään? Eihän aloittaja ole laittanut välejä poikki vaan kerran kieltäytynyt ilmaisesta avusta.
Mielelläni tapaan kavereita ja kutsun kylään. Vastavuoroisesti edes joskus odotan samaa kutsua. Muuten tulee olo, että toinen tapaa vain velvollisuudesta. Aina ei kaverin kanssa tarvitse olla samaa mieltä. Joskus voidaan olla eri mieltä, eikä sen tarvitse johtaa välien katkaisemiseen vaan asia voidaan sopia ja sille jopa nauraa yhdessä.
Hyvä ettet ole. Kuolet sitten yksinäisyyteen mokoma!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo juttu oli täällä eilen. Miksi taas?
Joko meitä saman kokeneita on useampia tai sulla sakkaa päässä.
Tämä sama copy-paste tarina ilmaantuu tänne aina uudestaan ja uudestaan, väliä voi olla joitain kuukausia tai jopa vuosi.
Vierailija kirjoitti:
On aika surullista lukea näitä vastauksia. Eikö vastavuoroisuus ole enää mitään? Eihän aloittaja ole laittanut välejä poikki vaan kerran kieltäytynyt ilmaisesta avusta.
Mielelläni tapaan kavereita ja kutsun kylään. Vastavuoroisesti edes joskus odotan samaa kutsua. Muuten tulee olo, että toinen tapaa vain velvollisuudesta. Aina ei kaverin kanssa tarvitse olla samaa mieltä. Joskus voidaan olla eri mieltä, eikä sen tarvitse johtaa välien katkaisemiseen vaan asia voidaan sopia ja sille jopa nauraa yhdessä.
Mun kaveriperhe on oikein kunnostautunut tässä palvelusten pyytelyssä. Joka kevät ja syksy heille haalitaan tietämättömiä talkoisiin mikä tarkoittaa sitä että siis heidän tonttinsa kunnostetaan, pestään ikkunat, laitetaan kasvimaata yms. Aina ne löytävät uusia höynäytettäviä mutta FB:n postauksista päätellen samat ihmiset eivät useinkaan ole siellä, kas vain.
Kenelle tulee mieleenkään pyytää kaveriaan että hei tuuthan pesemään mun ikkunat? Ja kaveri menee...
Kuulostat ärsyttävältä va jukilta.
Mulle käynyt samalla tavalla. lopetin sen ikuisen ihmisten auttamisen ja paapomisen. Hyvin nopeasti nämä ihmiset laittoivat välit poikii. Mikä sekin on vaan hyvä asia. En jää kaipaamaan. Olen mieluummin yksin kuin huonossa seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo juttu oli täällä eilen. Miksi taas?
Joko meitä saman kokeneita on useampia tai sulla sakkaa päässä.
Tämä sama copy-paste tarina ilmaantuu tänne aina uudestaan ja uudestaan, väliä voi olla joitain kuukausia tai jopa vuosi.
Totta! Ja kohta saadaan lukea aiheesta iltasanomista (taas) tosipohjainen ja lukijat kertovat huippujournalismia.
Itsekin olen jäänyt yksin, kun en olekaan suostunut ihan kaikkeen ja olen kehdannut ajatella myös itseäni. Lähinnä olen vain huvittunut, kun ihmiset suuttuvat siitä, etten olekaan mikään kynnysmatto enää. Sehän ei ole ollenkaan itsekästä hyväksikäyttää muita.
Vierailija kirjoitti:
Mulle käynyt samalla tavalla. lopetin sen ikuisen ihmisten auttamisen ja paapomisen. Hyvin nopeasti nämä ihmiset laittoivat välit poikii. Mikä sekin on vaan hyvä asia. En jää kaipaamaan. Olen mieluummin yksin kuin huonossa seurassa.
Opettelit ulos narsismista.
Ihmiset pitävät heitä jotka pitävät puolensa hankalina. Kannattaa vaan sopeutua ajatukseen ja olla ottamatta siitä stressiä.