Muita yli 30 vuotiaita, joita mietityttää perheenlisäys
Olen 35-vuotias nainen ja olen ollut mieheni kanssa yli 10 vuotta yhdessä. Mies haluaisi kovasti lapsia ja on alkanut entistä enemmän puhua niistä. Minäkin haluan lapsen, mutta ihmettelen miksi ajatus yhä melkein pelottaa minua. Minulla ei ole koskaan ollut varsinaista vauvakuumetta, mutta ajattelen, että haluaisin oman perheen kuitenkin.Teen työtä lasten parissa ja eniten pelkään miten jaksan enää, kun kotona hoidan omaani.. Tulevaisuus jännittää muutenkin. Miehelläni on ihan hyviä piirteitä isäksi, mutta jännitän, että mies jatkaisi yhä harrastuksiaan samaan malliin ja minä olisin jumissa kotona.. Myös tuleva synnytys jännittää ja kipu. Onko nämä ihan hulluja ajatuksia? Toki jännittää myös joko juna meni, kun en ole mikään parikymppinen. Miksi tämä asia yhä mietityttää?
Kommentit (79)
Leikkinukella leikkimisestä pitäisi tehdä sosiaalisesti hyväksyttävämpää. Sen ei tarvitse kärsiä eikä kuolla, mutta emä pääsee silti tuuppaamaan vankkureita ja terhakkaasti huoltamaan.
Voitko mennä muualle trollaamasta. Ap
Joko on lätkäistävä kunnon ympäristövero poikimisesta tai alettava tulppaamaan emättimiä. Tosin verolla ei elinkelpoista maapalloa voi ostaa jälkikasvulle. Tulppaus siis paras vaihtoehto.
Teen nyt edes 1 lapsi. Jos miehesi on vielä lapsirakas niin mikä estää?
Mieti myös sitäkin puolta että lapsi saattaa olla hyvin vaativa. Se sitten vaatii jaksamista ja voimavaroja. Lapsiin menee rahaa ja heihin on muutenkin keskityttävä kunnolla. Onko sinusta siihen? Ei saisi tapella ja itsensä on laitettava sivuun enimmäkseen.
Olen sitä mieltä, että jos haluat oman lapsiperheen, niin anna mennä. Kyllä aikuinen ihminen pärjää ja elämme vain kerran. Miltä sinusta tuntuu, jos jäisit kokemusta vaille? Mutta älä tee kovin montaa lasta ja miehesi varaan et voi laskea. Enemmän joudut joka tapauksessa tekemään kuin hän ja ole myös valmis olemaan erovanhempi.
Ei kannata lähteä lapsentekoon, ellei oikeasti sitä 100% halua. Ikinä ei tiedä mitä voi sattua, puoliso voi kuolla, voi tulla ero, lapsi voi olla vaikeasti sairas ja olla koko elämänsä muiden avun varassa.
Jos ajattelet että haluat lapsen ja tarvittaessa pärjäisit em. Skenaarioiden kanssa, niin sitten kannattanee kokeilla. Yleensä asiat menee hyvin.
Itse tein päätöksen, että luovuin lastenhankinnasta, koska en voinut luottaa siihen, että kumppani oikeasti ryhtyisi myös vanhemmaksi. Hän on aika tarkka omasta vapaa-ajastaan ja olen nähnyt paljon kaveripariskunnilla samaa, että naisen elämä mullistuu, kun miehestä tuleekin sitten se "hauska" vanhempi, joka hoitaa omaa lastaan aina välillä. Usein ei ensimmäisten vuosien aikana pärjää yksin lapsen kanssa, mutta äiti kyllä voi jäädä, kun isi menee poikien mökkireissulle.
Rakastan miestäni ja arki menee mielestäni hyvin näinkin. Testasimme jo lemmikin kanssa ja oli hyvin pian päivänselvää, että minulle napsahti nakki siinä, kun katsotaan paljonko ruokaa on jäljellä, suunnitellaan eläinlääkäriaikoja, mietitään kynsien leikkaamista ja muuta huoltoa, haetaan hoitopaikkaa, jne. Kyllä mies tekee myös, jos otan projektipäällikön roolin (kerron mitä tehdä, mihin ottaa yhteyttä, miten valmistautua ja mitä pitää huolehtia mukaan), mutta aika tympeäähän se on. Ei siis mitään luottoa siihen, että tilanne muuttuisi, jos tähän tilanteeseen tuotaisiin vielä toinen elävä olento, josta olemme vastuussa.
Minullekin mies on sanonut olevansa valmis lapsiin ja olen kehottanut häntä ottamaan ensiksi tasapuolisen vastuun ihan vaan kissasta. Ei kuulemma tiedä, miten. Olen ehdottanut googlaamaan, mutta ei ole sitä saanut aikaiseksi. Olen itse toki siitä hyvässä asemassa, että minulle on aika neutraalia tuleeko niitä lapsia vai ei. Toki omaani rakastaisin, mutta sen saaminen ei ole välttämättömyys.
