Lue keskustelun säännöt.
Onko paras osa elämästä ohi nelikymppisenä?
29.11.2024 |
Nelikymppisenä elin elämäni parasta aikaa. Terveys oli hyvä, ei minkäänlaisia vaivoja. Työelämässä se oli sweet spot kokemuksen ja nuoruuden välillä. Kaverien lapset olivat jo teini-iässä niin tapasin heitäkin.
Nyt kohta viisikymppisenä alan huomaamaan pieniä vaivoja ja hiipiviä terveysongelmia. Työelämässä alan olemaan yksi niistä joita voisi kutsua muutosvastaisiksi, ja jodun jo kyselemään nuoremmilta neuvoa uusimman teknologian kanssa. Kaverit alkavat olemaan laiskoja lähtemään minnekään, ja nyt olen jo menettänyt kavereita sairauksille, mitä ei tapahtunut nelikymppisenä.
Enkä ole yksi niistä jotka ovat olleet viisaita tai kovatuloisia, ja nyt voivat downshiftata tai tehdä jotain merkittävää jolla ei tienaa mitään. Minun on jatkettava hommien painamista, ja vaikka niin teen, eläke tulee olemaan pieni siksi koska 10v meni pätkätöissä. Alle 100 000 euron säästöillä ei loikoilla palmun alla, kun en omista asuntoakaan.
Onko tämä nyt pelkkää alamäkeä tästä eteenpäin? Kurjaa tajuta, että paras on jo ohitse.
Köyhä ja vaivainen mies.
Kommentit (23)
Olen 47 ja elämä on hyvää. Toki jonkin verran on huolta ikääntyvistä vanhemmista, mutta muutoin kaikki ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pysyn ilmeisesti kokoajan samanlaisena, en huomaa mitään muutosta missän. Elämä jatkuu kuten aina ennenkin. Joskus tunnen itseni kyllä onnekkaaksi koska sitä on ollut myös viihteen puolella oman osansa mutta silti ainakin vielä kaikki kuten aina ennenkin.
Mulla sama juttu, että nuoruuteni oli niin hirveää kamppailua, ettei mulla oikeastaan ollut nuoruutta ollenkaan. Se aika oli niin kurjaa, ettei sieltä ole juuri mitään muisteltavaa.
Sen sijaan nyt nelikymppisenä alan vihdoin olla itseni kanssa sinut. Nyt vasta tuntuu, että alan saada jotain irtikin elämästä. Että riippuu tosi paljon ihmisestä, miten kukakin vanhenemisen kokee. Minä koen sen armollisena.