Nykytaide - kulttuurimme - ei tarvitse rahoittajia! Sitä on kaikki mitä teemme ja kyvykkäimmät ihmiset tekevät kaikista parasta ja laadukkai

2/3 jatkuu...

Pitäisi nyt varmaan pitää erillään 'oikea maalaustaide' tehty öljyväreillä, akryyleilla, vesiväreillä yms plus ihmisen oikealla ja henkilökohtaisella kyvyllä kuten myös 'savesta' yms taidolla tehdyt muut jutut... ja sitten kaikenlainen muu missä on joku idea ikään kuin sen taiteen sydämenä ja jossa voisi kysyä että onko tähän käytetty ihmisen käsityötaitoa mikä ei nykyään pääse käyttöön enää juuri missään ja onko se ihmiskunnan huippua... tietysti parhaimmissa taidetasossa on tekijänä ihminen jolla käsityötaito olisi myös huippua jos sellaiseen panostaisi. En ole koskaan tykännyt siitä että taideteokseen vaaditaan 'joku idea' ja oikealta taiteilijalta aina vaan lisää hyviä ideoita... ja ehkäpä myös kannanottoja ties mihin asioihin yhteiskunnassamme... 

Kirkkotaide jota mesenaatit rahoittivat on tullut tiensä päähän jo aikoja sitten ja tilalle astuneet galleriat ja galleristit ja museot. jotka markkinoivat tekeleitä ja ostavat tekeleitä vaikka ihan varastoon... siltä varalta että jostakin henkilöstä tulisi arvostettu taiteilija tai hänen tyylinsä lähtisi muuttumaan, mikä tapahtuukin taiteilijoille, jotka tekevät paljon...

On se jännä juttu että moneen henkilöön, joka alkaa ajattelemaan itsestään, että minustahan taitaa tulla taiteilija, iskee samalla ajatus itsestään jonain suurena taiteiljija ja hänet valtaa täysi suuruudenhulluus... Tämä suuruudenhulluus vaikuttaa aika monessa paikassa... pitäisi ikään kuin tehdä kallista ja kovin monumentaalista, jotta 'taiteella' olisi jotain arvoa tai että sitä edes pidettäisiin jonain taiteena..

Moni ei ole tajunnut että se että teos on fyysisesti suurikokoinen ei tee siitä parempaa kuin jostain pienikokoisesta työstä. Sellaisia suuria teoksia ei ole tehty kotien seiniä varten ja ei oikein edes tavisgallerioitakaan varten vaan museoiden yms suuria saleja varten. Mitä me semmoisella taiteella oikein teemme? Jos otetaan valokuva jostain hienosta mutta pienestä teoksesta ja jostain suuresta ja tehdään niistä samankokoiset valokuvat niin se pieni voi olla voittaja - ja paljon monumentaalisempi. Katsokaa vaikka taidekirjoista - ehkäpä löydätte tämmöisen ilmiön jos katsotte teoksen ilmoitettua kokoa.

3/3 jatkuu...

3/3 jatkuu...

Todella erinomaista olisi nimenomaan sellainen taide, jonka voi ripustaa seinälle pienessäkin ja siis ihan normaalikokoisessa kodissa ja tehty ihmisiä ja heidän kotejaan varten. Mielestäni teos joka laitetaan tauluksi voi nimenomaan olla kodeissa sisustusmomentti ja luoda viihtyisyyttä ja arvoa yms. Mutta missä on täällä taiteilijoita, jotka tekevät tämmöisiä - ja ihmiset tuntevat heidät? Tämä voisi olla ihan markkinointiasia - ainakin teoriassa olisi kovin helppo myydä pieniä teoksia tavisyleisölle pelkkien kuvallisten kotisivujen avulla... jos tämä olisi maan tapa täällä. Mutta ihmiset eivät halua tämmöistä mitään taidetta koteihinsa jostain syystä. Moni sisustaa pelkillä painetuilla julisteilla ja kyllähän se käy ja niihin sitten kivat raamit. Itse olen lähtenyt sellaiselle linjalle että ihmiset, jotka haluavat taideteoksen, voisivat itse olla mukana tekemässä sitä ja esimerkiksi valita värit mitkä sopivat heidän sisustuksiinsa. Minulla olisi ideoita, mutta en saa mitään tuulta purjeisiin... ihmiset jotenkin vain vaikenevat... vaikka voisivat olla jopa itse tekemässä ihan koko teoksen 'tuella' toteuttamiseen... kukaan ei myöskään usko, että voisi osallistua jopa ilmaiseksi... se nyt vaan on niin, että tasokkaan taiteen tekemisen ei tarvitse maksaa hirveitä summia... jos ei ole jättiteoksesta kyse niin väriä menee aika minimaalisesti, kangas maksaa jonkun maitotölkin hinnan ja pensselit jokusen lakupatukan hinnan... En ymmärrä sitä miksi taiteisiin 'on pakko' kaataa valtavat määrät rahaa... raha ei ole ratkaisu ainakaan kun materiaaleista on kyse. Taito taas puolestaan on kyvyn ja pitkäaikaisen työn tulosta eikä sitäkään voi ostaa rahalla... Taitelijan elämä maksaa - niin maksaa jokaisen kansalaisen - ja voi verrata vaikka työttömiin ja pitkäaikaisssairaisiin, jotka ovat toimettomina kotona - kaikki he tarvitsevat jotain mielekästä tekemistä... kun teemme jotain niin olemme toteuttamassa omaa kulttuuriamme eikä sen tartte välttämättä olla kuvataidetta, musiikkia tai kirjoittamista...

Olen sitä mieltä että tarvitsemme kansalaispalkan jotta ihmiset voivat tehdä mitä haluavat - luoda myös kulttuuria ilman että tullaan kysymään oletko työmarkkinoiden käytettävissä vai estääkö harrastuksesi työn vastaanottamisen... Teoksen tekeminen yhdessä 'asiakkaan' kanssa olisi myös viihdettä ja siihen voisi ottaa lapset mukaan... mielenterveysongelmaisille tämmönen tekeminen on hyvä jutttu. 

Olen myös sitä mieltä että yhteiskunnassa ei tarvitsisi olla taiteen rahoittajia, jotka rahoittavat itse valitsemiaan taiteilijoita - tai ainakaan heitä ei kuulu mitenkään 'suosia' ja antaa erityisasem. Päin seiniä on myös se, että rahoja menee sellaisille, jotka ovat päässeet joihinkin kouluihin, jotka on hyväksyttyjä ja näiden koulutuspapereiden avulla sitten tuetaan loppuelämä... Moni on sanonut, että ne joilla oikeasti on parhaat kyvyt eivät edes pääse kouluihin koulutuksiin, koska heille ei ole mitään annettavaa. Tämä voi hyvinkin pitää paikkansa. Näin he päätyvät yhteiskunnan marginaaliin vaikka olisi kykyjä vaikka mihin... Aivan päin seiniä menee sekin että taiteellisten kykyjen jonkinlainen arvointi siirretään ylioppilaskirjoituksiin... VASTA KUN IHMINEN LEPÄÄ KUOLINVUOTEELLAAN VOIDAAN KYSYÄ ETTÄ MINKÄ TASON TAITEILIJA TÄMÄ IHMINEN OIKEIN OLI JA MITÄ JÄTTI JÄLKEENSÄ TÄNNE MAAILMAAN... 

Taidepiirit hyväksyvät keskuuteensa vain kavereitaan ja höpertelevät kivaa harrastelua julkisilla varoilla. Kovin vähän siitä puuhastelusta muut kostuvat.