Lue keskustelun säännöt.
Onko paras osa elämästä ohi nelikymppisenä?
29.11.2024 |
Nelikymppisenä elin elämäni parasta aikaa. Terveys oli hyvä, ei minkäänlaisia vaivoja. Työelämässä se oli sweet spot kokemuksen ja nuoruuden välillä. Kaverien lapset olivat jo teini-iässä niin tapasin heitäkin.
Nyt kohta viisikymppisenä alan huomaamaan pieniä vaivoja ja hiipiviä terveysongelmia. Työelämässä alan olemaan yksi niistä joita voisi kutsua muutosvastaisiksi, ja jodun jo kyselemään nuoremmilta neuvoa uusimman teknologian kanssa. Kaverit alkavat olemaan laiskoja lähtemään minnekään, ja nyt olen jo menettänyt kavereita sairauksille, mitä ei tapahtunut nelikymppisenä.
Enkä ole yksi niistä jotka ovat olleet viisaita tai kovatuloisia, ja nyt voivat downshiftata tai tehdä jotain merkittävää jolla ei tienaa mitään. Minun on jatkettava hommien painamista, ja vaikka niin teen, eläke tulee olemaan pieni siksi koska 10v meni pätkätöissä. Alle 100 000 euron säästöillä ei loikoilla palmun alla, kun en omista asuntoakaan.
Onko tämä nyt pelkkää alamäkeä tästä eteenpäin? Kurjaa tajuta, että paras on jo ohitse.
Köyhä ja vaivainen mies.
Kommentit (23)
Riippuu mitkä lasit päässä katselet elämää. Välillä kantsii ottaa ne ruusunpunaiset linssit käyttöön ja ihastella sitä kauneutta mitä elämässä jo on, ei sitä mikä siitä jatkuvasti puuttuu. Sillä aina puuttuu jotain jos sille linjalle lähtee. N32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen 50 ja luulen ettei paras aika mulla ole vielä tullutkaan. Mun vanhemmatkin, nyt jo kahdeksankymppisiä, sanovat että parhaat vuodet on olleet eläkkeellä. Niin taitaa mullekin käydä, jos vaan terveyttä piisaa. Vielä ei ole minkäänlaisia vaivoja eikä väsymystä. Töissäkin menee hyvin enkä tunne mitenkään pudonneeni kelkasta. Mun elämä oli teininä surkeaa (kiusaamista, ahdistusta), 20-30 v masennusta ja ahdistusta, 30-40 v uraa ja stressiä, 40-47 "keski-iän kriiseilyä" ja nyt vasta alkanut olla tasapainoista ja hyvää.
No ei ole, kyllä se elämä maistuu vanhempanakin. Nuo on vaan niitä murrosvaiheita, kun alkaa sopeutuminen uuteen elämänvaiheeseen.
Kaikkeen tottuu.
Vaivoja ja vastoinkäymisiä tulee kaikille, kysymys kuuluu vain siitä miten niihin suhtautuu?
Fyysisesti ne parhaat vuodet on takana, juu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet ovat kuin viini tosiet meistä paranee vanhetessaan tosiet katkeroituvat ja etkoituvat sitä mukaan mitä vanhemmaksi tulevat, jos edes säilyvät hengissä.
Oli paljon puhuvaa kun lyhyellä aikaa tapasin kaksi vanhaa luokkaveriani, iältään molemmat hieman reilu nelkymppisiä. Toine suyrkutteli kun kymmenen vuotta sitten oli tullut ero ex kumppanista ja nyt lapsetlin ovat jo täysi-ikäisiä.....
Toine kertoi, että pian kuopksen ensimmäine Joulu ja esikoinen täytti kolme vaikka pelkästi kolmekymppisenä, ettei ikinä löydä ketään ja vain pää kaljuuntuu mutta sitten sattuma puuttui peliin ja 35 vuotiaana tapasi lastensa äidin....
Fyysisesti parhaat vuodet loppuu 40-50 välissä. Ei muutu enää kauniimmaksi eikä komeammaksi eikä jaksa enemmän kuin ennen. Ne voi kiitellä onneaan, kellä on tässä vaiheessa hyvä kunto. Toki ehtii tehdä vielä elämäntaparemontin. Mutta keho ei muuten enää nuorru.
Pää rauhottuu ja se voi tuoda jotain uutta ja parempaa ulottuvuutta elämään. Jos opiskelu kiinnostaa, kannattaa kokeilla. Itse ainakin tykkään olla vanhempi kuin nuorempi. Nuoruus oli oikeastaan melko rasittavaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllähän ap vielä ehtii säästämään ja sjoittamaan, kun sitä eläkeikääkin on nostettu.
Jos saat vaikka 10 000 euroa/vuosi (alle 1000 euoar/kk) säästöön ja ostat hyvää osinkoa maksavien yhtiöiden osakkeita, niin eläkeikään mennessä on kasassa voi olla muutaman sadan tuhannen euron salkku josta saat ihan mukavastikin lisätuloja.
121212
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras osa elämästä oli 25 ikävuoteen asti. Siitä eteenpäin pelkkää jyrkkää alamäkeä.
Vierailija kirjoitti:
No ei ole, kyllä se elämä maistuu vanhempanakin. Nuo on vaan niitä murrosvaiheita, kun alkaa sopeutuminen uuteen elämänvaiheeseen.
Kaikkeen tottuu.
Ei maistu, en aio elää vanhaksi vaan kuolla nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että paras osa elämästä olisi nelikymppisestä eteenpäin, vaatisi paljon asioita. Tervettä päätä ja kroppaa, eli lottovoittoa sekä geeneissä, että lapsuuden oloissa. Lisäksi olisi pitänyt elää nuoruus hillitysti ja maltillisesti, ja tehdä järkeviä valintoja joka iässä. Sitten tarvitsisi tuuria työelämässä ja ihmissuhteissa, sekä mielenkiinnon kohteiden pitäisi olla ikään sopivia ja haaveiden toteutettavissa olevia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paras osa elämästä oli 25 ikävuoteen asti. Siitä eteenpäin pelkkää jyrkkää alamäkeä.
Vaatii aikamoista lahjakkuutta elää noin pahasti pieleen elämänsä alkukvartaali.
Vierailija kirjoitti:
Paras osa elämästä oli 25 ikävuoteen asti. Siitä eteenpäin pelkkää jyrkkää alamäkeä.
Vegaaneilla😂
Rummomummoilla se status-miesten vaaniminen loppuu varmaan siinä nelikymppisenä. Enää ei kelpaa edes niille halveksimilleen tavallisille miehille ja edessä on yksinäisyys kissojen kanssa. Tulee oikeastaan aika hyvä mieli :).
Itse asiassa, kyllä mulla on ollut. Pitkä avioliitto kunnossa, lapsi maailmalla, asuntolaina maksettu, varaa vähentää työntekoa ja kropassa edelleen kapein kohta keskellä. Terveys on mennyttä, samoin nuoruuden epävarmuus. En vaihtaisi takaisin, toistaiseksi on enemmän saanut kuin menettänyt.
Mun elämän paras osa alkoi nelikymppisenä 😎
Olen 35v ja puolet ikäisistäni kavereista on jo mullan alla. Varmaan riippuu ihan ihmisestä mitkä on parhaat vuodet.