Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmat eivät tue aikuista lasta hänen ratkaisuissaan - onko tämä normaalia?
01.12.2024 |
Kertomus on tosi, mutta nimet ja muutamia yksityiskohtia on muutettu. Kuka tässä tilanteessa käyttäytyy huonosti, aikuinen lapsi vai vanhemmat? Onko tällainen tilanne yleistäkin?
Laura on aikuinen, jolla on asiat hyvin. Laura pärjäsi kouluaikana hyvin ja jo on pitkään ollut työelämässä. Laura on alallaan hyvin arvostettu. Lauralla on puoliso ja lapsia. Laura elää ns. kunnollista elämää, ei käytä päihteitä tai ole mitenkään elämäntapaongelmainen. Lauralla on talous kunnossa ja Laura hoitaa asiansa hyvin. Lauran vanhemmat ovat aina korostaneet, että itse pitää pärjätä. Lauran vanhemmat eivät tue Lauraa hänen ratkaisuissaan. Vanhemmat eivät koskaan sano, että olisivat ylpeitä Laurasta, jolla on asiat hyvin. Jos Laura tekee vanhempien mielestä huonon ratkaisun, vanhemmat eivät tue Lauraa ja tekevät selväksi, mitä mieltä ovat Lauran ratkaisusta.
Kun Laura osti puolisonsa kanssa talon, oli talo vanhempien mielestä vääränlainen, kun he ostivat puutalon, vaikka olisi pitänyt olla tiilitalo. Kun Laura kehuu puolisoaan osallistuvaksi, niin vanhemmat kommentoivat Lauran puolison olevan laiska. Kun Laura perheineen päättää hankkia kauan haaveilemansa koiran, vanhemmat valittavat koirasta jatkuvasti miten ikävää on, kun Lauran perhe joutuu ulkoiluttamaan koiraa tai huomioimaan koiran perheen arjessa. Vanhemmat eivät itse koskaan koiraa ottaisi. Kun Lauraa haastatellaan lehdessä hänen työhönsä liittyen, on vanhemmista Laura menetellyt huonosti, kun on antanut haastattelun työstään. Vanhemmat eivät välitä huomiosta ja heistä on turhaa mennä kertomaan lehteen työstään. Puolisoltaan, kollegoiltaan, sukulaisiltaan ja ystäviltään Laura saa paljon kehuja siitä, miten hyvä lehtijuttu on ollut ja on hienoa, että Lauran ammatillista osaamista arvostetaan paljon.
Tekipä Laura mitä tahansa, niin vanhempansa eivät ole tyytyväisiä eivätkä allekirjoita aikuisen lapsensa valintoja, vaikka Lauran valinnat eivät ole mitenkään lainvastaisia tai yleisesti huonoina pidettyjä. Toisinaan Laura turhautuu tilanteeseen ja sanoo, että jos vanhemmilla ei ole parempaa sanottavaa koirasta/puolisosta/työstä, niin on sitten parempi olla vähän aikaa näkemättä. Vanhempien mielestä Laura on mahdoton, kun Lauralle "ei voi sanoa mistään ilman, että Laura suuttuu".
Kuka tässä tilanteessa on kohtuuton? Laura, vanhemmat vai molemmat?
Kommentit (33)
Vanhemmat ovat aivan kohtuuttomia, aikuinen lapsi ei ole vanhempien jatke eikä holhouksenalainen yksilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa omilta vanhemmilta. Mutta jos jokin menee huonosti, alkaa hirveä päivittely ja säälittely.
Ei ole suuttumista se, että sanoo, ettei kiinnosta kuulla tuollaista kommentointia elämästään.
Laura on jo aikuinen itsenäinen ja oman perheen perutanut. Miksi Laura hakee hyväksyntää vanhemmiltaan?
Todella kamalat vanhemmat, mutta toisaalta Lauran ei tarvitse välittää heistä vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärtäisin vanhempien nurinan, jos sen aikuisen lapsen ratkaisut olisivat jotenkin älyttömiä. Tyyliin jatkuva kumppanin vaihtaminen eron jälkeen ja lasten laiminlyönti. Tai pikavippien ottaminen. Tai ryyppääminen ilman aikomustakaan lopettaa. Mutta tuollaisista kunnon valinnoista valittaminen kertoo vanhempien pikkumaisuudesta.
Ei kai aikuinen tarvitse enää mitään tukea vanhemmiltaan omiin ratkaisuihin. Tuo vähättely ei kyllä ole normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kelpaavatko edes Lauran lapset isovanhemmille, vai ovatko nekin vääränlaisia? Ja miksi Laura ylipäätään hakee hyväksyntää vanhemmiltaan, aikuinen ihminen ja perheenäiti?
Sepitetty tarina Porvoosta.
Kuulostaa ihan minulta.
Ja kun joku kysyy, että miksi sitä vanhempien hyväksyntää hakee. Totta kai minä haluaisin, että vanhempani olisivat ylpeitä minusta. Olen nähnyt elämässäni paljon vaivaa. Ja toivoisin, että vanhempani rohkaisisivat ja kannustaisivat minua kuten monien ystävieni vanhemmat lapsilleen tekevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi Laura edes kertoo asioistaan vanhemmlleen?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan minulta.
Ja kun joku kysyy, että miksi sitä vanhempien hyväksyntää hakee. Totta kai minä haluaisin, että vanhempani olisivat ylpeitä minusta. Olen nähnyt elämässäni paljon vaivaa. Ja toivoisin, että vanhempani rohkaisisivat ja kannustaisivat minua kuten monien ystävieni vanhemmat lapsilleen tekevät.
