Onko muiden vanhemmat samanlaisia lyttääjiä?
Jos kerron jotain elämästäni, niin reaktio asiaan on "hohhoijaa, vai sellasta sitten tällä kertaa" tai "kannattaako nyt tuollaista" jne.
Kommentit (10)
On joo. Lannistaminen ja lyttääminen ovat tyypillistä suomalaista kulttuuria. Itse olen lasteni nk. isoin cheerleader aina ja kaikessa. Tuo lannistamisen sukupolvitrauma nimittäin loppuu minuun, se on varma.
Ja sitten meidän pitäisi olla kiinnostuneita vanhojen vanhempiemme pikku piperryksistä, kuten siitä mitä naapurin Maire sanoi ja paljonko kirjolohi maksoi Prismassa.
Ei vanhemmat ole, mutta lapset ovat.
Minun äiti on. Kerran sanoin sitten ihan suoraan, ehkä vähän skarppasi sen jälkeen. Eiköhän ole puhetapa ja asenne joka on omassa lapsuudessa opittu. Ja suomalainen älä nyt vaan luule itsestäsi mitään -asenne.
Kumma juttu miten minun sukupolveni ymmärtää siitä pyrkiä pois, en puhu lapsilleni niin. Mutta miksi vanhempani eivät osanneet, miksi piti vain suoraan siirtää kaikki oman lapsuutensa paska meihin? Tätä olen monesti miettinyt.
Vierailija kirjoitti:
Minun äiti on. Kerran sanoin sitten ihan suoraan, ehkä vähän skarppasi sen jälkeen. Eiköhän ole puhetapa ja asenne joka on omassa lapsuudessa opittu. Ja suomalainen älä nyt vaan luule itsestäsi mitään -asenne.
Kumma juttu miten minun sukupolveni ymmärtää siitä pyrkiä pois, en puhu lapsilleni niin. Mutta miksi vanhempani eivät osanneet, miksi piti vain suoraan siirtää kaikki oman lapsuutensa paska meihin? Tätä olen monesti miettinyt.
Ehkä ne on kuitenkin jotain tehnyt paremmin. Sen minkä pystyneet. Sotatraumatkin kun kantaa läpi monta sukupolvea. Nyt me tehdään sitten taas paremmin se, mikä pystytään.
On. En nykyisin enää kerrokaan mitään ja vanhempani ihmettelevät kun en kerro elämästäni mitään. Lyttäsivät senkin kun kerroin etten jaksa kuunnella ainaista lyttäämistä.
On. Ehkä siinä on jotain hyvääkin. En ole ylpistynyt liikaa, vaikka elämässä on ollut onnistumisia.
En tiedä miksi, mutta teen tuota pikkuveljelleni (velipuoli äidin kautta), joka on 13 vuotta nuorempi. Osin ehkä kateudesta, meillä oli täysin eri tason lapsuudet ja hän on saanut kaiken mitä vaan keksi haluta. Meille ei hankittu mitään, äiti joi ja isä hakkasi. Ärsyttää kun hän leveilee kaikella tekemisellään, puhuu aivan kuin me me muut sisarukset emme olisi saavuttaneet mitään. Päin vastoin, kaikki suoriuduttu hyvin elämässä omin avuin. On myös sellainen taivaanrannan maalari, leveilee niillä unelmillaankin. Oikeasti hän kuitenkin alisuoriutuu tekemisistään ja äiti maksaa laskut 25-vuotiaalle miehelle. Olen vähentänyt yhteydenpitoa, etten ainakaan haukkuisi.
Vanha 80v mummo haukkuu poikaani. En halua olla tekemisissä.