Muita yli 30 vuotiaita, joita mietityttää perheenlisäys

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata lähteä lapsentekoon, ellei oikeasti sitä 100% halua. Ikinä ei tiedä mitä voi sattua, puoliso voi kuolla, voi tulla ero, lapsi voi olla vaikeasti sairas ja olla koko elämänsä muiden avun varassa.

 

Jos ajattelet että haluat lapsen ja tarvittaessa pärjäisit em. Skenaarioiden kanssa, niin sitten kannattanee kokeilla. Yleensä asiat menee hyvin.

Jep. Osa minusta halusi lapsen, mutta yllä mainituissa tilanteissa lapseton elämä kuulosti houkuttelevammalta. Vaikka yleensä kaikki menee hyvin, niin jonkun kohdalle se huonommin meneminenkin sattuu. Koska ennustaa en osaa, jätin lapset hankkimatta. Ehkä kadun joku päivä valintaani, mutta parempi niin kuin katua syntynyttä lasta. 

On normaalia pohtia.

Hanki vain lapsi, jos et ole ehdottomasti vastaan. Harva sitä katuu.

Tietysti kaikki voi mennä pieleen, mutta et voi tietää sitä etukäteen. Kaikki voi mennä pieleen myös, jos et hanki lasta. Yhden kanssa selviät yksinkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että joku on eri mieltä kanssasi, ei tarkoita mitään pahaa oloa tai muuta dramaattista. Yrittäkää suhtautua asioihin kuten aikuiset, eikä heti draamailua päälle kun joku on eri mieltä kuin sinä. 

Erimielisyys = helvetin hieno juttu

Toisen ihmisen nälviminen esim. pelkuriksi, koska hän on erilainen ja elää elämäänsä eri tavoin = kertoo siitä, että on vielä henkisesti matkaa aikuisuuteen

Aloittaja kirjoittaa monta kertaa pelkäävänsä. Ei ollut minun keksintöni. Sulla lähti sen verran lapselliset draamailut heti päälle, että en kirjoittaisi mistään henkisestä aikuisuudesta :D 

Siis jos joku kertoo sinulle pelkäävänsä jotain, niin sanotko heille pääsääntöisesti sen takia, että ovat pelkureita? Se omaan korvaan kuulostaa siltä, mitä lapsi sanoo toiselle lapselle. En koskaan itse puhuisi toiselle niin



-eri

Tämä on epäsuosittu mielipide, mutta minä kadun lastani ja/tai ainakin tätä elämänvaihetta. Saimme lapsen puolison kanssa, joka kovasti vakuutteli osallistumisintoa. Tilanne muuttui heti vauvan saavuttua. Nyt lapsi on jo 5v, mutta olen käytännössä yksinhuoltaja. Ehkä sitten koulujen alkamisen myötä saa jossain vaiheessa myös aikaa itselle. Olen miettinyt monta kertaa itseni satuttamista, jotta pääsisin pois tästä tilanteesta

Asiaa ei kannta liian tunteella pohtia. Sain yhden lapsen alle 30v kun olin peloteltu, ettem ehkä voisi saada yhtäkään erään lapsuuden leikkauksen takia. No, olisinhan voinut gynekologilla asian tarkistuttaa. Sain ja olen onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

On normaalia pohtia.

Hanki vain lapsi, jos et ole ehdottomasti vastaan. Harva sitä katuu.

Tietysti kaikki voi mennä pieleen, mutta et voi tietää sitä etukäteen. Kaikki voi mennä pieleen myös, jos et hanki lasta. Yhden kanssa selviät yksinkin. 

Jos tuo olisikin worst case scenario että mies häipyy niin ok, mutta kun ei ole. Nykään voi mennä myös sillä tavalla pieleen että mies eroaa ja pilaa lapsen elämän, ja nainen katselee tätä voimattomana vierestä. Mies voi aika tehokkaasti myös pilata naisen elämän, esim. työnteon, säätämällä aikataulujen kanssa tai aiheuttamalla muuta haittaa. Uudet suhteet pilaantuvat myös ja nainen vio löytää itsensä hullujen huoneelta ilman lapsia, koska nainen on tietysti kelpaamaton huoltajaksi jos mies kiusaa tämän henkihieveriin, no onneksi lapsilla on ihana rakastava isukki. Aivan ääritapauksissa mies tappaa eksänsä joko eron yhteydessä tai sen jälkeen

Eli ei kannata, jos vähänkään epäröi

Olen melkein 33-vuotias, eikä lastensaanti mietitytä, vaan odotan lapsia kovasti. Minulla ei ole mainitsemiasi ongelmia. Kyllä aikuinen ihminen pärjää yksinhuoltajanakin tarvittaessa. Enkä pelkää jaksamistani, sillä lapsella on myös toinen vanhempi, isovanhempia, tätejä ja enoja. Työtänsä voi aina pyrkiä keventämään siksi aikaa, kun lapset ovat pieniä. Perhe on minulle tärkeämpi kuin työ. Enkä pelkää synnytystä. Naiset ovat synnyttäneet aina jopa ilman kivunlievitystä ja jopa uudelleen. Synnytys kestää maksimissaan joitakin päiviä, kun taas vanhempi saat olla koko loppuelämän. 