No aikuistu jo ja ole ihan itse ylpeä omista tekemisistäsi. Älä riipu enää vanhempien mielipiteessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan minulta.
Ja kun joku kysyy, että miksi sitä vanhempien hyväksyntää hakee. Totta kai minä haluaisin, että vanhempani olisivat ylpeitä minusta. Olen nähnyt elämässäni paljon vaivaa. Ja toivoisin, että vanhempani rohkaisisivat ja kannustaisivat minua kuten monien ystävieni vanhemmat lapsilleen tekevät.
Niin me ollaan erilaisia. Mulle ei koskaan ollut tärkeää vanhempien mielipiteet vaikka hyvissä väleissä ollaan. Olen aina tehnyt oman pääni mukaan enkä ole mitään hyväksyntää hakenut ja mielipidettä kysynyt.
Kuulostaa ihan mun appivanhemmilta. Kaikesta mahdollisesta tuli heiltä moitteita. Asunto liian kallis, auto turha, veneen hankkimisesta tuli ihan vihaista huutoa. Kauhea voihkinta siitä, kun lasta ei kastettu ja lapsen lukiovalinnasta kauheat moitteet, vaikka lapsi itse valitsi mieluisen lukion.
Tuollaiset ihmiset ovat todella raskaita. Kaikkea mahdollista pitää kritisoida lapsen syömisestä lähtien. Olin lähinnä helpottunut, kun kuolivat pois. Vaikka tietenkin heissä oli hyväkin puolia, niin silti tuo jatkuva kritisointi oli se mikä heistä jäi päällimmäisenä mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella kamalat vanhemmat, mutta toisaalta Lauran ei tarvitse välittää heistä vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
En ole ap, mutta kyllähän normaalisti omien vanhempien kanssa ollaan jonkin verran tekemisissä. Eikä kyse ole siitä, että hakisi jotain hyväksyntää, vaan voi kertoa jonkun oman uutisen iloisena juttuna kuvitellen, että vanhemmatkin ilahtuvat. Sitten tulee vaan huutoa ja moitetta o_O
Tuo tekee sen, että lopulta jättää kertomatta asioita - kun tietää, että niistä tulee sanomista.
Puututaan asioihin kun pitäisi oppia itsenäisyyttä. Kun tarvitsisi tukea sitä ei anneta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan minulta.
Ja kun joku kysyy, että miksi sitä vanhempien hyväksyntää hakee. Totta kai minä haluaisin, että vanhempani olisivat ylpeitä minusta. Olen nähnyt elämässäni paljon vaivaa. Ja toivoisin, että vanhempani rohkaisisivat ja kannustaisivat minua kuten monien ystävieni vanhemmat lapsilleen tekevät.
Niin me ollaan erilaisia. Mulle ei koskaan ollut tärkeää vanhempien mielipiteet vaikka hyvissä väleissä ollaan. Olen aina tehnyt oman pääni mukaan enkä ole mitään hyväksyntää hakenut ja mielipidettä kysynyt.
Kas kun tuollaisilta ihmisiltä tulee se mielipide, vaikkei olisi kysytty!
Olisiko sinulle luontevaa, ettet kertoisi omille vanhemmille omasta elämästäsi yhtään mitään? Tuo on ainoa keino, jos haluaa, ettei tule jatkuvaa moitetta ja kritiikkiä.
Terve vanhempi tukee lasta niissä ratkaisuissa, jotka eivät ole lapselle vahingollisia. Se ei ole vahingollista, jos lapsi harrastaa mieluummin zumbaa kuin sauvakävelyä. Eikä se, jos lapsi haluaa asua kerrostalossa sen sijaan, että vanhemmista omakotitalo on ainoa kunnon koti jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan minulta.
Ja kun joku kysyy, että miksi sitä vanhempien hyväksyntää hakee. Totta kai minä haluaisin, että vanhempani olisivat ylpeitä minusta. Olen nähnyt elämässäni paljon vaivaa. Ja toivoisin, että vanhempani rohkaisisivat ja kannustaisivat minua kuten monien ystävieni vanhemmat lapsilleen tekevät.
Niin me ollaan erilaisia. Mulle ei koskaan ollut tärkeää vanhempien mielipiteet vaikka hyvissä väleissä ollaan. Olen aina tehnyt oman pääni mukaan enkä ole mitään hyväksyntää hakenut ja mielipidettä kysynyt.
Kas kun tuollaisilta ihmisiltä tulee se mielipide, vaikkei olisi kysytty!
Olisiko sinulle luontevaa, ettet kertoisi omille vanhemmille omasta elämästäsi yhtään mitään? Tuo on ainoa keino, jos haluaa, ettei tule jatkuvaa moitetta ja kritiikkiä.
Joo eipä ole tapana kertoaamuuta kuin onpa säitä pidellyt. En ole koskaan kertonut mitään yksityiskohtia elämästäni vaikka vanhempia vastaan ei ole mitään. Mieheni tapasi heidät neljän vuoden seurustelun jälkeen, kun mies halusi välttämättä tavata heidät, joten järjestin sitten asian.
Sitä suomalaista latistavaa vanhemmuutta, jota vielä moni 90-luvulla syntynyt on saanut kokea.
En ymmärrä, miksi nykyään kohkataan kaverivanhemmuudesta. Nykyajan vanhemmat keskimäärin tuntevat lapsensa paremmin, tukevat ja kannustavat aivan eri tavalla.
Valitettavan yleistä. Tietyn sukupolven vanhempien mielestä lasta ei passaa kehua ettei ylpisty. Ja lapsi on monille vanhempien jatke, jonka pitäisi tehdä siten kuin vanhemmat toivovat.