N36
Onnea vauvasuunnitelmille. Jos parisuhteesi on hyvä, niin miksei vauva voisi tulla?
Oletko varma, että miehesi pysyy kanssasi, jos kovasti haluaa omaa lasta ja sinä et sitä halua. Hän etsii kumppanin, joka haluaa saada lapsen tuolloin jo ex-miehesi kanssa.
Kipu synnytyksen yhteydessä on hoidettavissa ja sitä ei edes muista synnytyksen jälkeen,
terveisin kolmen lapsen äiti
Vierailija kirjoitti:
Itse tein päätöksen, että luovuin lastenhankinnasta, koska en voinut luottaa siihen, että kumppani oikeasti ryhtyisi myös vanhemmaksi. Hän on aika tarkka omasta vapaa-ajastaan ja olen nähnyt paljon kaveripariskunnilla samaa, että naisen elämä mullistuu, kun miehestä tuleekin sitten se "hauska" vanhempi, joka hoitaa omaa lastaan aina välillä. Usein ei ensimmäisten vuosien aikana pärjää yksin lapsen kanssa, mutta äiti kyllä voi jäädä, kun isi menee poikien mökkireissulle.
Rakastan miestäni ja arki menee mielestäni hyvin näinkin. Testasimme jo lemmikin kanssa ja oli hyvin pian päivänselvää, että minulle napsahti nakki siinä, kun katsotaan paljonko ruokaa on jäljellä, suunnitellaan eläinlääkäriaikoja, mietitään kynsien leikkaamista ja muuta huoltoa, haetaan hoitopaikkaa, jne. Kyllä mies tekee myös, jos otan projektipäällikön roolin (kerron mitä tehdä, mihin ottaa yhteyttä, miten valmistautua ja mitä pitää huolehtia mukaan),
Meillä on myös lemmikki ja sitä mies kyllä hoitaa ihan hyvin. Toki sekin jää minun vastuulle, kun miehellä on menoja ja hänellä niitä on enemmän kuin minulla. Olisi kyllä inhottavaa, jos Mies jatkaisi elämää niin kuin ennenkin, kun mielestäni se ei ihan niin mene. Jostain pitää luopua ja se on oma aika. En tiedä tajuaako Mies täysin tätä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Onnea vauvasuunnitelmille. Jos parisuhteesi on hyvä, niin miksei vauva voisi tulla?
Oletko varma, että miehesi pysyy kanssasi, jos kovasti haluaa omaa lasta ja sinä et sitä halua. Hän etsii kumppanin, joka haluaa saada lapsen tuolloin jo ex-miehesi kanssa.
Kipu synnytyksen yhteydessä on hoidettavissa ja sitä ei edes muista synnytyksen jälkeen,
terveisin kolmen lapsen äiti
Älä missään nimessä tee lasta miehen takia!
Vierailija kirjoitti:
Onnea vauvasuunnitelmille. Jos parisuhteesi on hyvä, niin miksei vauva voisi tulla?
Oletko varma, että miehesi pysyy kanssasi, jos kovasti haluaa omaa lasta ja sinä et sitä halua. Hän etsii kumppanin, joka haluaa saada lapsen tuolloin jo ex-miehesi kanssa.
Kipu synnytyksen yhteydessä on hoidettavissa ja sitä ei edes muista synnytyksen jälkeen,
terveisin kolmen lapsen äiti
En usko, että mies välttämättä pysyy kanssani jos en halua edes yrittää omaa lasta. On sanonut kyllä, että jos en voi saada niin toki pysyy kanssani. Onhan adoptiokin mahdollista, jos en voisikaan tulla raskaaksi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mieti myös sitäkin puolta että lapsi saattaa olla hyvin vaativa. Se sitten vaatii jaksamista ja voimavaroja. Lapsiin menee rahaa ja heihin on muutenkin keskityttävä kunnolla. Onko sinusta siihen? Ei saisi tapella ja itsensä on laitettava sivuun enimmäkseen.
Ei kai tuollaista kannata etukäteen murehtia. Jos lapsi saa riittävästi rakkautta ja hoivaa, hänestä kasvaa kelpo kansalainen.
Tässä ei kannata lapsettomien turhaa pelotella,
terveisin kolmen lapsen äiti
Varmaan kannattaa se asia käsitellä sen miehen kanssa niin silloin on molemmat samalla viivalla. Iän puolesta kannattaa nyt alkaa tehdä niitä päätöksiä.
Varmaan kannattaa tuosta ajankäytöstä keskustella kahdestaan.
Syntymä on kuolemantuomio :(