Vierailija kirjoitti:

Joko on lätkäistävä kunnon ympäristövero poikimisesta tai alettava tulppaamaan emättimiä. Tosin verolla ei elinkelpoista maapalloa voi ostaa jälkikasvulle. Tulppaus siis paras vaihtoehto.

Tämä tosiaan on tehtävä,mutta vain Vihreille,koska ovat tätä agendaa ajaneet suurin ympäristökatastrofi on synnyttää lapsi.

Kiirehdi. Vielä voi tärpätä, kuten itsellä kävi iässäsi. Mutta muutaman vuoden kuluttua ei enää ehkä tärppää, kuten kävi, kun olisin halunnut lisää lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on epäsuosittu mielipide, mutta minä kadun lastani ja/tai ainakin tätä elämänvaihetta. Saimme lapsen puolison kanssa, joka kovasti vakuutteli osallistumisintoa. Tilanne muuttui heti vauvan saavuttua. Nyt lapsi on jo 5v, mutta olen käytännössä yksinhuoltaja. Ehkä sitten koulujen alkamisen myötä saa jossain vaiheessa myös aikaa itselle. Olen miettinyt monta kertaa itseni satuttamista, jotta pääsisin pois tästä tilanteesta

Missä iässä sait lapsen? Nuorempana asia voi ottaa päähän, kun ikötpverit menee ja itse ei. Vanhempana, yli 30 v, se ei enää ota monellakaan päähän, vaan on maailman mahtavin asia ja uusi elämänvaihe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on epäsuosittu mielipide, mutta minä kadun lastani ja/tai ainakin tätä elämänvaihetta. Saimme lapsen puolison kanssa, joka kovasti vakuutteli osallistumisintoa. Tilanne muuttui heti vauvan saavuttua. Nyt lapsi on jo 5v, mutta olen käytännössä yksinhuoltaja. Ehkä sitten koulujen alkamisen myötä saa jossain vaiheessa myös aikaa itselle. Olen miettinyt monta kertaa itseni satuttamista, jotta pääsisin pois tästä tilanteesta

Missä iässä sait lapsen? Nuorempana asia voi ottaa päähän, kun ikötpverit menee ja itse ei. Vanhempana, yli 30 v, se ei enää ota monellakaan päähän, vaan on maailman mahtavin asia ja uusi elämänvaihe.

Tai ottaa päähän, mutta sitä ei sanota ääneen. Aikamoinen tabu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on epäsuosittu mielipide, mutta minä kadun lastani ja/tai ainakin tätä elämänvaihetta. Saimme lapsen puolison kanssa, joka kovasti vakuutteli osallistumisintoa. Tilanne muuttui heti vauvan saavuttua. Nyt lapsi on jo 5v, mutta olen käytännössä yksinhuoltaja. Ehkä sitten koulujen alkamisen myötä saa jossain vaiheessa myös aikaa itselle. Olen miettinyt monta kertaa itseni satuttamista, jotta pääsisin pois tästä tilanteesta

Missä iässä sait lapsen? Nuorempana asia voi ottaa päähän, kun ikötpverit menee ja itse ei. Vanhempana, yli 30 v, se ei enää ota monellakaan päähän, vaan on maailman mahtavin asia ja uusi elämänvaihe.

Tai ottaa päähän, mutta sitä ei sanota ääneen. Aikamoinen tabu.

Kenellä? En ole koskaan kokenut niin ja ihmettelen moisia tabu-väitteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on epäsuosittu mielipide, mutta minä kadun lastani ja/tai ainakin tätä elämänvaihetta. Saimme lapsen puolison kanssa, joka kovasti vakuutteli osallistumisintoa. Tilanne muuttui heti vauvan saavuttua. Nyt lapsi on jo 5v, mutta olen käytännössä yksinhuoltaja. Ehkä sitten koulujen alkamisen myötä saa jossain vaiheessa myös aikaa itselle. Olen miettinyt monta kertaa itseni satuttamista, jotta pääsisin pois tästä tilanteesta

Missä iässä sait lapsen? Nuorempana asia voi ottaa päähän, kun ikötpverit menee ja itse ei. Vanhempana, yli 30 v, se ei enää ota monellakaan päähän, vaan on maailman mahtavin asia ja uusi elämänvaihe.

Tai ottaa päähän, mutta sitä ei sanota ääneen. Aikamoinen tabu.

Kenellä? En ole koskaan kokenut

Siis mitä et ole kokenut? Lapsien katumista vai?

Meinaatko tosissasi, että ihmisten on helppo sanoa ääneen että kadun sitä että hankin lapsia? Että kukaan ei kivitä, tuomitse, epäile, suutu?

Vierailija kirjoitti:

Olen melkein 33-vuotias, eikä lastensaanti mietitytä, vaan odotan lapsia kovasti. Minulla ei ole mainitsemiasi ongelmia. Kyllä aikuinen ihminen pärjää yksinhuoltajanakin tarvittaessa. Enkä pelkää jaksamistani, sillä lapsella on myös toinen vanhempi, isovanhempia, tätejä ja enoja. Työtänsä voi aina pyrkiä keventämään siksi aikaa, kun lapset ovat pieniä. Perhe on minulle tärkeämpi kuin työ. Enkä pelkää synnytystä. Naiset ovat synnyttäneet aina jopa ilman kivunlievitystä ja jopa uudelleen. Synnytys kestää maksimissaan joitakin päiviä, kun taas vanhempi saat olla koko loppuelämän. 

Hauskasti kirjoitettu. Koska sinulla ei ole mainittuja ongelmia, niin kenelläkään muulla ei voi olla? Kaikki eivät pärjää yksinhuoltajana. Kaikilla ei ole sitä toista vanhempaa, isovanhempia, tätejä ja enoja turvana. Kaikki eivät voi lyhentää työaikaa. Aiemmin muuten synnytykseen kuoltiin aika paljon useammin. 

Vierailija kirjoitti:

Onnea vauvasuunnitelmille. Jos parisuhteesi on hyvä, niin miksei vauva voisi tulla?

Oletko varma, että miehesi pysyy kanssasi, jos kovasti haluaa omaa lasta ja sinä et sitä halua. Hän etsii kumppanin, joka haluaa saada lapsen tuolloin jo ex-miehesi kanssa.

Kipu synnytyksen yhteydessä on hoidettavissa ja sitä ei edes muista synnytyksen jälkeen,

terveisin kolmen lapsen äiti

Älä valehtele!!! Niin Paljon on saanut töissä kahvitunneilla kuulla väkisin niitä sankaritarinoita kolme päivää kestäneistä synnytyksistä, että oksettaa. EI todellakaan näy unohtuvan, kun niillä pitää lapsettomia kiusata!!!!1 Saa**nan sadistit!

Kannattaa harkita tarkkaan. Jos ei ole tukiverkkoja niin onko rahaa? Suvun tai lapsen isän varaan ei voi laskea. Minä pärjäsin kahden lapsen totaalisena yksinhuoltajana ja ei ollut sukua apuna. Löysin onneksi samassa tilanteessa olevia äitejä ja autettiin toisiamme. Lapset ei myöskään olleet vaikeahoitoisia vamman tms takia ja oppivat selviämään yksin monesta tilanteesta jo alle 10 vuotiaana.

Sanoisin että jos naisella on yhtään epäilyksiä perheenlisäyksen suhteen niin ei kannata hankkia lapsia. Ja tässä merkkaa nimenomaan ne naisen ajatukset. Naisen harteille ne lapset ja niiden hoito edelleen yleensä kaatuu kun miestä ei huvitakaan tai tulee ero, valitettavasti. Naiselle kustannukset lasten hankinnasta on suuremmat kuin miehelle, mies pääsee erittäin helpolla. Jos yhtään mietityttää niin ei kannata. 

Keskustele miehen kanssa, kuinka paljon hän on valmis panostamaan ja uhraamaan omasta ajasta. Lasten kanssa on antoisaa, mutta kyllähän se vie aikaa. Joka tapauksessa lapsen kasvaessa kaikki tulee hiljalleen muuttumaan helpommaksi. Synnytys tulee luultavasti menemään ihan hyvin, vaikka siihen riskejä liittyykin. Minulla riskejä toteutui, mutta olen silti tyytyväinen että lapset sain. Tsemppiä mihin sitten päädytkin

t. Kahden lapsen onnellinen äiti

Teillä vaikuttaa kaikki peruspalikat kunnossa. Sinulle voi tulla unelmien raskaus,  synnytys, lapsi ja puolisostasi tulee maailman paras isä. Silti tapaturma tai vakava sairaus voi tapahtua ja muuttaa kaiken. 

Liikaa ei kannata miettiä etukäteen, elämässä on paljon muuttuvia tekijöitä joihin ei voi vaikuttaa. 

Varmasti moni katuu lapsiaan, ainakin niinä raskaimpia vuosina. Mutta jossain vaiheessa se helpottaa ja lapsettomat katuvat lapsettomuuttaan, kun jäävät yksin.

Perhe on tärkeä unelma, voi olla että juna meni jo, mutta näillä tiedoilla lähtisin sinuna sitä kohti. Ja henkilökohtainen vinkki tasa-arvoiseen vanhemmuuteen, miehen tulee olla kotona lapsen kanssa yhtä paljon kuin äidinkin. Mielestäni on tärkeää, että kumpikin ymmärtää molempien roolin, sen joka on kotona ja sen joka on vastuussa perheen elatuksesta.